Kristittyjen yhteys

perustus

Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa
.” Matt:16. 16- 19. KR. 33/38.

Mihin seurakuntaan kuulut? Edellä oleva kysymys, esitetään monissa eri yhteyksissä itse kullekin meistä.

Vastauksia satelee, on Evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvia, Helluntaiseurakuntaan kuuluvia, Vapaakirkkoon, Roomalaiskatolilaiseen etc. edellä olevat on osa siitä pitkästä listasta, eri seurakunnan nimiä, nämä kaikki ovat kristillisiä seurakuntia. Lisäksi ovat vielä ne seurakunnat, jotka eivät tunnusta ristiä ja ristin sanomaa omakseen. Valinnan varaa siis on, mihin kuulua vai kuuluako mihinkään edellä olevista.

Jokaisella seurakunnalla on oma erityispiirteensä, mitä korostavat, opetuksissaan seurakuntalaisille. Myös ulkoiset fyysiset kirkkorakennukset ovat jokaisella seurakunnalla omanlaisensa. Kaikista näistä ulkoisista piirteistä voi tunnistaa, mistä seurakunnasta on kyse.

Seurakuntaan kuuluminen on tärkeä uudestisyntyneelle uskovalle, se on hengellinen koti, missä meitä hoidetaan ja opetetaan uskossa kasvamiseen, seurakunta on myös uskovien perhe yhteisö. Olemmehan sisaria ja veljiä toinen toisillemme, mikäli olemme Jeesuksen omia.

Nykyisin kuulee opetusta, ettei seurakuntaan kuuluminen ole välttämätöntä. Tämä on täysin epäraamatullinen näkemys, seurakunnasta. Raamattu erityisesti korostaa seurakunnan merkitystä ja uskovien siihen kuulumista. Onhan Kristus itse seurakunnan Pää ja auktoriteetti, kallio jota ei edes tuonelan portit voita. Näinhän alussa oleva Raamatun kohta asian tuo selkeästi esille.

Monesti mielletään seurakunnan olevan se fyysinen instituutio, mihin kuulumme. Monet uskovat siksi jaottelevat toinen toisiaan sen mukaan, minkä nimiseen instituutioon kuuluu, tekevät omat johtopäätöksensä sen mukaan, kyseisestä lähimmäisestä. Jopa esiintyy vihamielisyyttä, jos toinen sisar tai veli, ei ole samassa seurakunnassa kuin mihin itse on juurtunut ja minkä kokee hengelliseksi kodikseen.

Kuitenkaan seurakunta ei muodostu ulkoisista puitteista, takana on suuri jumalallinen viisaus. Seurakunnan pää on Kristus Jumalan Poika, jäseniä ovat Hänen omansa. Seurakunta ei ole näkyvässä muodossa täällä maanpäällä. Seurakunta ja seurakuntalaisia olemme Kristuksen omat, näissä fyysisissä kokoontumispaikoissa. Seurakunta voi siis kokoontua tavallisessa kodissa. Raamattu kertoo siitä esimerkkejä. Jeesus Kristus on itse keskellä, missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä. Siis kahden tai kolme joukko jo muodostaa seurakunnan. Seurakunta ei ole kristitylle tyhjänpäiväinen asia. Seurakuntaa ja siihen kuulumista, ei saa siksi pitää vähäpätöisenä.

Monet sanovat syyksi seurakuntaan kuulumattomuudelle sen, että ei ole löytänyt mieleistään seurakuntaa. Usein tähän ajatukseen sisältyy ajatus, niiden opetuksessa on puutteita, uskovien käytös on väärää, niissä sanalla sanoen on vikoja. Mistähän seurakunnissa olevat viat juontavat juurensa?

Sanon oman mielipiteeni tähän, saatan olla sekä oikeassa että väärässä, mistä näkökulmasta mielipidettäni katsotaan, riippuu oikeassa olemiseni tai väärässä olemiseni.

