Kylmä rakkaus

koettelemus

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt. 24:12. KR 33/38.

Rakkauslaulu toisensa jälkeen on tehty, niin maallisella kuin hengellisellä sanoituksella. Rakkautta kuvaan, kuumaksi, kiihkeäsi, helläksi, mutta kylmästä rakkaudesta ei lauleta. Monissa rakkausromaaneissa kuvataan rakkauden tunteita, erilaisin sanakääntein. Oletko löytänyt kirjaa, missä olisi kerrottu kylmästä rakkaudesta?

Yksi kirja on missä tämä on kerrottu, se on Raamattu. Laittomuuden päästessä valtaa kylmenee useimpien rakkaus. Armotalouskauden lopunaikana, pääsee laittomuus valtaa, silloin rakkaus kylmenee…vieläpä useilta. Nyt elämme tätä aikakautta, armotalouskausi on päättymässä. Joku voi ihmetellä, mitä tarkoittaa armotalouskausi? Suoraan Raamatussa asiaa ei näin mainita, mutta lyhyesti sanottuna, armon aika on päättymässä. Joku toinen voi tulkita asian, lopun ajaksi. Kuitenkin maailmanloppua ei tule, sillä Raamattu sanoo: ”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” Saarnaajan kirja 1. 4. KR 33/38.

Kristityt saarnaavat rakkaudesta, onko ihme sillä itse Jumala on rakkaus. Kristillinen rakkaus pitäisi nähdä niin sanottuna, agape-rakkautena, eli Jumalallisena rakkautena. Rakkauden voisi määritellä, että se on tila, jossa toisen ihmisen hyvinvointi ja turvallisuus ovat sinulle yhtä tärkeitä kuin omasi. Tämän määritelmän toteuttaminen on elinikäinen läksy, kukaan ei tule täysin valmiiksi. Muuttua voimme ja siihen tarvitsemme Pyhän hengen voimaa. Ihminen on omassa voimassaan itsekäs, omanedun tavoittelija, vaikka sanoisi olevansa uskova Jeesuksen seuraaja. Mikäli Pyhä henki ei saa meitä kasvattaa kristittynä, emme omin voimin itseämme voi muuttaa rakkauden täyttämäksi, joka toteuttaisi edellä sanotun määritelmän.

Armotalouskauden lopunaikana, tämä kristillinen rakkaus joutuu kovan hyökkäyksen kohteesi, juuri laittomuuden tähden.

Nyt olisi syytä pitää mietintä tauko ja pysähtyä seuraavien kysymysten ääreen.

Kasvaako sinun rakkautesi, oletko muuttumassa pehmeämmäksi, laupiaammaksi? Kirkastuuko kauttasi Kristuksen rakkaus, tuletko anteliaammaksi, armahtavammaksi? Vai onko kristillinen rakkautesi muuttumassa, valikoivammaksi, tarjoatko rakkauttasi lähimmäisillesi entistä vähemmän, laskelmoit kustannuksia, haavoitut helposti, epäröit antaa, koska et tiedä kohteen oikeellisuutta. Mitä vastaat näihin kysymyksiin? Vastaaminen on tärkeää, sillä kristillisyytesi on vain niin aitoa, kuin on rakkautesi lähimmäisiisi.

Ilman rakkautta ei ole pysyvää yhteyttä, ihmisten välillä. Sillä rakkaudella on palava halu olla yhteydessä lähimmäisiin, niin yksilö tasolla kuin seurakunnissa. Ilman rakkautta emme saa seurakunnissa hengenlisiä voittoja, emmekä pysyvää hengellistä yhteyttä. Tämän sukupolven aikana on kylmä rakkaus voittamassa ihmiset. Tässä kovettuvassa ja raaistuvassa maailmassa, loukkaannumme helposti. Toisen ihmisen ajattelemattomuus ja julmuus, saattavat loukata meitä syvästikin.

Jos et tällöin reagoi rakkaudella ja anteeksiantamisella, vaan tallennat loukkauksen sydämeesi, pääsee sydämesi kovettumaan ja oma rakkautesi kylmenee. Et kykene enää rakastamaan lähimmäistäsi, vaan rakkauden sijaan tulee katkeruus. Ja katkeruus on tyydyttämätöntä koston himoa. Jos katkeroidut, sinusta tulee huomaamattasi, osa lopunaikojen kristittyjen enemmistöä, jonka rakkaus on kylmentynyt.

Ei ole tämän tähden ihme, että Raamattu varoittaa meitä, ettemme katkeroituisi.

ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,” Heb. 12:15. KR 33/38.

Jos tahdot päästä eroon katkeruudesta, sinun on annettava anteeksi lähimmäiselle, joka loukkasi sinua, tehtävä parannus katkerasta asenteesta. Tämä on tuskallinen kokemus, sinun tulee rakastaa vihollisiasi.

Ellet ole vielä antanut anteeksi vihollisillesi, niille jotka ovat loukanneet sinua, et ole läpäissyt tätä koetusta.

Olen itse joutunut usein elämäni matkalla, tilanteisiin että minua on loukattu kipeästi, haavoja on tullut.

Jumalan armosta olen saanut antaa anteeksi näille loukkaajilleni, silloinkin kun loukkaajat itse eivät ole minulta anteeksi pyytäneet. Kokemuksena tämä koetus on rankka. Onneksi tämä ei ole loppukoe vaan koetus.

Saan kiittää Jumalaa tästä tilanteesta, sillä tämä kasvattaa minua Jumalan rakkaudessa. Kiitän Jeesustani, että katkeruus ja kauna, eivät ole nielaisseet minua.

Seurakunnan sisällä ihmis-suhteet ovat meille kristityille koetinkiviä. Paholainen tietää, että jos seurakunnan sisällä olevien uskovien välit rikkoontuvat, syystä tai toisesta. Ja väliin pääsee viha ja katkeruus, silloin seurakunta on voimaton ja helposti hajoava. Seurakunta missä seurakuntalaiset riitelevät keskenään, ei pysy pystyssä.

Siksi nyt armotalouskauden iltahetkissä eläessämme, tulisi nyt tehdä seurakuntien sisällä parannusta. Herätä näkemään, mikä voima on siinä että me kristityt olemme yhtä ja rakastamme toinen toistamme. Jos on kaunaa ja eripuraa, nöyrrytään pyytämään anteeksi, niiltä joita olemme loukanneet ja niiltä oma-aloitteisesti, jotka ovat meitä loukanneet. Näin ei katkeruus pääse elämäämme ja seurakunnan sisälle.

Sillä yhteisen voittavan seurakunnan tunnus on. että meillä on keskinäinen rakkaus. Ja tätä seurakuntaa Jumala nyt kokoaa omistaan yli seurakuntarajojen. Tahdothan kuulua tähän seurakuntaan, joka voittaa rakkaudessa sieluja Herralle, joka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.

@LR.

This entry was posted on 26.4.2014. Bookmark the permalink.