Armon väärinkäyttäjä

rukous14

Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3:1. KR.33/38.

Käsitämme kuolleen henkilön sellaiseksi, joka ei hengitä, sydän ei syki, on kankea, kylmä ja pitkittyessään alkaa mätäneminen ja siitä aiheutuva haju. Nyt ei taida olla miellyttävää luettavaa, sellaiselle lukijalle joka ajattelee myös mitä lukee. Kuvittele kuollutta vaikka pahalta tuntuisi. Vaarattomin ihminen on kuollut ihminen. Monet pelkäävät vainajaa suotta, ei varmasti tule kimppuusi jos lähelle menet.

Alussa olevassa raamatun jakeessa mainitaan kuolleelle seurakunnan enkelille, nuo tylyltä kuulostavat sanat. Käsitän että seurakunnan enkelillä tarkoitetaan seurakunnan johtajaa. Mutta yhtä hyvin voisi omistaa tuon lausuman, seurakuntalaiselle. ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.”

Miten seurakunnassa voisi olla johtaja joka olisi kuollut, seurakuntalaisia jotka kuolleita?

Kristitty seurakunnassa, oli johtaja tai rivi jäsen, mielletään eläväksi henkilöksi. Elävällä tai kuolleella henkilöllä tässä yhteydessä tarkoitetaan, hengellisesti elävää tai kuollutta ihmistä. Seurakunnan sisällä oleva ihminen tapaa, elää hyvää elämää, moraalisesti puhdasta, joka ei kulje maailmallisen ihmisen tapoja noudattaen. Kristitty harjoittaa hengellisiä asioita, tekee hyvää lähimmäisille, he eivät ole lianneet itseään maailmassa. Ulkopuolinen toinen kristitty ja jopa uskosta osaton näkee vain hyvät puolet ihmisessä. Mutta Jumala näkee sydämen tilan. Hän näkee meidät röntgensilmin, läpivalaisee meidät. Kauhistaa ajatus, että Hän joutuisi sanomaan, minulle tai sinulle, olet kuollut. Kuljetaan elävien kanssa mutta ollaan kuolleita.

Toisessa yhteydessä Jeesus puhuu myös uskovien kuolemasta, vertauksessaan kymmenestä neitsyestä.

Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.”
Matt. 25: 1-5. KR. 33/38.

Kaikki neitsyet näyttivät muiden silmissä samanlaisilta. Kaikilla oli lamput ja kaikki lähtivät ylkää vastaan. Kukaan ei aavista erottaa, että he näin eroavat toisistaan, viisi tyhmää ja viisi ymmärtäväistä neitsyttä.

Jumala näkee sisälle syvälle sydämeen, vika on sydämessä. Viidellä sykkii sydän, viidellä sydän on pysähtynyt, on jopa tainnut hengityskin loppua, kuitenkin ylkää odottamassa, viisi kuollutta neitsyttä, hengellisesti kuollutta.

Heillä ei ollut Pyhän hengen öljyä, ei mitään mikä olisi palanut. Palamisessa on aina liikettä, elämää.

Vilpitön kristitty saattaa joutua kuoleman tilaan. Käytetään salaisesti armoa väärin. Näin tapahtuu jos Herran pelon henki katoaa uskovalta. Ei tutkita omaa sisäistä uskonelämää, eikä sisäistä voimaansa. Tyydytään vanhaan hengelliseen tietoon, vanhoihin hengellisiin kokemuksiin, lohduttaudutaan että armon kautta on pääsy Isän sydämelle. Hänelle kelpaa oman sydämensä armonelämä. Tyytyväisyys itseensä on tyypillistä, synnintunto saattaa kadota. Ei ole sisäistä taistelua, uskosta on tullut helppoa uskoa. Olenkin kuullut kristityn suusta lausuman, ihmetellessäni, miksi ei tunnu olevan ongelmia koskaan elämässä. ”Minulla on aina mennyt kaikki niin tasaisesti.”

Jos ei kristityllä ole koskaan elämässä taisteluja, ei ahdinkoja, aina menee tasaisen hyvin, ei koskaan ole synnin tuntoa, mielestäni olisi syytä pysähtyä. Otettava vakavaan mietintään, olenkohan eksynyt kauas Jeesuksesta? Onko öljyä astiassa, elänkö hengellisesti? Olenko keinotekoisella oma vanhurskauden tiellä, olenko armon väärinkäyttäjä?

On eksytystä uskotella itselleen että, että Kristuksen ansion turviin voi paeta, ellei omassa sydämessä ole armon elämää ja Pyhän hengen vaikutusta. Lihanvarmuudessa unohdetaan kehotus, tutkikaa itseänne, oletteko uskossa!

Vilpittömästi voin sanoa, minun on aika ajoin pysähdyttävä tutkimaan itseäni, vieläkö olen uskossa? Joudun rukoilemaan, Jeesus näytä onko sydämellä syntiä, joka pitäisi laittaa pois, syntiä joka murehduttaa Pyhää henkeä. Joudun pyytämään uutta armoa ja anteeksiantoa, joudun päivittämään tilejäni Jumalan kasvojen edessä. Siitä huolimatta että elämässäni on taisteluja, en pidä niitäkään täysin luotettavana mittarina, että elämäni olisi sata varmasti, kunnossa Jumalan kanssa. Minun pitää seurustella Jeesukseni kanssa ja kysyä Häneltä neuvoja, uutta voimaa matkalle. Etten joutuisi eksytysten tielle, ettei öljy loppuisi astiasta. Etten eläisi enää minä vaan Kristus minussa.

Miten sinä lukijani koet asiasi, Jumalan edessä? Oletko sinä elävien kristittyjen joukoissa? Oletko ihminen, joka kestät Jumalan paljastavien säteiden läpivalaisun, ja koet että sinussa virtaa elämän veden virrat?

Jos koet, että aihetta muutokseen olisi, tee heti tilit selviksi Jumalasi kanssa. Nyt jos koskaan on syytä pitää öljyä astioissa ja valvoa uskonelämää ja vaellusta. Uni liian helposti saa vallan ja nukumme. Ylkämme Jeesus saattaa tulla minä hetkenä tahansa, olkaamme valmiita. Myös elämän lanka saattaa katketa koska vain, ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyteen täällä. Siksi parasta on pitää joka hetki asiat kunnossa Jumalan suuntaan ja ihmisten tasolla, ettemme jää ulkopuolelle taivaan ovien, Jeesuksen saapuessa noutamaan omiaan, lupauksensa mukaan.

@LR.

This entry was posted on 22.6.2014. Bookmark the permalink.