Kultaomena sanat

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitä, syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. ”Joh. 1: 1-4. KR.33/38.

Kaiken luodun alkulähde on Jumalan sana. Sanan voima on ihmeellinen, ihmistenkin sanalla on voima. Sanoilla laaditaan kansakuntien välisiä sopimuksia, niillä voidaan myös rikkoa kansojen välit. Ihmisten sanat voivat rikkoa ystävysten välit, sanat voivat haavoittaa lähimmäistä pahastikin. Rohkaiseva ja lohduttava sana hoitaa. Vihan ja katkeruuden vallassa olevan ihmisen sanat, ovat kuin miekan pistoja. Uskovinakin saatamme sanoa sanoja, jotka haavoittavat, käytetään jopa Raamatun sanoja väärissä asiayhteyksissä lyömäaseena.

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” Sananl. 25.11. KR 33/38.

Pitää olla ihania sanoja joita voidaan verrata kultaomeniin, ne ovat sanoja jotka sanottu juuri sopivaan aikaan. Siksi olisi syytä harkita sanavalintansa tarkkaan, mitä sanoo ja missä tilanteessa. Mikäli lähimmäinen on suuressa ahdingossa, eivät haavoittavat sanat, nosta ahdingossa olevaa, päinvastoin lyövät lisää maahan. Kärsivälle ihmiselle, sairaalle voidaan luvata parantumista. Se on väärin, toivoa voimme sanoillamme antaa sairaalle ja rukoilla parantumista, mutta etenkin tapauksissa missä selkeästi nähdään ja lääketiedekin todistaa, ettei täydellinen parantuminen ole mahdollista, silloin sellaista ei saa luvata. Jumala voi armossaan parantaa sairauden kuin sairauden, sellaisenkin sairauden mitä ei lääketiede voi parantaa. Mutta näissä tapauksissa on rukoillen jätettävä Jumalan tehtäväksi, mikä on Hänen tahtonsa tällaisen ihmisen kohdalla, parantaako vain tahtooko Hän ottaa ihmisen luokseen. Jumala tietää mikä meille on parasta, missäkin tilanteessa.

Tiedän tapauksen, missä pastori oli sanonut, että on synti olla masentunut. Tivasi jopa henkilöltä, mitä syntiä tämä oli tehnyt? Eikö tällaisessa tilanteessa olisi ollut oikein, että pastori olisi auttanut lähimmäistä selviämään masennuksen kanssa ja eikö hänen olisi pitänyt, auttaa näkemään Jeesuksen rakkaus, tämän pastorin kautta? Raamattu ei missään kohtaa anna ymmärtää että olisi syntiä olla sairas. Jotenka ollessamme tekemisissä sairaan henkilön kanssa, älkäämme syyllistäkö häntä sairaudestaan, hän ei itse ole valinnut osaansa, se on sallittu hänen kannettavakseen. Sanokaamme ”kultaomena” sanoja kärsivälle.

Pitalisten keskuudessa työtä tekevä lähetystyöntekijä kertoi: ” Oletteko koskaan ajatelleet, miksi Jeesus taivaaseen noustessaan kantoi naulojen jälkiä käsissään? Uskon, että se on ikuisuutta varten. Hänen on katsottava käsiään ja Hän kykenee heti samaistumaan tuskaan, kipuun, kärsimykseen ja epäinhimillisyyteen, jotka vääntävät ja kiertävät ja tuhoavat ihmiskehoa ja ihmismieltä. Jumala pitää tämän kivun ja kärsimyksen edessään ikuisesti. Jumala tietää ja ymmärtää.”

Onko joskus kipusi ollut niin suurta, tai vaikeutesi niin ylivoimaisen suuria, että tuntuisi kuin rukouksetkin pomppaisivat katosta takaisin. Taivas on kuin vaskea. Uskon, että aivan jokainen olemme joskus kokeneet fyysisen tai psyykkisen kivun niin suureksi, ongelman niin ylivoimaiseksi, että tuntuu kuin Jumalakin olisi hylännyt. Jeesus Jumalan Poika huusi ristillä tuskissaan:” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!”

