Taskukoko riittää

raamattu

Niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eivätkä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea
; ” 2. Piet. 1: 5-10. KR. 33/38.

Kerran eräs uskova veli kerskui syntymäpäivillään pastorille, ettei ole koskaan uskossa olonsa aikana kironnut. Pastori pyysi veljeä tuomaan lasillisen kylmää vettä. Veli teki työtä käskettyä ja toi täyden vesilasin pastorille. Pastori otti lasin käteensä ja heitti muitta mutkitta lasissa olevan veden kerskuja veljen kasvoille. Jopas pääsivät kirosanat veljen suusta. Mitä tästä opimme?

Jumalaa henkilökohtaisesti tuntemattomat käyttävät voimasanoja, toiset enemmän toiset vähemmän, tehostaakseen puheensa perille menoa tai sitten se on vain opittu ruma tapa. Joka tapauksessa kaunista kuultavaa se ei ole, eikä uskovan suusta pitäisi kirosanoja tulla. Edes niitä korvikekirosanoja, ei uskossa kasvaneen suusta pitäisi päästä. Kuka voi pöyhistää rintaansa, ettei ainakin korvikesanoja olisi joskus suustaan päästänyt? Kuulee viljeltävä sanoja, voi vitsi, tai voi hitsi, kirosanoja nekin vaikka ei äkkiseltään sellaiseksi uskoisi. Jopa olen kuullut puhujan kesken puheensa sanoneen: ” Voi vitsi mihin nyt jäinkään?” Jotenkin meni pilalle pastorin puhe ja pahasti jäi paha maku kuulijan suuhun. Kukapa ei lankeaisi, voi tähän sanoa, ellei siitä tule tapa.

Joidenkin uskovien Raamattu on vain ja ainoastaan lohduttavia sanoja täynnä. Luetaan niitä kohtia Raamatusta, jotka rauhoittavat ja lohduttavat velttoa lihaa. Lohduttavat sanat eivät heihin koske, eivätkä he tahdo Raamatusta muuta tietääkään. Tällainen Raamatun lukeminen, tekee Raamatusta ohjekirjan joka estää lukijaa pääsemästä eroon lihallisuudesta ja estää heitä tulemasta verilähteelle Kristuksen luokse.

Raamatunhan pitäisi sen sijaan olla kirja, joka päivittäin veisi lähemmäksi Vapahtajaa. Edellä olevan Pietarin kirjeen kohta on luettava huolella ja ajatuksen kanssa. Pietari on esittänyt, mitä ihanimpia lupauksia Jumalasta.

Olet voinut saada jo paljon armoa Jumalalta, kiitä siitä Häntä. Tee sen vuoksi vakavaksi Jumalan kutsumus elämässäsi. Pyri elävään kristillisyyteen, jos sinun kristillisiin arvoihisi ei kuulu, minä uskon Isään Jumalan, minä uskon Jeesukseen Kristukseen etc. ei liity myös todellista jumalisuutta ja kärsivällisyyttä, itsensä hillitsemistä ja kristillisiä avuja, joita Jumala tahtoisi että Hänen lapsissaan näkyisi, sinä olet silloin vielä pimeässä tai sokea.

Sokea ja pimeässä haparoiva, on unohtanut että on saanut entiset synnit anteeksi. On langenneessa tilassa, koska on luopunut Kristuksen seuraamisesta. Ei voi olla Kristuksen kaltainen koska Jumalan Sana ei ole saanut sinua muuttaa ja kasvattaa, koska olet lukenut vain kohtia jotka rauhoittavat ja lohduttavat sinua.

Jos nuo Pietarin edellä kertomat asiat näkyvät sinusta ja ne lisääntyvät, sinä käytät Raamattua oikein.

Raamattuja on useaa kokoa ja voit hankkia vaikka taskukokoa olevan Raamatun. Kuitenkin tuossa pienimmässäkin Raamatussa on kohdat jotka lyövät ja haavoittavat mutta myös parantavat sisäisesti.

On vain minusta ja sinusta kiinni, annammeko Jumalalle luvan meitä kasvattaa Sanallaan, niin että meissä alkaa näkyä Hengen hedelmiä ja Jumalallista rakkautta. Luetaan Raamattua järjestelmällisesti, silloin siitä saa enemmän ravintoa kuin vain jos lukee, niitä ”herkullisimpia” kohtia. Koska koko Raamattu alusta loppuun saakka on kirjoitettu meille opiksi ja ravinnoksi sielullemme.

Systemaattinen Raamatun tutkiminen yhdessä rukoillen, Pyhän hengen opastusta ja siunausta, saa aikaan kasvua meissä. Sana nuhtelee, puhdistaa ja parantaa. Jeesus on itse sanansa kautta läsnä lukuhetkessä.

@ LR.

This entry was posted on 24.7.2014. Bookmark the permalink.