Armon peite

kasvakaa meidän Herramme armossa ja tuntemisessa

Vangin päästessä vankilasta, hänelle on tehty selväksi, mitä merkitsee käytännössä vapauteen pääsy.

Vanki on saanut oppia terapian keinoin, miltä tuntuu olla uhrin asemassa. Nämä opetukset pitäisi olla päivän selviä, vapauteen päässeelle vangille.

Meistä jokainen on ollut Saatanan vankina. Hänen vankilansa on maailmassa, eikä keinoja synnin harjoittamisen puutu, niitä maailman vankilasta löytyy. Tilanne on siis päinvastainen kuin vangin, joka on rikkonut yhteiskunnan lakeja vastaan. Lakeja rikkonut vanki sovittaa tekonsa vankilassa mutta Saatanan vanki tekee rikoksia vangittuna. Saatanan vangitsemat vapahtaa vain Jeesus Kristus. Niin kuin maallisen tuomioistuimen kautta vankilaan joutunut, saa opetusta kuinka eletään normaalissa yhteiskunnassa, samoin me jotka vapaudumme Saatanan ja maailman vankeudesta, meidän tulee saada myös oikeanlaista opetusta, jotta pystymme elämään sitä elämää jota vapautemme edellyttää.

Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” Room. 15. Kr. 33/38.

Tämä Raamatun kohta kysyy, saammeko tehdä syntiä päästyämme vapaaksi? Teemmekö tahallamme syntiä, koska emme ole lain alla vaan armon alla.?

Voisi sanoa näinkin, olen itseni herra, saan päättää mitä teen, annan palaa, poistetaan kaikki estot. Miksi en syö ja juo, koska en ole lain alla. Olenhan armon alla! Jotkut ovat ymmärtäneet juuri näin ja väärin. He pitäytyvät oman järkensä päätelmissä, he voivat tietoisesti olla teoissaan tottelemattomia.

Ihmisiä menee eksyksiin ja syvyyteen, uskottelemalla että on oikein, olla tottelematta tiettyjä hengellisiä ohjeita ja periaatteita. Avioliittoja puretaan, valitsevat uuden elämän kumppanin, velvollisuudet rikotaan.

Jos näiltä ihmisiltä kysyy, miksi he näin voivat tehdä, he vetoavat armoon. Kuin se olisi peitto joka peittää kaikki teot ja vieläpä pidetään Jumalalta saatuna peittona. Raamatun sanan vääntäminen mieleisekseen, sillä ei ole mitään tekemistä armon kanssa. Järkeilyllä tulkittu Raamatun sana, on vapautta ilman rajoja. Vapauden vääristelyä, se on valepukuista tottelemattomuutta. Joku saattaa sanoa tällaista ihmeelliseksi armoksi, mielestäni se on armon väärin käyttämistä. Tällaiset henkilöt jotka näin elävät, elävät itseään vahingoittaen ja heidän elämänsä on sekavaa, näin he saavat lähimmäisensä myös hämmennyksen valtaan sekä loukkaavat toisia.

Armo on viisasta ymmärtää etuoikeudeksi, jota pitää suojella ja josta saa nauttia mutta se ei anna lupaa itsensä miellyttämiseen omien mielitekojen mukaan.

Jumala antaa joitakin varoituksia omilleen, ettemme väärin käyttäisi niitä etuoikeuksia, joita meille armon alla eläville ihmisille on annettu. Näitä ohjeita on annettu Raamatussa, kuten nämä.

”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room. 6. 16–23. KR. 33/38.

Yksikään näistä ei ole monimutkaista toteuttaa vaikka hetken joudun miettimään, käsittääkseni ne.

Meidän tulee käsitellä armoa huolella, tätä opetusta ei enää nykyajan seurakunnissa opeteta, ei monissakaan seurakunnissa.

