Oikeusistunto suljetuin ovin

Joka uskoon Jeesukseen

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16 KR. 33/38.

Muistan ajan vuosina 1960 – 1980, jolloin oli tapana, jos tuli uskovia kotiin vierailulle, kahvittelun jälkeen vieraat ja talonväki alkoivat laulaa yhdessä hengellisiä lauluja. Lukivat vuorotellen katkelmia Raamatusta, rukoilivat. Syntyi spontaanisti kotikokous, jumalanpalvelus.

Ei jäänyt aikaa juoruilulle, itse asiassa se ei tullut mielenkään, oli tärkeämpää kertoa Jumalan suurista teoista, Hänen antamasta avusta, eri elämäntilanteissa, rakentua yhteisestä uskosta. Kuten asian ” kaanaan kielellä”  ilmaistaan. Tämä tapa yhdisti talonväen  ja vieraat, yhdeksi suureksi perheeksi, joilla oli yksi yhteinen puheenaihe, Jeesus ja Hänen hyvyytensä.

Nykyisin vieraisille tulevat uskovat, eivät muista että Jumalaa on olemassakaan. Keskusteluissa ei ole hengellistä kielenkäyttöä, maalliset asiat, maailman tapahtumat, ja mikä pahinta toisten uskovien tekemät oletetut ja todelliset virheet ja elämässä tapahtuneet töpeksinnät, ovat suurta herkkua ruotia. Kuinka tämä, tai tuo sisar tai veli on taas tehnyt, sitä tai tätä, joka ei ole oikein. Perhevierailusta on tullut oikeusistunto suljettujen ovien takana, missä asianomainen itse ei ole läsnä. Kaikki tietävät lähimmäiset ruotivat olettamuksia, jotka saattavat olla täysin perättömiä ja vailla todellisuuspohjaa. Jaetaan toisen käden tietoa perheeseen, missä ei vielä saateta tietää puheenaiheena olevan lähimmäisen elämän ongelmista, ”ojaanajosta” uskon tiellä. Jumala näkee ja kuulee kaikki, Hän tietää asian todellisen tilan, Hän murehtii aidosti. Ei siksi, että Jumala murehtisi miten, ” tuomioistuin käsittelyssä” olevaa henkilö on mennyt ojaan, vaan siksi, että selän takana puukotetaan sisarta tai veljeä. Sanoisinko tehdään oikeusmurha, kyseiselle sisarelle tai veljelle. Syntiä tekee joka lähimmäistään panettelee, sanoo Sana.

Kukapa voisi pestä kätensä, ettei näin olisi tapahtunut omalla kohdalla. Varmasti jokainen meistä, kirjoittaja mukaan lukien, on langennut tähän syntiin.

Eräällä henkilöllä oli tapana poiketa kodissamme ohi kulkiessaan, hän soitti etukäteen koska tulisi ja sopi tapaamisen. Lopuksi hän aina totesi mahtipontisesti, sitten rakennumme yhdessä yhteisestä uskosta.

Opittuamme tuntemaan kyseisen henkilön, huomasimme mitä oli tämän vierailijan uskosta rakentuminen.

Hän joi kupin kahvia, keskusteli sen ajan niitä näitä, kunnes kuppi oli kahvista tyhjä. Istuutui sohvalle, ojentautui pitkäkseen, ja hetken kuluttua kuuluikin äänekäs kuorsaus. Nukuttuaan joitakin minuutteja, nousi ylös ja totesi: ” Minun onkin jatkettava nyt matkaani.” Kiitteli kahvista ja lähti matkoihinsa. Näin se yhteinen usko rakentui, tämä tilanne toistui joka kerta saapuessaan vierailulle. Jäin jälkeen miettimään, mitenkä se uskon rakentumien oikein tapahtui, tuli ulkopuolinen olo. En kokenut hengen yhteyttä. Mietin, minne jäi Raamatun sanan lukeminen, ehkä laulu sekä rukous? Kiire oli vierailijalla toisaalle. Näin ne ajat muuttuvat ja me uskovat ajan mukana. Onko tämä kehitys-suuntaus oikea, sitä saa itse kukin miettiä?

Ainut hyvä puoli on tässä rakentumisessa, ei ehdi kehittyä oikeusistuntoa lähimmäisen teoista tai tekemättä jättämisistä.

Koska me uudestisyntyneet kristityt toivottavasti luemme Raamatun sanaa kotona, omissa oloissamme, rukoilemme ja laulamme hengellisiä lauluja, näin me rakennamme hengellistä temppeliämme vahvemmaksi. Olemmehan jokainen Pyhän hengen temppeli, missä Kristus asuu, jos olemme tulleet Jeesukseen uskoviksi.

Koska nykykäytäntö pääsääntöisesti seurakunnissa on, että määrätyt henkilöt saavat puhua, laulut on etukäteen suunnitelmallisesti etsitty, ei rivi jäsenellä ole sitä sananvapautta, joka tulisi Raamatun mukaan olla yhteisissä tilaisuuksissa. Neuvoohan Paavali seurakunta elämää koskevassa opetuksessa.

”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.” 1. Kor. 14: 26. KR 33/38.

Olisi tärkeää saada jakaa sanaa toisten kanssa, näin sanan vaikutus kaksinkertaistuu sydämessäsi.

Tämä olisi hyvä teko toiselle kristitylle, on velvollisuus jakaa sanaa toisen parhaaksi, sillä sana virvoittaa parhaiten silloin, kun sitä jaetaan samaan Jumalan perheeseen kuuluvien, veljien tai sisarten kanssa. Tämä on hyväksi koettu kautta aikojen, ovathan kristityt kristillisen kirkon alusta saakka, olleet ” yksimielisesti koolla”, laulaen, rukoillen sekä lukien Jumalan sanaa, siitä puhuneet ja yhdessä virvoittuneet. Koskaan täällä ajassa tulee tietoisuuteen, miten paljon hyvää tekee henkilö joka lukee yhdessä lähimmäisen kanssa Herran sanaa. Jaa sitä muille ihmisille, etenkin jos voi jakaa Raamatun sanaa, niille, jotka eivät vielä ole uskossa. Jos Pyhä henki saa jaetun sanan kautta edes yhden ihmisen pelastaa kadotustuomiolta, saat johdattaa lähimmäisen Jeesuksen omaksi, ei suurempaa palkkaa tarvitse itselleen vaatia. On tärkeä jos yksikin syntinen uskosta osaton löytää pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, on taivaassa suuri ilo tästä syntisestä. Rukoile siis, että saisit olla välikappaleena Jumalan käytössä, sielujen pelastamiseksi Saatanan ja maailman orjuudesta. Itselleni rukoilen myös tätä armoa, olla Jumalan käytössä.

Monesti vaatimattomasta alusta, on syntynyt suuri, laaja siunauksellinen herätys. Aloitetaan siis itsestämme, saakoon Jumala herättää minut ensin, jotta saadaan herätys vielä kokea maailmanlaajuisesti. Herra siunaa pienten alkujen päivät, mitä mieltä sinä olet tästä, rakas lukijani?

@LR.

This entry was posted on 27.6.2014. Bookmark the permalink.