Jumala ei seuraa kärsimyksiämme vierestä, ettei Hän tahtoisi auttaa meitä. Hän on mukana kärsimyksissämme, olivat ne mitä tahansa. Fariseuksista Jeesus sanoi: ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” Jumala ei ole sellainen. Hän säälii ja auttaa rakastamaansa ihmistä. Jeesuksella on aina lohduttavat sanat kärsivälle ihmiselle ja ne löytyvät Raamatusta.

Jos uskovat ihmisen sanojen tulee olla sopusoinnussa Raamatun sanan kanssa, on samaa oltava myös elämän. Meidän elämämme tulisi heijastaa Jeesuksen rakkautta ja anteeksi antoa. Vaikka puhuisin kuinka kauniita sanoja mutta sydän on kova, eikä anna anteeksi lähimmäiselle, ovat sanat tyhjän vertaisia. Jos henkilö pyytää anteeksi tai pyytää selvittämään, mikä ihmis-suhteessa meni pieleen, niin että yhteistä kieltä ei enää ole? Välit poikki kokonaan, sisaren ja veljen välillä, joka ennen oli rakkauden täyttämää yhteiseloa. Mutta loukkaantunut osapuoli ei ota yhteyttä pyynnöistä huolimatta, tällainen tilanne on ahdistavimpia kokemuksia, seurakunnassa. Uskottavuus lähimmäiseen menee, sellaiseen joka ei tahdo antaa anteeksi, niin että voidaan taas elää kuin, ei mitään koskaan olisi välirikkoa ollutkaan.

Henkilö joka kokee tulleensa loukatuksi, joka ei tahdo nöyrtyä selvittämään välejä lähimmäisensä kanssa, tämän pyytäessä niin tekemään, silloin on jotain pahasti pielessä, oli kyseessä tavallinen riviuskova tai vielä pahempi jos pastori tai evankelista, Jumalan valtakunnan työntekijä on kovasydäminen, eikä tahdo suostua keskusteluyhteyteen. Erehtyminen on inhimillistä mutta anteeksiantamattomuus, epäinhimillistä. Jeesus on antanut meille anteeksi, emme voi olla antamatta anteeksi lähimmäiselle, mikäli tahdomme tehdä Taivaallisen Isän tahdon. Paras ”hopeaomena” sana on anteeksi. Jumala siunaa meitä, jos annamme anteeksi ja pyydämme anteeksi, vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa päivässä, jos niin on tarvis.

Olemme Sanan kautta luotu Jumalan kuvaksi. Elämämme on lähtöisin Jumalan kädestä. Uudestisyntymässä saamme uuden luonnon, Pyhä henki tulee meihin asumaan, meihin tulee valo, joka ennen oli synnin pimeyttä. Siksi meidän tulisi elää valkeuden lapsina. Pyhä henki antaa meille voimansa elää puhdasta elämää Jeesuksessa. Jos synti saa houkutelluksi meidät, aina voi alkaa alusta, katua syntejään ja kääntää kelkka kohti Jeesusta. Jeesuksen syli on aina avoinna kaikille katuville syntisille. Me olemme Kristuksen maahan vuotaneen veren hinta. Hän antoi henkensä, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Yltäkylläisyyteen kuuluvat vaikeudetkin, kuin myös ilon päivät.

Ruumiimme on vielä sidottu kuolevaisuuteen mutta sielumme elää iankaikkisesti. Jotenka vajavaisuus muuttuu kerran täydellisyydeksi ja kirkas aamu pian koittaa, ajankello lyö pian keskiyön hetkiä. Maailman pimeys lisääntyy mutta valo loistaa Kristuksesta ja valaisee uskovan tien, niin että pimeä on kuin keskipäivä. Eläkäämme valkeuden lapsina ja yhteydessä toinen toisiimme Kristuksen ruumiin jäseniin.

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 7- 10. KR 33/38.

@LR.