Goljatit

”Filistealaisten  joukoista  tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
Hänen peitsensä varsi oli niin kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: ”Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä.” 1. Sam. 17. 4-9. KR. 33/38.

Jättiläisiä onko heitä, onko jättiläisiä sinun elämässäsi? Mitä? Elämässäni jättiläisiä, ihmettelet nyt. Mitä ajattelet herättyäsi aamulla? Mikä tunnetila on ensimmäinen, herätessäsi? Mikäli päiväsi alkaa pelokkaana jo herättyäsi, ovat elämäsi jättiläiset ympärilläsi. Koet itsesi maailman huonoimmaksi surkimukseksi, olosi on kurjaakin kurjempi, ” niin ja kurjemmaksi tulee,” kuiskaa jättiläinen korvaasi. Joskus tuttua, eikö vain? Itse olen kokenut silloin tällöin oloni aamulla juuri kuvatunlaiseksi. Jos antaa jättiläiselle vallan ajatuksissa, päivä on muuttunut Elaninlaaksoksi. Masennus, sairaus, suru, vaara, velka, uhkakuvat maailmalla, kulkutaudit, Goljatteja liikkuu edelleen. Yöunet katoavat, rauha on sydämestä pois, ilo kaikkoaa. Miten toimit omien jättiläistesi kanssa?

Minun tapani on lukea aamulla ensin Raamattua, mikäli se vain olosuhteiden puolesta on mahdollista. Jumalan sana karkottaa jättiläiset ajatusmaailmasta. Joku viisas on sanonut osuvasti. ”Kiinnitä katseesi jättiläisiin – kompastut. Kiinnitä katseesi Jumalalaan – jättiläiset kaatuvat.”

Maailmaa ja sen tuomia ongelmia uskovalle verrataan myös filistealaisiin, maailmassa on Goljatteja riittämiin, ne on aseistettu aivan yhtä hyvin kuin Raamatussa kerrottu Goljatkin oli. Pelottavan vahva varustus oli filistealaisten Goljatilla, häntä vastaan oli israelilaisten sodittava. Oli nyt löydettävä vain kyllin vahva aseistus Saulin joukoille, niin vahvat miehet jotka voittaisivat Goljatin. Heitä ei ollut. Goljat haastoi Saulin joukoille kaksintaistelun. Nyt Saulin riveistä tulisi löytää kyllin sotakuntoinen mies, joka uskaltaisi ottaa haasteen vastaan.

”Ja filistealainen sanoi vielä: ”Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.”
Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.
Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä,” 1. Sam. 17. 10- 12. KR. 33/38.

Raamattua lukeneet tietävät Daavidin elämästä oleellisen, ei ole tarpeen kertoa uudelleen siitä.

”Ja Daavid sanoi Saulille: ”Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan.”
Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka”.
Mutta Daavid sanoi Saulille: ”Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,
niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.
Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niin kuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä.”

Ja Daavid sanoi: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.
Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.
Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.
Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä.” 1. Sam. 32–41. KR. 33/38.

Daavid muisti miten Jumala oli häntä ennenkin tukalissa tilanteissa auttanut.

Kalastajia

”Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.
Ja Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Mark. 1. 16–17. KR. 33/38.

”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”, Jeesus kutsui näin yksinkertaisesti ensimmäiset opetuslapsensa uskon tielle. Hän jopa sanoi jo heti, mitä heistä tulee…kalastajista, ihmisten kalastajia. Uudestisyntymän hetkellä meistä jokaisesta Jeesuksen omasta tulee, ammatistamme riippumatta ihmisten kalastajia. Pitäisi ainakin tulla, tuleeko, se on taas eri asia.

Ihmistenkalastaja on sama kuin sielujen voittaja. Sielujen voittaminen on, johdattaa niitä ihmisiä, jotka eivät Jeesusta tunne ja elävät maailmassa, Jeesuksen omiksi. Päämäärä on sama kuin Paavalilla, niin monta kuin mahdollista. Uskovan tehtävä ei ole korjata mielipiteitä opista, vaan kertoa Jeesuksesta pelastajana.

Uudestisyntymän hetkellä sisimpäämme tulee asumaan Pyhä henki. Kuitenkaan emme, vielä ole kelvollisia sielujen voittamistyöhön. Jeesus opettaa opetuslapsilleen ja siten jokaiselle uskovalle.

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Apt. 1. 8. KR. 33/38.

