Valtatie ja vauhtisokeus

”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1. Joh. 2:2. KR 33/38.

Rukoiltuamme, luettuamme Raamattua, käytyämme Jumalanpalveluksissa, tunnemme olevamme erityisesti hartaita ja onnistuneita kristittynä. Jos tähän lisätään vielä mukaan hyvät tekomme, joita olemme tehneet lähimmäiselle, meille kelpaa sovituksen armo.

Entä sitten, jos synti on yllättänyt meidät, olemme langenneet, olemme laiminlyöneet rukouksen ja Raamatun lukemisen, tunnemme itsemme hengellisesti kylmiksi. Sovitus ei olekaan enää voimassa. Olemme kuin meillä ei olisi pelastajaa eikä lunastajaa.

Tuntuu kuin Jeesus Kristus on tullut vain vanhurskaita varten, koemme Jeesuksen palvelevan meitä vain silloin, kun meidän pitäisi olla onnistuneita kaikessa kristillisessä elämässä.

Huomaa mitä apostoli Paavali sanoo, Hän sanoo juuri päinvastaista. Silloin juuri kun olet tehnyt syntiä, olet kylmä ja sinusta tuntuu, ettei sinulle armo kuuluu. Koet itsesi heikoksi ja epäonnistuneeksi kaikessa, suuri silloin Jeesus Vapahtajamme erityisesti tahtoo palvella ja auttaa meitä. Jeesus on Pyhän henkensä kautta meidän puolustajamme.

Mitä me tästä näemme ja opimme?

Ristin kansalaisen laulu

Taivaan ruokaa, taivaan ruokaa sai kansa Israelin.

Antoi Herra heille kerran taipaleella erämaan.

Ristin kansa Siionissa on vielä maassa erämaan.

Sama Herra heidän kanssaan vaelluksessa mukanaan.

Taivaan ruoka, taivaan ruokaa ristin kansa saa.

Pyhäl verel pesty kansa Herran oma olla saa.

Herra hoitaa omaa kansaa erämaassa maailman.

Luvannut on antaa meille taivaan mannaa tänäänkin.

Taivaan ruokaa, taivaan ruokaa ristin kansa saa.

Rukoillen pyytämällä, Sanan ruokaa nauttimalla.

Totuus mestauslavalla

Oletko kuullut tämän kaltaista neuvoa?

Juuri sinä voit tehdä mitä tahansa, sinä voit kestää kaiken, sinulle ovat kaikki tiet auki, mene rohkeasti vain eteenpäin. Pyri korkeammalle, kaikki on saavutettavissa. Sinusta voi tulla aivan mitä tahansa. Tämä kuulostaa oikealta, eikö? Entäs tämä?

”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala
oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”
Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;” 1. Moos. 3: 1-6. KR. 33/38.

Molemmat yllä olevat opetukset ovat voimassa tänäänkin. Huomaatko mitään eroa näiden kahden eri opetuksen välillä? Ylimmäinen on humanistista ajattelua, jälkimmäinen Raamatun sanaa.

Yksi yhteinen tekijä näillä kummallakin on, ja se on valhe.

Timantti

Oletko koskaan nähnyt kuinka timanttia hiotaan korukiveksi? Itse en ole nähnyt, mutta tiedän että timantti itsessään on rumaa ainesta, sen alkuaine on hiili. Timantti syntyy maan alla kovassa paineessa ja kuumuudessa, ja se on luonnossa esiintyvistä aineista neljänneksi kovin.

Jos pääsisin timanttikaivokseen, en varmasti tunnistaisi timanttia jos se olisi edessäni. Mutta kaivomies tunnistaa sen. Hän nostaa sen esille, tietää sen piilevän luontaisen arvon. Seuraavaksi hän antaa sen taitavan ammattimiehen käsiin joka alkaa työstää sitä.

Timantin kauneus saadaan esille, hiomalla ja leikkaamalla sitä, ammattilainen kiillottaa sitä. Vähitellen se arvo tulee esille. Timanttia hiotaan toista timanttia vasten, näin se hioutuu kauniiksi, valossa eri värejä heijastavaksi korukiveksi.

Timanttia voisi verrata ihmiselämään.

Hapanta

Kädenlämpöistä vettä ja ruisjauhoa tiinuun, mukaan taikinajuurta, eli hapatetta, hapatetaan vuorokausi, maukas ruisleipä taikina on valmista, alustettavissa leipomiskuntoon. Paiston jälkeen maukasta ruisleipää on tarjolla syötäväksi.

Nyt lukija taitaa pysähtyä, hieraista silmiään, onko tästä blogista tullut leipomisblogi? Ei, vastaan, jatka vain lukemista, kerron kuinka Raamatusta löytyy tämä sama asia. Näillä sanoilla leipomisesta kirjoittaa evankeliumissa, Matteus.

”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” Mt. 13:31–33 KR. 33/38.

Hapatetta ei tarvita paljon kun se tekee tehtävänsä, hapattaa koko seoksen, mihin se on lisätty.

Niin kuin Matteus kertoo, Taivaan valtakunta on kuin hapate. Me uskovat olemme Taivaan valtakunnan kansalaisia, vaikka maailmassa elämme.

Me viemme ”hapatetta” sanomaa Jeesuksesta ja Taivaasta, ihmismassoille täällä maanpäällä.