Annatko anteeksi?

”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” Kol. 3:13 KR33/38

Koska Jumala antaa anteeksi syntimme lakkaamatta, niin meidän Hänen omien pitäisi kyetä myös antamaa toistemme rikkomukset anteeksi. Tämä jatkuvan anteeksiannon tulisi olla koko kristillisyyden kulmakivi.

Niin monelta epätoivoiselta hajaannukselta säästyttäisiin seurakunnissa ja uskovien keskuudessa,  jos me kykenisimme tähän anteeksiantoon. Perheissäkin vajavaisina ihmisinä me rikomme lähimmäistämme vastaan, ajatuksin, sanoin ja jopa teoin. Mutta jos meillä on sydämessämme Jeesuksen antama rakkaus, meidän tulisi kyetä antamaan kaikki anteeksi. Mielestäni tällä säästyttäisiin monelta avioeroltakin.

En paremmaksi tule, hyväksi en ollenkaan

”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8: 15–16.

Voi miten ihanaa! Olen Jumalan lapsi, tietää se, omistaa lapseuden henki, luottaa Jumalaan.

Näin sanoo myös apostoli Paavali, näin sanoo jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Näin sanoo Raamatun sana: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”

Uskovalla on luottamuksellinen yhteys Jumalaan, voi sanoa ” Abba, Isä.” Koska uskovalla on tämä luottamus hengessään, niin voimme puhua Jumalalle, kuin lapsi isälleen.

Kaikkein tärkeintä kristityllä on, että sydämesi luottaa Jeesuksen kautta Jumalaan. Oikea Jumala suhde, ei ole varmuutta itseensä, omaan erinomaisuuteen uskovana. Tällainen usko on farisealaista uskoa.

Nämä itsevarmat uskovat, ovat saaneet humauksen juomaa Saatanalta, joka osaa tekeytyä myös valkeuden enkeliksi. Nämä uskovat kuvittelevat olevansa lähempänä Jumalaa, kuin ne uskovat jotka kokevat vielä vajavaisuutensa uskonelämässään. Jumalalla ei ole lempilapsia.

Martti Luther sanoi osuvasti: ” Ne jotka kovimmin huutavat, Kristus on minun ylkäni, tai Kristus on minun veljeni, niillä ei ole oikeaa henkeä.”

Jos uskossaan on näin varma ja valmis, täysinoppinut, silloin tällainen ihminen taistelisi itsekkyyttään vastaan, kynsin hampain, vanhaa luontoa vastaan sekä muita syntejä joita heissäkin on.

Mauton suola

 

Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Matt. 5:13. KR.33/38.

Minkälainen on mauton suola? Raamattukaan ei osaa sanoa, kuin sen olevan mauttoman. Jos uskovissa oleva suola käy mauttomaksi, mitä tapahtuu?

Suolaa voisi verrata myös voimaan. Jos ihminen käy voimattomaksi, hän ei kykene mihinkään. Pahimmassa tapauksessa häntä pitää toisten auttaa, koska lihasvoima on kadonnut. Jalat eivät pidä päällä. Hoitajat saavat kuljettaa, minne tahtovat, hoidettavalla ei ole suurta päätäntä valtaa. Karkuun hän ei ainakaan voi juosta.

Jospa uudestisyntyneet kristityt ymmärtäisivät, mikä vaara heitä uhkaa, koska he saavat suosiota ja saavat olla rauhassa ja kun maailma näyttää heille hyväntahtoiset kasvonsa. Ollaan maailman suosiossa ja osaksi omaksutaan maailmalliset tavat.

Silloin olemme vaarassa, tulla uneliaiksi, penseiksi ja maailmanmielisiksi ja menetämme hengellisen voiman ja päättäväisyyden. Hiljainen lauhkea nukuttava henki on jo paikka paikoin saanut jalansijaa maassamme. Surullista on nähdä, miten suola alkaa käydä mauttomaksi.

Silloin tehdään mukava, miellyttävä kristillisyys, johon kuuluu Jumalanpalveluksia ja hartaudenharjoituksia ja kauniita näytöksiä, joita maailma hyväksyy ja ylistää. Uudestisyntyminen ja parannuksenteko eivät ole niin tärkeätä. Veren evankeliumia kuulee harvoin julistettavan. Kaikki seurakunnat eivät ole vielä näin pahassa tilanteessa, valta osa kuitenkin ovat hyvää vauhtia menossa tähän.

Kuule, mitä Kristus sanoo: ”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” Matt. 5:13. KR. 33/38.

Silloin kun uskova tavoittelee ihmisten mielisuosiota, menettää hän Hengen voiman ja päättäväisyyden, niin ettei hän enää sanan voimalla ja esimerkillään voi rangaista pahaa ja tunnustaa Kristusta, silloin ei hän enää mihinkään kelpaa, vaan hän joutuu ihmisten tallattavaksi.

Tuuliajollako?

Elämä on arvoituksellinen, emme ole kukaan voineet valita vanhempiamme. Emme syntymäpäivää, syntyessämme, emme tiedä tulevaisuudestamme mitään. Aloitamme kaiken tyhjän päältä ja puhtaalta alustalta.

Luulisi että on helppoa rakentaa elämää, koska menneisyys ei ole rasitteena, tulevaisuus on täysin avoin. Mutta niin kuin jokainen aikuinen tietää, ei elämä ole näin yksinkertainen asia.

Vanhempamme kasvattavat lastaan, niin kuin parhaiten osaavat. Se vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Sukulaisuutemme toisiin lähipiirissämme, antavat omat elementtinsä kasvamiseen. Lapsen luonne, ja monet henkilökohtaiset ominaisuudet muovaavat lasta omaan suuntaan. Lapsen kaveripiiri, kouluaika, opiskelu, koulutoverit kaikki vaikuttavat, mikä meistä muovaantuu, saavutettuamme aikuisuuden.

Myös hengellinen kehitys alkaa lapsena. Vanhemmat ovat ensimmäinen Jumalan kuva lapselle.

Myös vanhempien oma suhde hengellisyyteen ja uskontoon, ei voi olla vaikuttamatta lapsen ajatusmaailmaan, hengellisyydestä. Asia muovautuu joko myönteiseksi tai kielteiseksi, mitä mielipiteitä kodissa viljellään uskonnosta ja uskovista. Kaikki vaikuttaa aikuisuudessa valintoihin.

Kuitenkaan emme ole näin tuuliajolla, 

Aplodejako Jeesukselle?

Nykyisin on tullut tavaksi antaa Jumalanpalveluksissa aplodeja puheen tai musiikki esityksen jälkeen. Annetaanko nämä kätten taputukset Jeesukselle vai esiintyneelle henkilölle?

Näin ei ennen ollut, jotenka jo ikääntymisen hyvässä vauhdissa olevalle, tämä tapa antaa miettimisen aihetta. Miksi ei vähäsen laita hämilleenkin, koska tapa on otettu maailmalliselta puolelta. Teattereissa, konserteissa ym. aplodit kuuluvat asiaan, niiden sanoma on selkeä, niillä kiitetään esiintyjää hyvästä suorituksesta. Ketä kiitämme kokouksissamme ja Jumalanpalveluksissa?

Edesmenneen evankelista Hilja Aaltosen haastattelu on luettavissa internetissä, hän otti useaan nykyajan ilmiöön nasevasti kantaa ja perusteli kannanottojaan hyvin. Hän asui viimeiset vuodet Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella. Hän lähes loppuun saakka toimi sielunhoitajana ja rukoilijana.