Kulmakivi

”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva”.
Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ”on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi”
ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi”. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. ”1. Piet. 2: 4-8. KR. 33/38.

Rakennusta rakennettaessa on kulmakivi kaikkein tärkein kivi, ilman sitä rakennus keikahtaisi nurin. Kulmakivi on rakennuksessa jokainen kivi perustuksesta kattoon asti kahden seinän yhtymäkohdassa. Myös rakennuksen perustus on tärkeä rakentaa lujalle pohjalle, jotta se kestää rakennuksen painon ja maa pohjan muutokset, roudan tai kosteuden vaihdellessa.

Kristus on seurakunnan kulmakivi. Jokainen uudestisyntynyt kristitty on elävä kivi, jota Jumala tarvitsee seurakuntarakennuksessa. Jokainen Jeesuksen oma on myös Hänen seurakuntansa pappi. Raamatussa jopa sanotaan, että olemme Hänen pyhiä pappejaan. Emme siis me uskovat ole mitään vähäpätöistä joukkoa Jumalan näkökulmasta katsottuna. Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden.

”Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.” 1. Piet. 2.6.

Kristus on uskoville hyvin arvokas. Niille jotka eivät Häneen usko, on ”kivi” jonka rakentajat hylkäsivät, tullut peruskiveksi. Rakennuksen tärkeimmäksi kiveksi, tuli Kristus. Raamattu sanoo myös, että ” Hän on kivi, johon jotkut kompastuvat ja kallio, johon he kaatuvat.”1. Piet. 8. Elävä Uutinen. 1977. Karas-Sana.

Kompastus tapahtuu koska ihmiset eivät lue Raamattua, eivät kuuntele Jumalan sanaa, joka on Raamatussa, eivätkä usko siihen, eivätkä tottele sitä.

Uudestisyntynyt kristitty on Jumalan valitsema, Kuninkaan pappi, pyhä ja puhdas. Uudestisyntyneet ovat Jumalan kansaa. Siksi meidän tulee kertoa toisille, Jumalan voitoista, kuinka Jumala kutsuu vielä pimeydessä eläviä, ihmeelliseen valkeuteen. Kaikki saavat tulla Jumalan lapsiksi, joille vain armo kelpaa, ilman Jumalan lapsioikeutta emme ole ihmisinä mitään Jumalan silmissä.

Jumala armahtaa syntisen ihmisen rakkaudesta. Mikä etuoikeus sinulle, jos et ole vielä Jeesuksen oma, et tunne Häntä, etkä ole kokenut uudestisyntymää. Olit kuinka suuri syntinen tahansa, sinä saat tulla armahtajasi luokse sellaisenaan ja Isä juoksee sinua vastaan, ottaakseen sinut vastaan ja lapsekseen. Suuret veriruskeat synnit saat kaikki kerralla anteeksi Jeesuksen veressä ja nimessä. Riennä siis, katuen menneisyyttäsi, Jeesuksen armahdettavaksi. Hän on täynnä armoa ja rakkautta. Saat kokea Jumalan armon omalle kohdallesi henkilökohtaisesti, rauhan ja vapauden. Eräskin parannuksen tehnyt ja syntinsä anteeksi saanut sanoi: ” On kuin rautavanne olisi poistettu ympäriltä puristamasta.”

Uskovat elävät edelleen maailmassa jossa on suurin osa vielä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole Jumalan omia. He katsovat uskovia tarkan suurennuslasin läpi, kuinka me uskovat elämme. Uskosta osattomat ovat epäluuloisia, uskovista puhutaan pahaa. Siksi meidän uskovien on tarkattava elämäämme, kuinka me elämme Mutta kun me elämme Jumalan voimasta, Pyhästä hengestä, niin kuin Raamattu opettaa, nämä epäilevät uskosta osattomat saavat kristittyjä heidän hyvistä teoista, ylistää ja kiittää Jumalaa, kun Jeesus palaa takaisin, uskovia noutamaan.

Siksi kannattaa noudattaa lakeja ja elää muutenkin esivallalle alamaisena ja kuuliaisena. Elää rehellistä elämää ja elää sovussa kaikkien ihmisten kanssa, jos se meistä uskovista on kiinni. Jos meille tehdään jäynää tai vahinkoa, annetaan se heille anteeksi ja siunataan. Jumala tekee aikoinaan oikean tuomion näiden ihmisten kohdalla. Me kristityt, meidän ei tarvitse ryhtyä tuomariksi. Ei edes heille, jotka ovat uskossa mutta langenneet pois uskosta, tekemään syntiä, meille ihmisille ei ole annettu tuomarin valtuuksia.