Seurakunnan muodostavat yksilö uskovat, ihmiset jotka ovat uudestisyntyneet Jeesuksessa Kristuksessa. Joihinkin fyysisiin seurakuntiin saattaa kuulua myös henkilöitä, jotka eivät vielä ole kokeneet uudestisyntymää. Heidät vain on sinne liitetty, he ovat mukana tavanvuoksi, saadakseen seurakunnissa tarjottavia palveluita, heidän omaa tahtoaan ei liittymis- hetkellä ole kysytty, on ollut itsestään selvyys, että on seurakunnan jäsen. Täten fyysiseen seurakuntaan voi kuulua monenlaista ihmisyksilöä. Myös myöhemmin uudestisyntymän eli uskoon tulon kokenut, saattaa ”roikkua” fyysisessä seurakunnassa mukana, vaikka henkilökohtainen suhde Jeesukseen on väljähtänyt. Jotenka seurakunta on sekalainen, kuten tavataan sanoa.

Vika siis ei ole seurakunnissa vaan seurakuntalaisissa. Mitä minä tai sinä tuot mukanasi mennessäsi jumalanpalvelukseen, siitä muodostuu ns. seurakunnan henki. Mikäli olet uudestisyntymän kokenut ja menet seurakuntaasi, rukouksen hengessä. Odottaen mitä uutta saat kokea yhteisestä kokoontumisesta, siunaat siellä kokoontuvat sisaresi ja veljesi, tuot rakkauden ilmapiirin mukanasi seurakuntaan, sen fyysisen rakennuksen sisälle. Mikäli ennen kokoontumista, lisäksi rukoilet että seurakunnan Pää, Jeesus Kristus saisi siunata tilaisuuden Pyhän henkensä kautta, on ihme, ellet koe siunausta ja rakkautta seurakunnassasi.

Seurakunnan johdossa on myös henkilöitä, jotka ovat vain ihmisiä. Kuka meistä on virheetön? Mikäli et saa saarnoista mitään tai et koe lämpöä ja Pyhän hengen läsnäoloa, yhteisestä kokoontumisesta, rukoile että seurakunnan vastuuta kantavat, saisivat uuden voitelun Pyhältä hengeltä. He jos ketkä tarvitsevat esirukouksia, työntekijät Jumalan valtakunnassa ovat tulilinjalla, tekivät he mitä työtä tahansa. Heihin kohdistuu paholaisen hyökkäykset, he tarvitsevat tukea meiltä seurakuntalaisilta. Jos johdossa on henkilö joka on luisunut pois, Jeesus tieltä tai on uskonnollisuuden valepuvussa, seurakunnan johtajana, rukoile että hän saisi löytää uuden yhteyden Kristukseen seurakunnan Päähän, tai löytäisi omakohtaisesti Vapahtajansa. Ei tyhjä tynnyri voi kuin kolista tyhjyyttään. Jotenka siihen tynnyriin on laskettava uusi viini ja voitelu Pyhältä hengeltä, jo muuttuu saarnan tekstit ja seurakuntalaiset rakentuvat yhteisestä uskosta.

Vikoilun armolahja, on laajalti käytössä. Raamattu ei tätä armolahjaa tunne, joihinkin uskoviin se vain pesiytyy vahvasti. Kaikesta löytyy vikoja, virheitä, niitä etsimällä etsitään, kuin neulaa heinäkasasta. Löytyyhän ihmisistä niitä, omiksi tarpeiksi ja vielä toisillekin jakaa, mikäli tälle tielle lähtee. Yleensä vikoilijat osaavat pitää huolen, että löydetyt viat leviävät. Vikoilija itse on täydellinen uskova. Hän ei itse, tavallisesti, tee mitään seurakunnan ja Jumalan valtakunnan hyväksi, mutta muiden virheet hän löytää hyvin. Minun mielipide tällaisista uskovista on, he tekevät mitä suurinta syntiä. He nousevat Jumalan säätämää järjestelmää vastaan, he tekevät syntiä Kristuksen ruumista vastaan. Sillä Kristus seurakunnan Herra on niissä uskovissa, jotka kokoontuvat seurakunnissa. Seurakunta on Kristuksen ruumis täällä maanpäällä, yksilö uskova on Pyhän hengen temppeli. Uudestisyntyneet uskovat muodostavat maailman laajuisen näkymättömän seurakunnan.

