”Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
ne, jotka sanovat: ”Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?”
”Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen”, sanoo Herra, ”tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee”.
Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.” PS. 12: 2-9. KR. 33/38.
Kautta ihmishistorian on maailmassa ollut kurjuutta, köyhyyttä, sairautta, sotia, kaikkea ei voi edes tässä luetella, kaikki tämä synnin seurausta, lankeemuksessa saimme nämä lieveilmiöt itsellemme. Jeesus tuli ja pelastamaan maailman. Adventin ajan sanoma vie meidät odottavalle paikalle, Jeesuksen syntymäjuhlaa valmistelemaan. Jeesus syntyi ihmiseksi, ihmisten keskelle. Hän eli ihmisen elämän, kuitenkaan Hän ei syntiä tehnyt, kuten me ihmiset teemme. Nyt yli 2000 vuotta myöhemmin, adventin ajan sanoman tulisi viedä meidät seimen luota, Kuninkaan luokse, joka pian palaa takaisin. Jeesus ei tule enää pienenä vauvana, vaan kunnian Kuninkaana. Hän tulee, kaiken voittaneena maailman Vapahtajana, Lue loppuun