Jos pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, tämän kuudennen luvun opetus, voisin sanoa. Elämäntapamme riippuu herrasta, jonka valitsemme. ”Ettekö tiedä, ketä tarjoudutte orjina tottelemaan, sen orjia te olette.”

On päivän selvää, kenen herrauteen alistumme, merkitsee sen orjana olemista.

On vain kaksi vaihtoehtoa. ” …synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi.” Jokaisena päivänä voimme tehdä valintoja, tehdä sitä mikä on oikein tai sitä mikä on väärin.

Roomalaiskirjeen kuudes luku tahtoo sanoa, valitse oikea herra. Seura tekee kaltaisekseen, lyöttäydy vanhurskasten seuraan. Ennen uskoon tuloamme, meillä ei ollut vaihtoehtoja tarjolla. Me kaikki olimme vankeina, ei voinut vapaasti hengittää, ei ollut vaihtoehtoja valita, kuinka elää. Meitä vietiin kuin pässiä narusta. Nyt meillä on valinnan vapaus, koska olemme Vapahtajamme seurassa. Ennen uudestisyntymää, ennen Jeesuksen seuraa, emme voineet löytää minkäänlaista vapautta. Emme voineet nauttia armonmeren syvyyden aarteista.

Olimme orjuutettu vääryyteen, itsekkyyteen, laittomuuteen, epäpuhtaisiin valintoihin, epäpuhtaisiin motiiveihin. Kristuksen tullessa saimme mahdollisuuden valintoihin. Hän vapautti meidät orjuudesta.

Voimme valita Jeesuksen Mestariksemme tai taantua uskossamme ja valita taas synnillisen elämän.

J.B. Phillips määrittelee tämän hienosti: ” Kuulut sille voimalle, jota päätät totella.” Näin yksinkertaista tämä on. Jos valitsemme Pelastajamme, siitä seuraa runsaasti etuja meille. Jos taas valitsemme synnin, sillä on tuhoisat seuraukset meille.

Jeesuksen omaksi tultuamme, saimme vapauden hallita elämäämme. Meille suotiin valinnan vapaus. Armo vapauttaa meidät synnin palvelemisen vaatimuksesta, sekä mahdollistaa Kristuksen seuraamisen vapaaehtoisesti, Hänen ohjeitaan noudattamaan. Niin kauan kuin näin teemme, emme harjoita syntiä.

Niin pian kun teemme myönnytyksiä Jeesuksen seuraamisen suhteen, vanha herramme on valmiina houkuttelemaan meitä syntiin. Pysyvä synnittömyys ei tässä ajassa ole mahdollista, vuoden jokaisena 365 päivänä, koska olemme sidottuja tähän maailmaan. Synnittömiksi tulemme vasta kun olemme kotona taivaassa. Paras uutinen on se, ettei meidän tarvitse tehdä jatkuvasti syntiä, päivästä toiseen. Koska armo vapauttaa meidän tottelemaan ja palvelemaan Kristusta.

Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!”
Room. 6. 17–18.

Halleluja! Valitsemalla vanhurskauden me saamme nauttia elämästä jota leimaa Jumalan siunaus. Jos valitset väärän elämäntavan sillä on taipumus vääristyä entisestään.

Tätä Raamatullista kielikuvaa on käytetty tarkoittamaan uskosta osattomia, mutta se on tarkoitettu uskoville, jotka kulkevat kahta tietä, jotka ovat pois poikenneet Jumalan tahdon koko totuudesta.

Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan
.” Sananl. 5: 22–23. Kr. 33/38.

Mieti tarkoin matka mies, minne päättyy sinun ties. Onko Jeesus sinun Herrasi ja Vapahtajasi jokaisena elämäsi päivänä, vain joka toinen päivä tai sen mukaan, miltä milloinkin tuntuu. Jeesuksen koko aikainen seuraaminen johtaa taivaan kotiin.

@LR.

This entry was posted on 6.5.2014. Bookmark the permalink.