Vaarallinen sairaus

”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. ”Matt. 10. 7-8. KR. 33/38.

Avaan asiaa, kuten tämä Raamatun kohta on minulle avautunut.
Saarnatkaa sanaa, evankelioikaa ihmisiä. Jeesus pelastaa, antaa synnit anteeksi ja puhdistaa kaikesta saastasta. Hän antaa uuden elämän ja pääsemme osallisiksi iankaikkisesta elämästä, tämän elämän jälkeen. Ihminen parantuu pahimmasta kuoleman vakavasta sairaudesta, synnin aiheuttamasta taudista, joka johtaa vääjäämättömästi kadotukseen, ellei Jeesus saa pelastaa ja parantaa verellään.

Ensin meidän on saarnatun sanan jälkeen parannettava syntisairaat, hengenvaarassa olevat ihmiset.
Sana myös herättää hengellisesti kuolleet, mikäli saarnattu sana on kerrottu syntisairaille Pyhässä hengessä ja Hänen voimassaan. Näitä kuolleita on maailma täynnä. Synnin pitaali sairastuttaa nämä synninsairautta sairastavat… uskovatkin. Tietoisessa syntielämässä eläviä uskovia on runsaasti, uskonnollisia käännynnäisiä pilvin pimein. Heidät evankeliumin sana tahtoo puhdistaa ja parantaa. Tätä evankeliumia saarnatkaa, Jeesus pelastaa ja parantaa.

Riivaustila oli yleinen diagnoosi Raamatun aikaan, koska lääketiede ei tuolloin ollut niin kehittynyttä kuin tänäpäivänä on. Epilepsia oli yksi riivattuna olemisen sairaus, tuohon aikaan. Oudolta epileptikon kouristukset näyttävät, jotenka en ihmettele jos leimattiin riivatuksi.
Oikeasti riivattujakin oli, heidät oli parannettava, kuten Jeesus teki, Hän ajoi riivaajahenget pois ja ihmiset vapautuivat. Tänä päivänä on uskonnollisuuden riivaamia ihmisiä kaikkialla. Jos on myös Saatanan riivaamiakin, heistä uudestisyntyneiden tulisi Jumalan sanalla saada ulos tuo uskonnollisuuden henki. Joka tekeytyy ulkopuolelta niin puhtaaksi ja hurskaaksi mutta kun sanan Totuuden hengestä sanot, Jeesuksen parantavasta voimasta, kuinka uskonnollisuus ei pelasta, johan nämä riivatut saavat mölinät aikaan.

Viiniä uutta tai vanhaa

”Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ”Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.
15 Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
16 Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Joelin kautta:
17 ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksivat.
18 Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2. 14 -18. KR.33/38.

Viini on jo tuttu Raamatun ajoilta. Tosin väkeviä viinejä ei tuolloin ollut, oli vain rypälemehua.

Käymätön viini kuului juutalaiseen perinteeseen. Viiniä nautittiin myös viimeisellä ehtoollisella, mistä tuli vertauskuva, Jeesuksen verestä jonka Hän vuodatti ristillä meidän syntiemme edestä. Raamattu kertoo useassa kohtaa viinistä. Hyvästä kuin huonosta viinistä mainitaan, Jumalan siunauksia kuvaa hyvä viini, huono taas Jumalan kirouksia. Myös Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko, veden muuttaminen viiniksi, on tullut kaikille hyvin tunnetuksi asiaksi.

Myös Pyhää henkeä verrataan viiniin. Veden muuttamista viiniksi, voisin pohtia myös toisenlaisesta näkökulmasta, kuin mihin asiayhteyteen se yleisesti asetetaan. Vesi itsessään on mautonta ja väritöntä nestettä. Ainoastaan jokin bakteeri maasta tai putkista, säilytysastiasta lähtevä makuvivahde saattaa antaa vedelle makua.

Taskukoko riittää

”Niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eivätkä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; ” 2. Piet. 1: 5-10. KR. 33/38.

