Avioliitto elinikäinen prosessi

”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” 1. Moos.2:24. KR. 33/38.

Maapallomme sisältää alkuaineita, ne määritellään kemiallisesti jakamattomiksi. Alkuaine on aine joka koostuu atomeista, joilla on sama järjestysluku eli protonien määrä. Tämän ymmärtäminen vaatii joidenkin luonnontieteellisten peruskäsitteiden tietämistä. Ensimmäinen alkuaine nykytutkimuksen mukaan on vety, mistä on kaikki muut alkuaineet ovat ydinreaktion avulla muodostuneet.

Raamatun sanan mukaan ihminen luotiin maantomusta eli mullasta. Multa on tasalaatuinen seos kivennäis- – ja eloperäistä ainesta. Kivennäisaineita ovat hieta, hiekka ja savi. Ihmisessä on myös vettä.

Alussa oleva Raamatun jae, kertoo kuinka miehen on luovuttava, isästään ja äidistään ja liityttävä vaimoonsa. Mies on Raamatun mukaan multaa, nainen on alkuun luotu miehen kylkiluusta, joka on reaktion avulla mullasta muodostunut ja sisältää siis alkuainesta, siis multaa. Näin päästää avioliitto asiaan käsiksi. Avioliiton määritelmä, jonka olen kuullut on seuraavanlainen ”Avioliitto on prosessi, jossa kaksi erilaista olentoa, sulautuu yhteen.” Tutkivassa luonnontieteessä on käsite metallurgia. Eli tässä puhutaan metallien avioliitosta. Kuparin ja hopean seos lejeerinkiprosessissa synnyttää sterling-hopeaa. Tässä otetaan siis kaksi erilaista metallia ja syntyy uusi metalli. Tämä esimerkkini kuvatkoon miehen ja naisen välistä avioliittoa.

Raamattu puhuu avioliitosta prosessina, tapahtumasarjana. Miehen on jätettävä isänsä ja äitinsä ja lapsuuden kotinsa. Sama henkinen erottautuminen tulee tapahtua myös naisen kohdalla. Se ei tarkoita vanhempien hylkäämistä vaan henkistä erottautumista vanhemmista, kypsyyttä. Miehen pitää liittyä morsiameensa ja näin kahden ihmisen pitäisi tulla yhdeksi lihaksi. Prosessi on että kaksi erilaista sulautuu yhdeksi. On oltava muita aineksia mukana että tämä yhteensulautuminen pysyy yhdessä.

Väärät vaatteet

”Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. ”Matt. 22:12. KR. 33/38.

Valmistellessamme juhliin menoa, etsimme itsellemme tavanomaista parempia asuja, näin kunnioitamme juhlaa, mihin olemme saaneet kutsun. Myös häitä valmistellessa morsian ja sulhanen, ostavat itselleen häihin sopivan puvun. Alussa oleva Raamatun jae kertoo, kuinka häiden kutsuja ihmettelee häihin saapunutta häävierasta, jolla ei ollut häävaatteita. Valveutuneet Raamatun lukijat tietävät tämän Matteuksen evankeliumin kohdan, missä kerrotaan, kuinka Jeesus sanoo, että ” taivasten valtakunta, on verrattava kuninkaaseen, joka valmisti häät pojallensa.”

Häihin kutsuttiin runsaasti vieraita. Kun kaikki häävalmistelut olivat valmiit, lähetettiin kutsu häihin. Kutsutuille lähetettiin kutsukortit, missä oli henkilökohtainen viesti, ” Juhla alkaa! Kävi kuitenkin niin, että kaikki kutsutut peruuttivat tulonsa. Jokainen juhlia valmistellut tietää, miltä tällainen tilanne järjestäjästä tuntuisi. Kuningas lähetti toisen kutsun, missä Hän kutsui. ”Olette tervetulleita häihin. Juhlaruoka on valmiina, juhlat voivat alkaa.” Kuitenkaan kutsutut eivät välittäneet kutsusta. He olivat liian kiireisiä. Heillä oli töitä, kenellä kesken peltotyöt, toinen oli juuri ottanut vaimon, oli oltava hänen kanssaan. Ehkä oli kutsuttujen joukossa kauppias, millä myyntineuvottelut olivat pahasti kesken, ei ollut aikaa lähteä häihin. Esteitä löytyi jokaiselle.

En pelkää sinun suojassa

”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. ”Room. 8. 31–34. KR. 33/38.

Opiskellessani Suomen Raamattuopistolla, meillä nuorilla oli  halu päästä katsomaan tuolloin teatteriin tullutta elokuvaa, Kymmenen käskyä. Ongelmana meillä oli raha, koska teatteri sijaitsi Helsingissä ja liput näytökseen maksoivat, samoin junaliput, aikomus oli mennä junalla kaupunkiin.  Voin Jumalan kunniaksi kertoa, että koko tuo opiskeluaikani oli pelkkää ihmettä Jumalan puolelta. Hän järjesti rahoituksen 100 %, mistä vieläkin kiitän Häntä. Nyt meillä menijöillä  oli rahaongelma. Toiset opiskelijat olivat nähneet, kuinka Jumala piti minun asioistani huolta, he pyysivät että rukoilisin tämän matkan puolesta, että saisimme tarvittavat rahat kaikkeen. Lupauduin rukoilemaan mutta sanoin, ettei Jumala ei ole ”rukousautomaatti”, mistä tulee kaikki mitä pyydetään. Rukoilin lyhyesti asian puolesta ja jätin kaiken Jumalan hoitoon. Unohdinpa koko asian melko pian. Jonkin ajan kuluttua eräs oppilas tuli lenkiltä ja kertoi, ”löytäneensä tieltä 50 mk. hän kysyi, mitä hän tälle löydölleen tekee?” Käskin tehdä kierroksen asuntolassa, sillä lenkkipolulla ei muita lenkkeilijöitä käynyt, kuin me opistolaiset, kehotin kysymään jos joku on pudottanut rahansa. Kuitenkin löytäjä tuli kierrokseltaan ja kertoi, ”ettei omistajaa löytynyt.” Tuolloin muistin rukoukseni ja sanoin, ” tämä on nyt rukousvastaus, pääsemme sinne elokuviin. Kiitimme Herraa.

