Valtatie ja vauhtisokeus

Jeesus tie kotiin vie

Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1. Joh. 2:2. KR 33/38.

Rukoiltuamme, luettuamme Raamattua, käytyämme Jumalanpalveluksissa, tunnemme olevamme erityisesti hartaita ja onnistuneita kristittynä. Jos tähän lisätään vielä mukaan hyvät tekomme, joita olemme tehneet lähimmäiselle, meille kelpaa sovituksen armo.

Entä sitten, jos synti on yllättänyt meidät, olemme langenneet, olemme laiminlyöneet rukouksen ja Raamatun lukemisen, tunnemme itsemme hengellisesti kylmiksi. Sovitus ei olekaan enää voimassa. Olemme kuin meillä ei olisi pelastajaa eikä lunastajaa.

Tuntuu kuin Jeesus Kristus on tullut vain vanhurskaita varten, koemme Jeesuksen palvelevan meitä vain silloin, kun meidän pitäisi olla onnistuneita kaikessa kristillisessä elämässä.

Huomaa mitä apostoli Paavali sanoo, Hän sanoo juuri päinvastaista. Silloin juuri kun olet tehnyt syntiä, olet kylmä ja sinusta tuntuu, ettei sinulle armo kuuluu. Koet itsesi heikoksi ja epäonnistuneeksi kaikessa, suuri silloin Jeesus Vapahtajamme erityisesti tahtoo palvella ja auttaa meitä. Jeesus on Pyhän henkensä kautta meidän puolustajamme.

Mitä me tästä näemme ja opimme? Jos olemme Jeesuksen omia, Kristus asuu meissä me olemme loputtoman armon ympäröimiä, armo kestää vaikka me ihmiset muutumme.

Armo ei muutu se mukaan, kuinka hurskaita olemme tai vähemmän hurskaita olemme. Ikuisen syntien anteeksi saamisen oppi näkyy läpi Raamatun Sanan. Tämä on niin ihana oppi, ettei kenenkään vilpillisen kristityn tai uskovaa teeskentelevän ihmisen, ei koskaan pitäisi kuulla sitä. Miksi edellä mainitut eivät saisi kuulla armon sanomaa? Siksi että, se johtaa tällaiset uskovat omaan tuhoonsa, sillä he kääntävät Jumalan armon irstaudeksi.

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Juudaksen kirje 1.4.

Vaikka tällaisia armon ”väärinkäyttäjiä” on keskuudessamme, kuitenkaan armon sanomasta, ei saa vaieta ja olla hiljaa. Armoa on julistettava kurjille ja epätoivoisille ihmisille. Tällaiset ihmiset saavat, uuden halun sydämeensä tehdä parannusta ja voiman pyhitykseen, kuullessaan sanomaa armosta ja uuden alun mahdollisuudesta.

Itsessään varmat ihmiset jotka ovat voimansa tunnossa, ovat omavanhurskauden turvassa ja jäävät elämään syntielämäänsä, heillä ei ole haluakaan muuttaa syntitottumuksiaan. Heillä ei ole halua taistella syntiä vastaan, eikä tehdä parannusta. Päinvastoin, tällaiset ihmiset jopa puolustavat joitakin syntejään. Tämä synnin puolustaminen, kääntää Jumalan armon irstaudeksi.

”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valheottelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä
. ”1. Joh. 1. 6- 10. KR. 33/38.

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” 1. Joh. 3: 8. KR 33/38.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.”
1. Joh. 3: 9-10. KR 33/38.

Jokainen voi joskus langeta syntiin, olemme vielä lihassa täällä eläessämme. Mutta sydämeni itkee, kun Hengessä koen, miten uskova elää tietoisesti synnissä. Jopa olen joskus, saattanut ottaa kyseisen henkilön puhutteluuni, rakkaudellisesti kysyen: ”Miksi ystäväni näin teet?” Tiedonsanojen armolahja paljastaa jopa synnin, jota harjoittaa. Mutta tämä rakas henkilö vastaa, pokkana vasten kasvojani: ” En minä syntiä tee. Miksi minusta sellaista epäilet?”

Tapaan sanoa, mistä synnistä on kyse. Mutta edelleen vain kirkkain silmin vastataan, ettei syntiä tee. Nämä tilanteet ovat sydäntä murtavia. Mietin itsekseni, onko heidän sydämensä niin etäällä Pyhän hengen äänestä, ettei omatunto heille sano mitään, väärästä elämän tavasta? Vai, ovatko he jo niin tottuneet syntielämäänsä, että se on heille täysin luonnollinen asia?

Jätän nämä ihmiset Jumalan haltuun ja rukoilen heidän puolestaan, että sydämen silmät aukeaisivat näkemään, oikean tilanteen. Nykyisin, sellainen, mikä Raamatun mukaan on syntiä, on jopa lain keinoin saatettu luvalliseksi. Uskovat menevät helposti tähän vihollisen asettamaan ansaan, koska maallinen laki on synnin harjoittajan puolella. Omatunto pääsee turtumaan, eikä synnintuntoa enää ole. Myös uskovien moraalisäännöt, ovat väljistyneet. Se mikä ennen oli häpeällistä, nyt on täysin luonnollista. Uusia väljennyksiä tehdään ja kaitaa tietä levennetään valtatieksi.

