Hengen hedelmät

viinirypäleitä

 

Gal. 5. 22–25. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Sellaista vastaan ei ole laki.

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Uskovaiseksi tullut ihminen, saa sydämeensä Pyhän hengen joka alkaa kasvattaa ihmistä. Vasta uskoon tullut, on kuin pieni vastasyntynyt lapsi, joka tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa kasvaakseen uskossaan.

Tähän tehtävään seurakunnilla pitäisi olla valmiudet. Myös toiset jo pidempää uskossa olleet voivat ja pitääkin ottaa vastuuta, uskonsa alkutaipaleella olevan kasvatusvastuusta. Mikäli näin ei tapahdu, uskova jää yksin, eikä yksin kasvava Jumalan lapsi, pitkään säily uskossa, ellei tukijoukkoja ole.

Sanotaan jopa sanalaskuissa, ettei yksinäinen puu pitkään pala. Sama on, ettei yksinäinen Jumalan lapsi, jaksa taivaltaa uskon tiellä ja helposti jää syrjään ja pois uskovien yhteydestä, ellei kasvattajia ole.

Toinen puolustaja Pyhä henki, jonka Jeesus lupasi antaa omilleen, on paras opettaja, kuitenkin Hänen lisäkseen opetusta Raamatun sanasta ja rukouksesta, sekä uskossa kasvamisesta tulee saada seurakunnista.

Tänä aikana valitetaan, että ei tarpeeksi anneta opetusta. Väite saattaa pitää paikkansa. Jotenka tässä kohden, jokaisen seurakunnan ja seurakuntalaisen tuli katsoa eteensä, miettiä onko asia todella näin.

Jos väite pitää paikkaansa, uusista Jumalan lapsista tulee keskenkasvuisia keskosia ja uskon kasvu pysähtyy.

Voi jopa tällaisista lapsista tulla vääristyneitä opissaan ja Raamatun tulkinnassa, mikä saattaa aiheuttaa vahinkoa myöhemmin seurakunnassa. Siksi terve alku kasvatus on paikallaan.

Kun alkuun on päästy hyvin eväin, seuraa kasvua ja hedelmää, joka alkaa tuottaa satoa. Uskovaa verrataan puuksi, joka on oksastettu jaloon öljypuuhun eli Kristukseen. Kun meidät on Häneen oksastettu, Hän Pyhän hengen avulla alkaa meitä kasvattaa, yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa. Seurakunta kodissa meille jokaiselle pitäisi löytyä oma paikkamme.

Niin kuin vastasyntynyt vauva, ei vastasyntynyt Jumalan lapsikaan, heti voi sulattaa vahvaa ruokaa. Vaan hengellinen ravinto tulee olla, sellaista että se ymmärretään. Ymmärrys saadaan voitelussa Pyhältä hengeltä, jos rukoillen luemme Raamattu, niin voitelu opettaa meitä. Johanneksen evankeliumi on paras, mistä vastauskoon tulleen kannattaa aloittaa Raamatun lukeminen. Kun Sana avautuu, voi siirtyä eteenpäin. Rukoillen luettu sana alkaa kasvattaa ja ruokkia ihmisen sielua ja kasvu alkaa. Juuri kasvaa Kristukseen ja oksat alkavat tuottaa hedelmää. Prosessi on erilainen eri ihmisillä, toinen kasvaa nopeammin, toinen hitaammin. Kuitenkin eteenpäin meno on aina terveen uskovan merkki.

Jumala kyllä antaa sopivan annoksen hengellistä ravintoa, jos säännöllisesti ruokimme Sanalla itseämme.

Palanpainikkeeksi vettä Kristus kalliosta, jota saamme rukouksessa. Keskustelu rukouksessa, on seurustelua Isän kanssa. Saamme kertoa huolemme ja murheemme, kaikki Hänelle. Myös ilon aiheet kannattaa tuoda Isälle tiettäväksi. Kiitos on myös tärkeää antaa kaikesta hyvästä. Ollessamme hiljaa rukouksessa, voimme kuunnella, mitä Isä tahtoo meille puhua. Hän puhuu meille Sanan kautta mutta myös tuo ajatuksiimme opetusta, mikä kasvattaa meitä. Siksi Jumalan kuunteleminen on yksi osa uskovan kasvua.

