”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat.” Hoos. 4: 1- 3. KR. 33/38.
Aikaansa seuraavat ihmiset ovat jokainen varmasti tehneet havainnon, väkivallan lisääntymisestä maailmassa, missä elämme. Joka päivä saamme kuulla, kuinka mies on murhannut vaimonsa. Isä surmaa lapsensa, äiti lapsensa tai puolisonsa. Itsemurhakin on murha. Koululaiset kiusaavat toisiaan. Juoruilua on aina ollut, aikoinaan kulkivat juoruilijat talosta taloon, levittämässä ihmisten asioita, usein puolitotuuksia, joissa ei välttämättä ollut totuuden häivää. Nykyisin päästään helpommalla, ovat puhelimet, ei tarvitse kuin näpsytellä numero ja juoru saa siivet lentää.
Varastelut ovat yleisiä, aviorikokset ovat jokapäiväisiä, niitä ei pidetä enää edes paheena. Puhumattakaan että pidettäisiin syntinä. Avioero on liiankin helppo ratkaisu avioliiton ongelmiin. Uskovien piireissäkin tätä ratkaisua jopa suositellaan, mikäli sukset menevät ristiin yhteiselossa. Ihmisiltä on loppunut kärsivällisyys ja sovittelutahto, anteeksianto on vaikea asia. Ero on näin näennäisesti helppo ratkaisu, joka ei johda kuin lisäongelmiin. Lähimmäisen välittäminen on lähes tyystin loppunut. Kadulla saa sairauskohtauksen saanut virua, kukaan ei kiinnitä asiaan huomiota. Naapuri kuolleena viikkoja, ennen kuin kukaan havaitsee, ettei läheinen ole liikkunut ympäristössään. Kuinka Hoosean kirjan ennustus on käynytkään toteen. Nyt olemme tässä ajassa, meret ja järvet saastuvat, kalat kuolevat. Maapallon tasapaino on järkkynyt, siitä kertovat poikkeukselliset sääilmiöt. Luetteloa voisi jatkaa miten pitkälle vain.
Hengellisellä kentällä eivät asiat ole yhtään paremmin. Luotettavana pidetyt uskovat lankeavat ahneuteen ja vilpillisyyteen. Juoruilua harrastetaan myös uskovien keskuudessa. Puhutaan pahaa takanapäin, sisaristamme ja veljistämme. Näin seurakunnat hajoavat ja saman Isän lapset ovat vihamiehiä toisilleen. Henkinen väkivalta on useiden uskovien ryhmittymien riesa. Ellet tee, juuri niin kuin johtaja sanoo seurakunnassasi, et ole suosittu. Jos väkivalta ja komentelu käyvät taakaksi, jäsen eroaan yhteisöstä, tällaista ei pidetä enää ihmisen arvossa. Hänet suljetaan ulos jopa perheestään. Tällainen on raakapeliä hengellisyyden nimissä.
Narsismi on muotisana tänä aikana. Niin seurakunnissa kuin perheissä on henkilöitä jotka omaavat narsistisen luonteen. Tällainen henkilö on raskas kaveri, tällaisen henkilön läheisyydessä ei voi vapaasti hengittää. Luulisi että uudestisyntynyt uskova saisi omantuntoonsa herkkyyden, nähdä oma tilansa ja syyllisyytensä, lähimmäisensä komentelussa ja syyllistämisessä. Kuinka aiheuttaa läheisilleen pahaa oloa. Harvoinpa narsistisen persoonan omaava itse näkee oman syyllisyytensä, hän on itse täydellisyys. Vika kaikkeen on läheisissä, ei koskaan sen oman takin alla. Näin ei ole tarvetta anteeksipyyntöön eikä parannuksen tekoon. Jumala yksin tietää, mitenkä Hän käsittelee näiden ihmisten loukkaukset ja sanalliset ja ehkä fyysiset kiinni käymiset ja lyömiset, mitä narsisti tekee läheisilleen. Narsistin uhri voi ajatella, että kaikki se kipu ja henkinen tuska joka häneen koskee, koskee myös Jeesukseen, koska jokainen Jumalan lapsi on Jeesuksen silmäterä. Kaikki mikä koskee Jeesuksen omaan, koskee myös Jeesukseen. Antakoon tämä voimaa sellaiselle joka joutuu elämään narsistin läheisyydessä.
Olisiko niin, että kapinamieli lähtee lapsuudesta, kodista missä vanhemmat lakkaavat valvomasta lastensa tekemisiä. Kapina henki lisääntyy kaveripiirissä, missä vastustetaan valvontaa. Nuoruus on usein tätä aikaa, milloin kapinamieli on pahimmillaan ja kaveripiirin vaikutus suuri. Jos nuoruudessa ei ole rajoja ja rakkautta, se siirtyy aikuisen käytökseen. Vain Jumala voi murtaa kapinoivan mielen, mihin kapina on pesiytynyt, silloin kun Hän saa hallintavallan ihmisen elämässä. Ihminen on synnin ja Saatanan orja, ennen kuin Jeesus saa vapauttaa orjan kahleista.
Pahuus lisääntyy maailmassa, kuitenkaan ei uudestisyntyneellä Jumalan omalla ole syytä paniikkiin, eikä pelkoon. Kun katseemme on Jeesuksessa, Hän antaa voimaa joka päivälle, lupauksensa mukaan. Meitä ei tarvinne muistuttaa, ettemme elä täydellisessä onnen maassa, täällä ajassa.
On täysin epärealistista ajatella, että Jeesuksen omat eivät enää uskoon tultuaan kokisi vastoinkäymisiä. Ajatus on täysin vastoin Raamatun sanaa. Me elämme liharuumiissa, joka on kuolevainen. Koko elämämme on oppimista ja kasvamista. Saatamme langeta syntiin mutta nousemme ylös lankeemuksen tilasta. Uskovan elämä on anteeksiantamista ja unohtamista, anteeksipyytämistä ja hyväksymistä. Vajavaisina ihmisinä voimme rakastaa läheisiämme heikkouksista huolimatta ja jatkaa elämää heidän kanssaan. Olemme vielä suuren savenvalajan käsissä. Hän voi paiskata savimöhkäleen pöydälleen ja aloittaa uuden muovaamisen. Joka kerta astia on uuden muovaamisen jälkeen edeltäjäänsä parempi. Siksi luotetaan Jeesuksen ristintyöhön, Hän on aloittanut hyvän työnsä, silloin kun Hänen omikseen luovutimme itsemme. Hän vie alkamansa työnsä hyvään päätökseen. Siksi katsotaan vain ylöspäin kohti tulevaisuutta, kerran taivaassa on kaikki kohdallaan.
@LR.
Liisa Rantasaari 