Onhan valtatiellä helppoa kulkea, kurvit suoriksi, hitaammat matkaajat ohitetaan ohituskaistalla. Jopa päästellään vauhdikkaasti Jeesuksen ohitse. Jytäävä ylistysmusiikki pauhaa siivittäen matkaa, kyllä Saatana tällaisen elämäntien matkaajan helpolla päästää. Ei ole vaaraksi kenellekään. Eikä ole liioin koetuksia, koska Saatana huomaa, että tällaiset uskovat ovat vaarattomia maailmassa eläville, synnin orjille. Eihän sokea voi sokeaa taluttaa. Eikä vauhtisokea ehdi edes ympärilleen katsoa.

Voisi sanoa, että näillä uskovilla on lisänä putkinäkö, he eivät näe kuin eteenpäin, kapealle alueelle. Sairaat, rammat, varattomat, ovat heille vain esteitä ja hidasteita. Nämä farisealaiset näkevät vain sen joukon, joilla menee yhtä lujaa ja onnistuneesti. Kokevat kaiken hyvinvoinnin siunauksena Jumalalta, ovatpa valmiita moittimaan heitä, jotka ovat monenlaisissa ahdingoissa. Synti sana on näille kauhistus, joka pitäisi raivata hengellisestä sanastosta pois. Saattaa tuottaa hetkellistä närästystä, jos joku synnistä mainitsee.

On suurta armoa elää aina herkällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. Mitä nopeimmin tekee parannuksen, nähtyään että nyt menin synnin ansaan, aina parempi.

Vaarana on, että synninkanssa leikitellessä tarpeeksi pitkään, ryvemme upottavassa suossa, josta ei ole ulospääsyä enää. Koska voimat päässeet loppumaan, hengellinen anoreksia tullut elämään.

Jos lukijani olet nyt elämässäsi pisteessä, että koet olevasi syntisistä suurin. Koet epäonnistuneesi uskonvaelluksessa, koet että sydämesi on kylmä. Minulla on lohduttava sana, sinä olet hyvässä asemassa. Onnittelen sinua, elämäsi peli ei ole pelattu loppuun vaan uusi erä on alkamassa.

Sinulle kuuluu armon evankeliumi, sana rististä. Ristiltä kuului kerran pyhä huuto.” Se on täytetty.” Jeesus, sinun Vapahtajasi huusi tämä tuskiensa päättyessä. Ristin juurella on syntisellä paras paikka. Jeesuksen verihaavat, vuosivat sinunkin syntiesi vuoksi, että sinä saisit armosta kaikki synnit anteeksi.

Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen
.” Luuk. 5: 31–32. KR 33/38.

Jeesus itse sanoo nämä sanat juuri sinulle, joka nyt lukiessasi tätä koet, että olet synninsairas tai muuten sairas, fyysisesti tai psyykkisesti. Sinulle kuuluu, armo ja anteeksianto Jeesuksen verihaavoissa. Mitä syntisemmäksi itsesi koet, mitä epäonnistuneempana itseäsi pidät, sitä suurempi Jumalan rakkaus on sinulle tarjolla Jeesuksessa Kristuksessa.

Nosta pääsi ja katso Kristukseen, Hänen lempeät silmät katsovat sinua itkevää ja syntejään katuvaa, epäonnistunutta, ehkä jo kaiken toivon menettänyttä ihmistä. Hänen lempeät kätensä ovat avoinna sulkeakseen sinut syliinsä. Haavoitetut Jeesuksen kädet, siunaavat sinua, Jeesuksen kädet eivät koskaan ole nyrkissä ja lyö. Jeesus juoksee sinua vastaan ja tahtoo ottaa sinut sylihoitoonsa, puhdistaa, vapauttaa kahleista, vuodattaa balsamia haavoihin, sitoa ne. Antaa iloöljyä masentuneen hengen sijaa.

Lue seuraava psalmi, ajatuksen kanssa. Lue, niin kuin jokainen sana oli juuri sinulle sanottu. Huomaat, kuinka ilo virtaa elämääsi ja uusi toivo astuu elämääsi. Koet, että et ole yksin, Jeesus on kanssasi, jokaisessa hetkessä ja elämän tilanteessa. Niin vaikeaa tilannetta ei ole, että kannattaisi luovuttaa. Koska aina valo voittaa pimeyden. Jeesus on maailman valo, Hän on voittaja. Katso voittajaan Jeesukseen.

Tässä Psalmi, lue se rukoilleen, niin että Pyhä henki saa lukiessa tehdä työtään sinussa. Ole väkevästi siunattu rakas lukijani ja kanssamatkaajani. Jos et vielä kuulu Jeesusten lasten joukkoon, tänään pääset mukaan Jumalan perheeseen. Katso tänään on pelastuksen päivä.

”Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään
iankaikkisesti.
Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
”Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole”.
Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuteen, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. ”
Ps. 71. 1-24. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 28.3.2014. Bookmark the permalink.