Meissä jokaisessa on myös paljon valuvikoja, syntiä, sellaista mikä ei ole Jumalan mielenmukaista. Näitä Jumala alkaa lapsestaan hioa vähitellen pois. Hän karsii kuin puuta meitä uskovia, kuivat oksat poistetaan. Tämä karsimisprosessi ei ole kivutonta. Mutta se on välttämätöntä, että meistä alkaisi näkyä enemmän Jeesuksen kirkkaus ja alkaisimme tuottaa satoa Taivasta varten ja lähimmäisten parhaaksi.

Näitä hengenhedelmiä ovat juuri alussa mainitut asiat. Laitan ne toistamiseen tähän.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Gal. 5. 22–25.

Siinä on lueteltuna yhdeksän hedelmää, joita pikkuhiljaa tulisi alkaa näkyä Jumalan lapsessa. Kasvua tapahtuu varmasti, tuloksia syntyy jos me nöyrästi tahdomme olla kuuliaisia Sanan opetukselle ja Pyhän hengen äänelle. Jeesus tekee työnsä meissä, mikäli annamme siihen täydet valtuudet.

Näitä hedelmiä kannattaa alkaa tavoitella, sillä näistä hyötyy itse, lähimmäiset ja seurakunta. Nämä tuottaa kaikille osapuolille iloa. Mutta ennen kaikkea, Jeesus iloitsee lapsistaan joka tahtovat kasvaa ja alkavat kantaa runsasta hedelmää. Siksi kun kerran olemme Hänen omikseen tulleet, eikö olisi ihana asia miellyttää rakasta Mestariamme ja antaa Hänelle täydet toiminta valtuudet elämässämme. Omin voimin emme kasva mutta Jeesus, joka antaa uskon Hän kasvattaa ja vie kasvun päätökseen. Kristuksen täyteyden tuntemiseen täysi-ikäisen tavalla.

Armolahjat alkaa toimia, sieluja alkaa pelastua kauttamme, Taivas iloitsee tuotteliaista Jumalan lapsista. Me alamme kantaa runsasta satoa, saamme ottaa käyttöömme kaikki lahjamme, joita Jumala on meille suonut jokaiselle. Ja mikäs parempaa, kuin lahjamme saavat olla kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran käytössä ja tuottavat Hänelle kunniaa.

Mihin voimme verrata, onko kasvua jo tapahtunut? Siihen löytyy vastaus Gal. 5. 19–21.

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,

epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,

kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Edellä siis vertailukohde, mitä ovat lihan teot, eli mitä vanha kasvamaton ihminen tekee. Koska ero on näin selkeä, ei kenenkään ole vaikeaa tutkia itseään, mitenkä kasvu on omassa elämässä edistynyt.

Jos ei kasvu ole pitkällä, ei masennukseen ole aihetta, eikä kirvestä kannata heittää kaivoon. Voit vain rukoilla, että kasvun antaja Jeesus saisi vallata sinua enemmän ja syvemmin. Näin kasvu edistyy paremmin.

Koska omin voimin emme voi itseämme tehdä paremmaksi, meidän on vain opittava turvautumaan Herraan Jeesukseen, Hän joka on meissä aloittanut hyvän työnsä on vievä sen hyvään päätökseen.

Koska Hän on meidät lapsikseen ottanut, Hän ei kutsumustaan kadu. Siksi riiputaan Jeesuksen viitanliepeessä kiinni, Hän hoitaa alkamansa työnsä loppuun saakka. Täällä ajassa emme ikinä tule täysin valmiiksi, sillä takapakkia tulee jokaiselle ja se hidastaa kasvua. Mutta kerran ajan rajan tuolla puolen olemme täydellisiä, niin kuin Jeesuskin on täydellinen. Meistä tulee Hänen kaltainen. Nyt meidät tunnetaan vajavaisina, silloin täydellisinä. Jotenka jäädän kasvattajamme Jeesuksen täyshoitoon.

@LR.

This entry was posted on 28.11.2013. Bookmark the permalink.