Mutka suunnitelmaamme tuli, sillä pitihän asia kysyä opettajalta, ”saammeko lähteä tunnilta hieman aikaisemmin junalle?” Opettaja oli jyrkkä ja sanoi: ” Kukaan ei lähde kesken tunnin minnekään.” Vastasin opettajalle.” Jos Jumala on meidän puolellamme, ei kukaan voi olla meitä vastaan.” Menin toisten kanssa tunnille.

Huolestunut Jumala

”Te olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”. (1 Piet. 1:23, 2:1-3)

Vastasyntynyt lapsi, heti ensi parkaisun jälkeen nostetaan äidin rinnoille. Kuinka ihmeellistä on, ettei vauvaa ole opetettu imemään rintaa mutta lähes kaikki vauvat alkavat heti hamuta rintaa, äidin ojentaessa nisän vauvan suuhun. Joku voi sanoa tätä vaistoksi, ehkä se sitä on, mutta uskon, että tämäkin on Jumalan meihin ihmisiin asettama ominaisuus. Ellei ihminen osaisi imeä ja syödä ravintoa, ei elämä voisi jatkua pitkään. Koska kukaan ihminen, eikä eläin ei ole syömättä selvinnyt tästä elämästä elävänä. Keinotekoisesti voidaan pitää hengissä ja antaa ravinto suonensisäisesti, kuitenkaan tätä ei voida jatkaa loputtomiin. Raja tulee vastaan aina ja keinotekoinen hengissä pito on lopetettava.

Vastasyntynyt Jumalan lapsi, joka uudestisyntyy Jumalan perheeseen, hänkin tarvitsee hengellistä ravintoa alusta pitäen. Ravinto on Jumalan sana, Raamattu. Miten on, osaako Jumalan lapsi syödä ravintoa heti uskoon tultuaan? Suomessa ja niissä maissa, mihin Raamattuja on levitetty kansan omalla kielellä, luulisi että osaa etsiä ravintonsa Raamatusta. Suomessa Raamattu on lähes joka kodissa. On ainakin ollut, jos sitä ei ole viety antikvariaattiin tai muuten tuhottu. Raamattu annetaan jokaiselle vihittävälle parille, joka vihitään kristilliseen avioliittoon. Raamattu myös tapaa kulkea ”sukukalleutena” suvusta toiseen. Kuinka on sinun kohdallasi lukijani, missä on Raamattusi tällä hetkellä? Syötkö sanaa ja saatko opetusta?

Kristuksen sisäinen tunteminen

”Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2. Piet. 2: 20 – 22. KR. 33/38.

Meillä jokaisella on omanlaisensa elämän historia takanaan. Syntymästämme saakka me jokainen elämme, omaa ainutlaatuista elämäämme. Jokainen on yksilö ihminen, eikä toista samanlaista koskaan tule, kuin mitä sinä tai minä olemme.

Monella meillä uskoon tulleella on hyvinkin rikkinäinen tausta, toisilla taas elämä ei ole pahasti päässyt riepottelemaan maailman riettaudessa, kuitenkin niin sanottu siivosyntinen on ennen uskoon tuloaan, aivan yhtä syntinen kuin hän, joka on tehnyt syntiä, mikä on näkynyt ja kuulunut ympäristössään.

Jumalan lapseksi tuleminen on, mielen muutos ja tarkoittaa täyskäännöstä menneestä elämästä. Menneet synnit pyydetään anteeksi ja tehdään niistä parannus, niin Jumalan kuin ihmisten edessä. Tämä uudestisyntymiseksi nimetty prosessi ei tapahdu hetkessä. Jumalan Pyhä henki on tehnyt pitkään työtään ihmisessä, joka on saanut aikaan tahdon etsiä elämään parempaa, kuin mitä se sillä hetkellä on. Pyhä henki antaa synnintunnon, tunnon että on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, rikkonut kaikki käskyt ja syyllisyys kaikesta tästä painaa omatuntoa. Meihin ihmisiin jokaiseen on asetettu omatunto, joka ilmoittaa milloin teemme oikein, milloin väärin. Omantunnon ääni saattaa vaieta jos emme ole kuuliaisia, silloin kun omatuntomme sanoo, ettemme tee nyt jotakin oikein, koemme tekevämme tahallamme syntiä ja omaatuntoa vastaan.

Kun omatunto alkaa herätä synninunesta, herää huomaamaan, etteivät sisäiset asiat ole kunnossa, niin Jumalan kanssa kuin ihmisten kanssa.