Saatuamme Pyhän hengen kasteen, saamme voiman jonka jälkeen meistä tulee ihmisten kalastajia. Omassa voimassa emme voi ainuttakaan ihmistä johdattaa Jeesuksen omaksi. Koska Pyhä henki uskovan kautta tekee työtä, ihmisissä joiden parissa Jeesuksen omat liikkuvat. Opetuksemme tulee olla lujalla Kristus-kalliolla, eikä hiekalla, näin uusista Jeesuksen omista tulee vahvoja kristittyjä. Siksi on niin tärkeää uuden uskovan ensin kasvaa Kristuksen tuntemisessa, opetella Sanaa, rukoilla. Näin hän todistustehtävässään, pysyy raittiilla pohjalla.

Omavanhurskauden unitila

”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.” Saarn. 7.21. KR.33/38.

Sana vanhurskaus määritellään seuraavasti. Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä.

Omavanhurskaus tarkoittaa hurskautta, johon ihminen pyrkii omilla teoillaan tai saavutuksillaan. Omavanhurskaus voi olla ainakin lain noudattamisen kautta koettavaa omavanhurskautta. Myös omavanhurskautta, joka on ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. (Wikipedia.)

Monesti ihmisten kanssa keskustellessa uskoon liittyvistä asioista, kuulee sanottavan, ” en minä syntiä ole tehnyt, en tarvitse Jeesusta.” Kuitenkin Raamatussa Saarnaajan kirjassa sanotaan, ettei maanpäällä ole niin hyvää ihmistä, ettei hän tekisi syntiä. Jos syntiä ei tee tietoisesti niin tiedostamatta tekee kuitenkin syntiä, joskus jokainen ihminen. Tämä on järkyttävä totuus sinusta ja minusta, mitä siis olemme itsestämme. Tästä huolimatta monet ihmiset jos eivät suoraan sano ääneen, mutta luulevat olevansa vanhurskaita.

Nukkuva omatunto on hiljaa,

Kultaomena sanat

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitä, syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. ”Joh. 1: 1-4. KR.33/38.

Kaiken luodun alkulähde on Jumalan sana. Sanan voima on ihmeellinen, ihmistenkin sanalla on voima. Sanoilla laaditaan kansakuntien välisiä sopimuksia, niillä voidaan myös rikkoa kansojen välit. Ihmisten sanat voivat rikkoa ystävysten välit, sanat voivat haavoittaa lähimmäistä pahastikin. Rohkaiseva ja lohduttava sana hoitaa. Vihan ja katkeruuden vallassa olevan ihmisen sanat, ovat kuin miekan pistoja. Uskovinakin saatamme sanoa sanoja, jotka haavoittavat, käytetään jopa Raamatun sanoja väärissä asiayhteyksissä lyömäaseena.

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” Sananl. 25.11. KR 33/38.

Pitää olla ihania sanoja joita voidaan verrata kultaomeniin, ne ovat sanoja jotka sanottu juuri sopivaan aikaan. Siksi olisi syytä harkita sanavalintansa tarkkaan, mitä sanoo ja missä tilanteessa. Mikäli lähimmäinen on suuressa ahdingossa, eivät haavoittavat sanat, nosta ahdingossa olevaa, päinvastoin lyövät lisää maahan. Kärsivälle ihmiselle, sairaalle voidaan luvata parantumista.

Mitä ajattelet?

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. ”Sananl. 4: 23 KR.33/38.

”Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.” Lähde: Tuntematon. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei ajatuksia voi rajata pelkästään pään sisään. Ajattelu välittyy väittämättä myös ympäristöön. Koska näin on, ajatuksemme eivät ole suinkaan merkityksettömiä. Kuitenkin yleisesti olemme sitä mieltä, ettei ole väliä, mitä ajattelemme, kunhan sanamme ja tekomme ovat hyviä. Todellisuudessa ihminen on sitä mitä hän ajattelee.

Kaikki rakentuu ajatuksista. Mikäli ajatuksemme ovat pahoja, ne tahraavat ja tuhoavat, meitä ja ympäristöämme koska toimimme niin kuin ajattelemme. Ajatellessamme hyviä ajatuksia, ne rakentavat meitä ja toimimme myönteisellä tavalla ympäristössämme. Ihminen toimii ajatustensa mukaan. Ajatuksia voisi verrata siemeniin, joista sanat ja teot kasvavat. Siksi meidän on valvottava ajatuksiamme. Mikäli ajattelemme asioita, jotka ovat synnillisiä, kaksimielisiä, rivoja ect. meidän on nämä havaittuamme tehtävä parannusta Jumalan kasvojen edessä. Siksi on hyvä pyytää Jumalaa tutkimaan meidän sydäntämme, näin Hän tosin tekeekin, Hänen silmänsä tutkivat meitä alati, Hänelle ei mikään ole piilossa. Meidän on ajatuksistammekin tehtävä tili Jumalalle. Olemmeko tulleet tätä ajatelleeksi koskaan?