Armo

Armo on sitä, että saan olla Jumalan lapsi ja pelastettu. Armoa on sekin, että Jumala on tähän saakka pitänyt huolen, ettei maailma ole saanut pauloihinsa. Armoa on, ettei ole maailman kanssa samassa riettauden lätäköissä.

Mutta armo ei varjele, jos tahallamme altistamme itsemme maailmallisille tavoille tai huveille. On valvottava elämäämme ja vaellustamme, ettei vihollinen pääse sisään sieltä, missä muuriaukko on avoinna.
Siksi sydämeni palava halu on, että kaikki me Jumalan lapset, jotka olemme matkalla taivaaseen, tekisimme parannusta ja pyytäisimme uudistumista ja ensi rakkautta, joka on kadonnut. Jeesus ottaa jokaisen lapsensa avosylin syleilyynsä ja tahtoo uudistaa ja antaa uutta iloöljyä elämäämme masentuneen hengen sijaan.

Hän antaa tahraantuneen vanhurskauden vaatteen sijaan uuden Hänen verellään puhdistetun vaatteen. Tämä vaate yllämme saamme odottaa pian alkavia Karitsan häitä. Veriylkämme Jeesus tulee ja noutaa morsiamensa tuuliin ja pilviin. Ja näin me saamme olla aina Herran luona.

Armotalouskausi on loppumassa, siksi nyt kaikki valmistelut kuntoon, että hääsalin ovet meille aukeavat eikä kukaan jäisi pois joukosta. Maailma houkutuksineen houkuttelee ja vihollinen kuiskaa, ettei tämä tai tuo teko ole pahasta. Emme saa antaa pienintäkään mahdollisuutta viholliselle päästä elämäämme sisälle ja seurakuntiin.

Ollessamme verensuojissa, ei vihollisella ole mitään otetta meihin. Armo kasvattaa meitä Jeesuksessa ja armo peittää tunnustetut ja hylätyt synnit. Jeesuksen veri puhdistaa jos lankeamme mutta nousemme ja teemme parannuksen lankeemuksestamme, emmekä jää siihen.

Mutta armolla emme voi peittää syntiämme tai tekojamme, jotka ovat Jumalan tuntemista vastaan. Armo ei ole automaattinen pääsylippu taivaaseen, niin kuin nykyisin annetaan ymmärtää.

”Mutta sinun armossasi on minulle kyllin”, sanoi Paavali 2. Kor.12: 9. KR. 33/38.

Niin se on meillekin, jos me elämme Kristuksessa ja Kristus meissä. Hän kasvaa vähenen. Jos olemme oksastettuja jaloon öljypuuhun, Kristukseen, tuotamme hedelmää, josta näkee, mitä tekoa uskomme on. Hedelmistään puu tunnetaan.

”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo rauha, pitkä mielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen.” Gal.5: 22. KR 33/38.

”Sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä.” Ef. 5:9. KR.33/38.

Pyrkikäämme tähän niin kauan kuin päivä on. Kasvu on hidasta, mutta sitä tapahtuu, kun Sana saa antaa elämäämme kasvun voiman. Pyhä henki voitelee meidät ja opettaa meitä, ja Kristus-kalliosta virtaa pelastuksen lähteestä kasteleva elävä vesi. Pääsemme vähitellen nilkkavesistä, uimaan armon mereen.

Armon meri on veri Jeesuksen. Tähän kaikkeen pyydän saada itse elämässäni voimaa. Sitä kaipaan ja tarvitsen, sillä niin heikko olen omassa voimassani.

Mutta ”kaikki” minä voin Kristuksessa, joka minua vahvistaa.” Fil. 4: 13 KR. 33/38.

Niin myös sinua sisareni ja veljeni, joka tätä tekstiä luet, Hän vahvistaa. Ole siunattu ja saakoon Kristus runsaasti asua sinussa.

@LR.

This entry was posted on 19.11.2013. Bookmark the permalink.