Apostoli Pietari oli ensimmäisen maan päällisen seurakunnan johtajaksi asetettu henkilö. Hän oli saanut Pyhän hengen voitelun tehtäväänsä, hän sai valtuudet sitoa ja päästää, ihminen synneistään. Pietari rakensi seurakunnan Kristus-kalliolle, eikä edes tuonela sitä voita. Seurakuntaa vastaan hyökätään, seurakunta on maallistunut, seurakunta on jakaantunut moneksi ala ryhmäkseen, mutta edelleen seurakunta seisoo Kristus-kalliolla. Niin kauan kuin yksikin seurakuntalainen pysyy Kristuksessa ja Hänen opissaan, on seurakunta olemassa. ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”, Jeesus itse seurakunnan Pää sanoo. Mikäli yksi seurakuntalainen joka on Pyhän hengen saanut, seurustelee Jeesuksen kanssa, Jeesus on läsnä Pyhän henkensä kautta. Jeesus, Pyhä henki, sinä ja minä olemme seurakunta.

Sana ”seurakunta” tulee kreikan kielen sanasta ekklesia, mikä tarkoittaa ”uloskutsuttuja” tai ” yhteisöä.”

Seurakunta ei ole siis rakennus vaan ihmiset. Maailmanlaajuinen seurakunta koostuu uudestisyntyneistä uskovista. Se ei ole ekumenia, mitä nykyisin korostetaan, siihen kuuluvat kaikki ihmiset eri kirkkokunnista, olivatpa he uudestisyntyneitä tai eivät. Ekumenian ajatus tulee Jeesuksen rukouksesta, ” että he kaikki yhtä olisivat.” Tämä ekumenia ajatus ei kuitenkaan sovellu sanan täydessä merkityksessä tuohon Jeesuksen rukoukseen, sillä joka ei vielä tunne Kristusta henkilökohtaisesti, ei voi olla Hänen omansa. Jotenka kirkkokunta joka on yhtä, ei ole samaa kuin olla yhtä Kristuksen ruumista, seurakuntaa.

Kristittyjen yhteys on näkymättömällä tavalla liitetty Kristuksessa toinen toiseensa kiinni Pyhän hengen kautta. Maailma ei näe seurakuntaa, Kristus-ruumista, niin kuin Kristus näkee seurakuntansa ja sen yksilö jäsenet. Meidän jokaisen tulee siunata toinen toistamme, rukoilla voimaa toisillemme, näihin taiteluihin mihin me yksilökristityt, Jeesuksen omat joudumme. Kristityt eivät tulevaisuudessa tule pääsemään helpolla, elämme vaikeita aikoja. Tulee aika että meitä kristittyjä aletaan vainota yhä enemmän. Vainoja on aina ollut, marttyyreitä on tullut aina Stefanuksen päivistä lähtien, tämä kehitys tulee lisääntymään. Kristittyjen tulee nyt jos koska elää ykseydessä, rukoilla ja kantaa toinen toistemme taakkoja. Nyt on aika unesta herätä, yö on pitkällä ja pimeys maailmassa lisääntyy. Seurakunnan merkitys tulee entisestään kasvamaan. Virheitä ja vikoja löytyy, niin kauan kuin tämä seurakunta on tässä muodossa maailmassa. Vihollinen hyökkää seurakuntaa vastaan, mutta se ei sorru, koska se on kalliolle rakennettu. Yksilö kristittyjen tulee myös rakentaa uskonsa Kristus-kallion varaan, näin uskomme kestää, kun myrskyt raivoavat ja laineet lyövät kalliota vasten. Heinien päälle rakennettu rakennus lähtee tuulien mukana ja hajoaa levälleen. Kun seisomme tukevasti Kristuksessa, Häneen juurtuneina, pysymme pystyssä loppuun saakka.

Efesolaiskirjeestä luemme, ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” Ef. 1: 22- 23. KR. 33/38. Kristuksen ruumis muodostuu kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista aina ensimmäisestä helluntaista alkaen Kristuksen paluuseen saakka.

@LR.

This entry was posted on 14.11.2014. Bookmark the permalink.