”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.” Kol. 3: 12–15. KR 33/38.
Lasten leikkejä seuratessa, monesti huomaa kuin verbaalisella viestinnällä lapset ilmaisevat leikin kulkua, mitä tapahtuu, kuka tekee mitäkin etc. Jos lapsia on useampi kuin kaksi, monesti leikin edistyessä alkaa ilmetä erimielisyyttä leikin kulusta, eikä kulu kuin tovi ja selkeä riita on valmis. Silloin viestintä on huutoa, rähjäämistä, pahimmassa tapauksessa otetaan nyrkit avuksi, lyödään leikkitoveria.
Aikuisten ihmisten maailmassa tilanne on lähes samanlainen. Sotaa ei syttyisi, ellei syntyisi kapinamieltä kansan ja johtajien keskuudessa. Erimielisyys joskus hyvinkin pienestä asiasta, saa lopulta suuret mittasuhteet, ja konflikti on valmis.
Aina ei tarvitse mennä valtiolliselle tasolle, etsittäessä lähteitä, mistä löytyy erimielisyyden aiheita ihmisten välille. Myös seurakunnissa esiintyy erimielisyyttä, perhepiirissä, lähes kaikkialla missä kaksi tai useampi ihminen on koolla yhtäaikaisesti ja pidemmän aikaa, riidan ainekset ovat olemassa valmiina. Ennemmin tai myöhemmin syntyy erimielisyyttä asioista, riidellään ja mesotaan, oikeassa olemisesta pidetään kiinni, joustoa ei tunneta, anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat vaikeita asioita. Omia virheitä ei nähdä, vika aina on toisessa osapuolessa. Sama syytösten ketju jatkuu joka alkoi ensimmäisessä syntiinlankeemuksessa, Aadam, syytti Eeva, Eeva syytti käärmettä. Lue loppuun