Lähde – ihminen

louhos

Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” Jer. 2: 13. KR 33/38.

Puutarhuri tietää kuinka tärkeää vesi on kasveille. Maanviljelijä samoin tietää, ellei vettä sada taivaalta tai kastelujärjestelmät eivät ole käytössä, mikään ei kasva kunnolla tai lakastuu veden puutteeseen. Ihminen on 62 % vettä. Vettä tarvitsemme voidaksemme hyvin, kolmisen litraa päivässä. Jos vettä ei juoda tarpeeksi, ihminen alkaa kuivua ja voimat ehtyvät. Liiallinen veden juonti, ei sekään ole hyväksi. Liika juominen voi olla hengenvaarallista, pahimmassa tapauksessa aivot alkaa turvota, elintoiminnot heikkenevät ja kuolema seuraa vääjäämättömästi. Vesi on kohtuullisesti käytettynä, niin juomana kuin kasteluun elintärkeää.

Raamattu käyttää lähdettä vertauskuvana monessa kohtaa. Metsässä oleva lähde pysäyttää kulkijan, siitä virtaava vesi on kaunista katseltavaa. Hengellisessä kielenkäytössä puhutaan sydämestä lähteenä, mitä vettä sydämesi pulppuaa? Vesi on elämän lähde, Jeesus sanoi itsestään, Hän on elämän lähde.

Raamattu kertoo, kuinka Jerikon kaupungissa oli saastunut lähde, joka tuotti hedelmättömyyttä. Se tuotti elottomuutta, se ei ollut elämän lähde. Kutsuttiin paikalle profeetta Elia, joka puhdisti lähteen.

Hän meni kaupungin vedenottopaikan alkulähteille, heitti veteen suolaa ja lausui: ”Näin sanoo Herra: Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.” 2. Kun. 2:21. Ihme tapahtui, vesi oli taas puhdasta.

Onko sinun sydämesi suolattu puhtaaksi? Pulppuaako sydämesi, karvasta vai makeaa vettä? Onko sydämesi suolattu Jumalan sanalla? Onko sydämesi tehty terveeksi?

Elämänjanon ihminen voi tyydyttää monella tapaa, ei ole saman tekevää miten, millä me janon sammutamme. Kaikki vesi mitä meille tarjotaan, ei saa aikaan elämää. Karvaat elottomuuden ja ilottomuuden vedet, eivät tuota kuin hetkellisen tyydytyksen elämänjanoon.

Maailma on täynnä vesisäiliöitä, joista saa hetkellisen ilon elämään, on hälinää ja melua, erilaisia hengellisiä tapahtumia, missä kansa vaeltaa edes takaisin, sanaa saarnataan mutta se hukkuu kaiken hälyn sekaan. Etsikkoaikaansa elävä ihminen tuskin löytää Jeesusta näistä paikoista.

On hengellisiä musiikki festareita, on hengellistä rock-musiikkia, hengellistä rap-musiikkia, voisinpa sanoa, myös hengellisiä iskelmiä. Kaikki tämä maailmallinen hengentuotanto on tuotu, hengelliseen kaapuun puettuna, kristittyjen keskuuteen. Kuulepa laulettavan perinteisiä virsiä, Kalevalan nuottiin sävellettynä, myös tangon tahdissa virsiä veisataan. Nyt joitakin lukijoita varmasti alkaa närästää, aihe on arka se tuottaa kipua.

Yhtyeet, Absoluuttinen Nollapiste ja Tehosekoitin sekä Apulanta ovat, näitä maallisia ruukkuja jotka särkyvät aikoinaan. Joitakin mainitakseni. Onneksi nämä eivät tiettävästi esiinny vielä hengellisissä tilaisuuksissa mutta uskovissa on runsaasti, näitä jotka juovat janoonsa myös näistä lähteistä, nämä ruukut eivät vettä pidä. Näissä ruukuissa oleva vesi virvoittaa vanhaa ihmistä, näiden henkilöiden sydän pulppuaa myös välillä samansisältöistä vettä. Uskon elämä on kaksijakoista, ei olla aina varmoja, ollaanko Jeesuksen seuraajia. Ei ole mikään ihme, jos tällaiselta tuntuu, koska ei kahta tietä voi yhtä aikaa kulkea. Eivät nämä artistit voi tuoda elämän vettä suustaan ulos, koska heillä ei sitä itsessään ole.