Synnissä elävää tulee rakastaa vaikka synti sinänsä onkin tekona tuomittava.

Ne ihmiset jotka eivät ymmärrä kuinka Jumalan Pyhän hengen voima voisi heidätkin muuttaa, tekevät arvostellessaan Jumalan sanaa ja kristittyjä jotka siihen uskovat, tekevät arvostelua tyhmyyttään.

Nämä arvostelijat ja parjaajat saadaan vaiennettu siten, että teemme heille vain hyvää, vaikka he meitä solvaisivatkin Jeesuksen nimen tähden.

Jos meitä rangaistaan vaikka omatunto ei meitä soimaa, että olisimme tehneet väärin, tässäkin tilanteessa me uskovat voimme, vain kiittää Herraa. Mitä kunnioitettavaa, siinä on jos meitä pahojen tekojen tähden rangaistaan? Jos säilytämme mielen tasapainon ja rauhan, olemme kärsivällisiä silloin kun hyvien töiden tähden, saamme kärsiä, tämä on kiitettävää Jumalan silmissä.

Kärsimys kuuluu osana kristityn elämää koska Kristus kärsi ja on uskovien esikuva, silloin saamme Hänen seuraajina kokea samoja kärsimyksiä. Me seuraamme Jeesusta kaikessa. Jeesus ei tehnyt syntiä, ei vastannut loukkaajille samalla mitalla, eikä valehdellut, Hänessä ei ollut vilppiä. Hän ei kiroillut, eikä tehnyt syntiä, kuten me ihmiset teemme jopa tahallisesti. Jeesus ei uhannut rangaistuksilla, jos Häntä loukattiin. Me uskovat joskus syyllistymme tähän, jos ei tehdä juuri niin kuin tahtoisimme, että meille tehtäisiin. Uhkaaminen on yksi hallitsemisväline saada hallittua lähimmäistä mielensä mukaan. Ihmisen mielen mukaan kenenkään ei pidä täysin mennä, vaan terve kritiikki on aina paikallaan.

Jeesus jätti kaikki loukkaukset Jumalan hoidettavaksi, näin tulisi uskovienkin kasvaa uskossa ja tehdä.

Jumalan lapsen vapaus on siinä, että pyrimme tekemään aina ja kaikessa Jumalan tahdon mukaan.

Siksi jokainen uudestisyntynyt uskova, on yhteen liitetty Kristukseen kulmakiveen, seurakuntarakennukseen, jota ei nähdä näkyvästi täällä ajassa.

Jumalan seurakunta ei ole ihmiskäsin tehty rakennus, eikä temppeli. Uudestisyntynyt uskovassa asuu Pyhä henki ja ruumiimme on Pyhän hengen temppeli. Siksi meidän tulisi kirkastaa aina Kristusta ruumiillammekin. Se tarkoittaa säädyllistä pukeutumista, hillittyä korujen käyttöä. Pakanoilla keho on kuin joulukuusi jouluna. Näin ei tulisi olla uskovilla. Miehille Raamatun mukaan ovat pitkät hiukset häpeäksi, naiselle taas ne ovat kruunu ja huntu. Jotenka ihmetyttää nykyajan ”pitkätukka” muoti uskovien miesten keskuudessa, jopa nuttura. Korvakoruista puhumattakaan, miehen korvissa, jotenkin antaa oudon vaikutelman.

Tuskinpa esikuvallamme Jeesuksella oli korvakorut, hiuksista ei kukaan tietääkseni tiedä, minkälaiset olivat, Raamattu ei Jeesuksen ulkonäöstä kerro. Jotenka jos jollakin miehellä on pitkät hiukset ja tahtoo noudattaa Mestarinsa jalanjälkiä tässäkin asiassa, niin kannattaa miettiä, olisiko syytä lyhentää hiuksia. Synniksi tuskin tuota voi luokitella. Tahdon vain tällä sanoa, että ulkoisen olemuksemme tulisi olla sopusoinnussa Sanan kanssa ja sellainen ettei se tuota pahennusta kenellekään vaikka muotia olisikin. Maailmassa vallitsee muotioikut, eivät uskovien keskuudessa. Tietysti pukeutuminen saa olla asiallista tätä aikaa, ei ole hyväksi evankeliumin sanomalle, mikäli asumme jota kannamme, on kovin poikkeavaa nykyisestä. Kohtuus kaikessa on parasta.

Otetaan siis Kristus elämämme kulmakiveksi ja seurataan Hänen viitoittamaa tietä loppuun saakka.

@LR.