Kerran eräs uskova veli kerskui syntymäpäivillään pastorille, ettei ole koskaan uskossa olonsa aikana kironnut. Pastori pyysi veljeä tuomaan lasillisen kylmää vettä. Veli teki työtä käskettyä ja toi täyden vesilasin pastorille. Pastori otti lasin käteensä ja heitti muitta mutkitta lasissa olevan veden kerskuja veljen kasvoille. Jopas pääsivät kirosanat veljen suusta. Mitä tästä opimme?

Jumalaa henkilökohtaisesti tuntemattomat käyttävät voimasanoja, toiset enemmän toiset vähemmän, tehostaakseen puheensa perille menoa tai sitten se on vain opittu ruma tapa. Joka tapauksessa kaunista kuultavaa se ei ole, eikä uskovan suusta pitäisi kirosanoja tulla.

Voitelu ja suvaitsevuus

”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. ”Matt. 12. 30. KR 33/38.

Media uutisoi nykyisin tietoa reaaliajassa lähes joka asiasta, mitä maailmalla tapahtuu, hyvää taikka huonoa. Näin kaikki aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, mitä, missä ja milloin tapahtui tai tulee tapahtumaan. Uutiskanavat ovat ajanvirrassa mukana herkeämättä. Tiedottaminen ja tietäminen eivät ole huonoja asioita, mikäli saamamme tieto on totuudenmukaista. Siinä taas joutuu tiedon saaja vastuuseen, jotenka kriittinen asioiden seuraaminen on paikallaan. Kaikki tieto, mitä meille annetaan, ei aina ole totta, vaikka se annettaisiin, niin sanotusti luotettavista lähteistä.

Maalliset asiat ovat hyvin esillä uutisissa, entä hengelliset asiat, mitä tapahtuu maailmalla, ovatko ne yhtä hyvin tiedotettuja kaikille?

Hengellisiä tiedotuskanavia on tarjolla useita, kuka näitä seuraa, on eri asia. Mitä tietoa ne lähettävät, on myös asia, jota kannattaa kriittisesti tutkia, ei niellä kaikkea sellaisenaan, mitä tarjotaan. Hengellisiä tapahtumia on runsaasti tarjolla. Ihmeitä tapahtuu niissä, puhujat ovat usein nimekkäitä ja valovoimaisia, kansa saadaan liikkeelle, onhan suurta tapahtunut puhujavastuussa olevan kautta. Koska hengellinen media on sen saanut selville, se on luotettava tiedonlähde. Onko luotettava, kysyn?

Lähde – ihminen

”Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” Jer. 2: 13. KR 33/38.

Puutarhuri tietää kuinka tärkeää vesi on kasveille. Maanviljelijä samoin tietää, ellei vettä sada taivaalta tai kastelujärjestelmät eivät ole käytössä, mikään ei kasva kunnolla tai lakastuu veden puutteeseen. Ihminen on 62 % vettä. Vettä tarvitsemme voidaksemme hyvin, kolmisen litraa päivässä. Jos vettä ei juoda tarpeeksi, ihminen alkaa kuivua ja voimat ehtyvät. Liiallinen veden juonti, ei sekään ole hyväksi. Liika juominen voi olla hengenvaarallista, pahimmassa tapauksessa aivot alkaa turvota, elintoiminnot heikkenevät ja kuolema seuraa vääjäämättömästi. Vesi on kohtuullisesti käytettynä, niin juomana kuin kasteluun elintärkeää.

Raamattu käyttää lähdettä vertauskuvana monessa kohtaa. Metsässä oleva lähde pysäyttää kulkijan, siitä virtaava vesi on kaunista katseltavaa. Hengellisessä kielenkäytössä puhutaan sydämestä lähteenä, mitä vettä sydämesi pulppuaa? Vesi on elämän lähde, Jeesus sanoi itsestään, Hän on elämän lähde.

Raamattu kertoo, kuinka Jerikon kaupungissa oli saastunut lähde, joka tuotti hedelmättömyyttä. Se tuotti elottomuutta, se ei ollut elämän lähde. Kutsuttiin paikalle profeetta Elia, joka puhdisti lähteen.

”Hän meni kaupungin vedenottopaikan alkulähteille, heitti veteen suolaa ja lausui: ”Näin sanoo Herra: Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.” 2. Kun. 2:21. Ihme tapahtui, vesi oli taas puhdasta.

Onko sinun sydämesi suolattu puhtaaksi?