Se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat.” Matt. 15:18–20. Tällaisen musiikin kuuntelijat, ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

Puheena oleva musiikki tyyli, ei muutu hengelliseksi sillä että sanat muutetaan hengelliseksi. Koska musiikin alkulähteet ovat pakanalliset, narkomaanikulttuurista ja monista alkukantaisista lähteistä otettuja. Pyhä henki ei voi yhtyä maalliseen musiikkiin, ei vaikka sanat vaihtuisivat kuinka hengellisiksi tahansa. Mikä Hengestä syntynyt on hengellistä, mikä on maailmasta syntynyttä, on maailmallista tuotosta

Jos Jeesus olisi nyt maanpäällä, Hän sanoisi: ” Te juotte tämän maailman lähteet kuivaksi. Etsitte minua kaikkialta muualta, vaikka minä olen elämän veden lähde. Tuotte minun palvelupaikkoihin maailmasta veden, jäätte kuiviksi, uskonne näivettyy, eikä teillä ole elävää elämää, koska en minä Pyhää henkeä anna sinne, missä on maailmallisuus mukana.”

Ei tapahdu tunnustekoja eikä ihmeitä. Mukaan soluttautuu seurakuntiin eksyttäjiä, armolahjat eivät voi toimia. Jumalisuuden ulkokuori on puhdas mutta astiat ovat sisältä täynnä kaikkea saastaa. Vain puhtaat astiat täyttää Jumala Pyhällä hengellä. Kalkkikuorrutus kaiken yllä mutta todellinen Jumalan voima puuttuu, se ei tuota elämää.

Pelastuksentie on yksinkertainen ja selvä. ”Tulkaa minun tyköni”, Jeesus sanoo. Vain Jeesus voi antaa todellisen elämän, tyydyttää sisäisen tyhjyyden. Virvoittaa kuivan erämaan kukkaan, Pyhän hengen elävä vesi, virvoittaa niin että se tuntuu ja näkyy. Ilo pulppuaa, sieluja pelastuu, syntiset tulevat tilaisuuksiin kutsumatta. Pyhä henki vetää puoleensa magneetin tavoin, missä uskovat ovat kokonaan antaneet kaikki Jeesukselle, siellä aina syntyy uutta. Vain yksin Jeesus voi murtaa synnin muurin, ihmisen elämän ympäriltä.

Olemme synnin tekijöitä, ilman Jeesusta ja Raamatun sanaa. Raamatusta löytyy totuudelle nimet, kymmenen käskyä, kaikki on totta. Ne ovat edelleen voimassa olevia käskyjä. Kun Raamatun antamat totuuden langat alkavat näkyä, Jumalan oma laki, elämän laki, näyttää todeksi synnin ja armon. Ristinarmo on parantava lääke sielun haavoihin. Jeesuksen anteeksiantamuksen koulussa saat ainoastaan parasta lääkettä kipuihisi. Jeesuksen käsittelyssä itkusi muuttuu parantavaksi itkuksi. Voit vähitellen irrottaa kaiken, mikä vihana, katkeruutena ja kipuna sitoo.

Kokonaan Jeesukselle antautuneesta ihmisestä tulee lähde-ihminen. Tällaista ihmistä ei pitkään tarvitse kuunnella, kun tajuaa, miten makeaa vettä elävä Jeesuksen oma pulppuaa. Sellaista vettä joka virkistää muitakin ja johdattaa Jeesuksen luo. Jeesukseen uskovassa kristityssä kumpuaa elämän veden lähteestä virvoittava vesi, joka on ilo myös Jumalalle. Tällainen ihminen tuottaa myös hedelmää, koska Hän itse virvoittuu, silloin hän voi muitakin virvoittaa. Pyhän hengen virta on vettä täynnä, elävää vettä ei voi koskaan juoda liikaa. Vain vääristä lähteistä juonut saattaa humaltua niin, että hänestä tulee vähitellen itseään täynnä oleva ”turvonnut” uskova. Missä suuri oma minä, tekee tuhoa, niin yksilötasolla uskovien keskuudessa kuin seurakunnissa. Vikoja löytyy aina muista lähimmäisistä, mutta itse tämä henkilö on itse pyhyys, jumalasta seuraava. Jumala varjelkoon meitä jokaista, ettemme tulisi hengellisesti ylpeiksi ja paisuisi vikoilijoiksi.

”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Gal. 5. 22–23. Näitä antaa vain Pyhä henki Kristus-kalliosta, lähteestä joka kumpuaa iankaikkisuudesta. Eikö mielesi tee jo polvistua pyytämään uudistuksen armoa tai ensi kertaa tulla Jeesuksen luokse?

@LR.

This entry was posted on 12.7.2014. Bookmark the permalink.