Pois pelko

älä pelkää1

”Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
ne, jotka sanovat: ”Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?”
”Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen”, sanoo Herra, ”tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee”.
Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa
.” PS. 12: 2-9. KR. 33/38.

Kautta ihmishistorian on maailmassa ollut kurjuutta, köyhyyttä, sairautta, sotia, kaikkea ei voi edes tässä luetella, kaikki tämä synnin seurausta, lankeemuksessa saimme nämä lieveilmiöt itsellemme. Jeesus tuli ja pelastamaan maailman. Adventin ajan sanoma vie meidät odottavalle paikalle, Jeesuksen syntymäjuhlaa valmistelemaan. Jeesus syntyi ihmiseksi, ihmisten keskelle. Hän eli ihmisen elämän, kuitenkaan Hän ei syntiä tehnyt, kuten me ihmiset teemme. Nyt yli 2000 vuotta myöhemmin, adventin ajan sanoman tulisi viedä meidät seimen luota, Kuninkaan luokse, joka pian palaa takaisin. Jeesus ei tule enää pienenä vauvana, vaan kunnian Kuninkaana. Hän tulee, kaiken voittaneena maailman Vapahtajana, noutamaan seurakunnan hääjuhliin.

Jumala on aina rakastanut ihmisiä, etenkin niitä jotka ovat synnin runtelemia, kurjia, köyhiä niin hengellisesti, henkisesti kuin aineellisestikin. Ihminen on tunteva persoona, ihmisellä on tarpeet jotka tulisi täyttyä, jos jokin tarvittava tarve puuttuu, ihminen ei ole onnellinen. Jumala on Jeesuksessa kärsivän ihmisen auttaja. Jeesus täyttää kaikki tarpeemme, mikäli tahdomme Hänen tekevän niin. Jos ihminen näkee oman köyhyytensä, joka ei yksin ole aineellista köyhyyttä, vaan henkistä ja hengellistä, ihmisestä tulee valittaja. Hän voi katkeroitua, kovettua sydämeltään. Lähimmäisen valitus on aina hätähuuto, niin Jumalan puoleen kuin lähimmäisten puoleen. Ihminen joka ei vielä Jeesusta tunne henkilökohtaisesti, hänen valitushuutonsa menee hänen tietämättään, Jumalan tietoon. Jumala kuulee ja näkee jokaisen ihmisen, hänetkin joka elää maailmassa ja on vielä sielunvihollisen käskytettävänä.

Ihmisen ollessa maailman teillä, elää ilman Jumalaa, hän tekee niitä tekoja joita sielunvihollinen teettää hänen tekemään. Hän elää vielä hengellisessä ja henkisessä pimeydessä. Mikäli tällainen ihminen on saanut maallista, mainetta, kunniaa ja vaikutusvaltaa, materiaalista rikkautta, hän kuvittelee olevansa rikas, eikä tarvitse mitään muuta. Hän ei tajua edes tarvitsevansa Jumalaa, eikä Jeesusta. Hän on sokeutunut, eikä huomaa ettei ilman Jumalan siunausta, hän olisi saanut näitäkään hyvyyksiä. Jumala antaa hyvyytensä ja rakkautensa, syntielämää elävän ihmisen kokea, kuin ihmiselle joka on Jeesuksen oma. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin väärille kuin vanhurskaille. Monesti nämä maailmanteillä elävät ihmiset käyttäytyvät Jeesuksen omia kohtaan, epäystävällisesti ja pahimmassa tapauksessa puhuvat uskovista pahaa, solvaavat heitä uskonsa tähden. Nämä ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät koska heissä ei ole sisäistynyt Jeesuksen rakkaus ja Hänen muuttava voimansa. Uskovat ovat siksi liiankin usein ahtaalla, halveksittuja, kuten uskoville rakas Jeesus joutui myös samaa kokemaan, maanpäällä ollessaan.

Elämme ajassa, missä vihollisen voima jyllää sellaisella voimalla, että monet uskovat eivät kestä seisoa Jeesuksen joukoissa vaan luopumus pääsee tapahtumaan. Painostus maailman taholta on suuri ja vihollinen oveluudessaan saa houkuteltua, ensin lankeamaan syntiin ja monesti synti uusitaan, eikä parannusta tehdä. Lopulta synnin kanssa leikkiminen vie koko käden, eli usko Jeesukseen viilenee ja lopulta haihtuu kokonaan pois. Koetaan että maailmassa eläminen on helpompaa kuin Jeesuksen seuraajan osa. On aina murheellista kuulla, jonkun luopuneen uskosta ja on kääntänyt Hänelle selkänsä, katsonut maailman aarteet paremmiksi kuin Jeesuksen, antamat taivaalliset aarteet. Psalmin kirjoittaja rukoileekin näin.

”Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.”

Pahuuden lisääntyessä maailmassa ja uskovien uskon kylmetessä, hurskaat katoavat, on uskonnollisia mutta ei elävässä uskossa olevia uskovia. Tällaiset kylmenneet uskovat tulevat samanlaisiksi kuin Jumalaa tuntemattomatkin ihmiset ovat, heistä tulee valheen puhujia, sydän on kaksimielinen. Heidän kielensä on liukas, luulisin tässä tarkoitettavan juoruilua. Liukaskielisistä puhuttaessa, ajatus menee juoruajiin, heillä on liukkaaksi rasvattu kieli. Suu puhuu muunneltua totuutta, mihin lisätään omat olettamukset jopa silkkaa valhetta lisukkeena, levitetään toinen toisilleen. He ovat ulkokultaisia ihmisiä. Ovat puhtaita päältä mutta sisällä on kaikkea törkyä.

Jeesus jo kertoo aikalaisistaan, jotka ovat kuin valkeaksi kalkittuja hautoja. Tällaiseksi voi verrata myös uskonnollista ihmistä. Uskonnollinen ihminen voi olla hyvin katala ihminen. He rehentelevät omalla uskollaan, siunauksillaan, tiedollaan ja taidoillaan. He saattavat tehdä hyviä tekoja ihmisille, näön vuoksi, näin he saavat toisilta ihmisiltä myötätuntoa ja kunnioitusta. Ihmiset kiittävät heitä, heidän hyvistä teoistaan. Kuitenkaan mitkään hyvät työt eivät ihmistä pelasta, ainoastaan Jumalan armo ja Golgatan täytetty työ, ovat sielun pelastus. Hyvien tekojen tekeminen ei ole kielletty, päinvastoin mutta kunnia tulee antaa Jumalalle, eikä ottaa itselleen. Totuuden tie on uskonnolliselta ihmiseltä kadoksissa. Heidän puheensa ja tekonsa loistavat ihmisten edessä, Jumalan pelko on kadonnut. He eivät tunne elävää Jeesusta. Psalmin kirjoittaja jatkaa.

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.”

Kiitos Herralle! Kuitenkin kaiken tämän pahuuden keskellä, missä tämä sukupolvi elää, Herran sana on varma ja kestävä. Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeisia sanoja. Seitsemänkertaisesti puhdistettuja, sanoja kannattaa nyt ahmien lukea Raamatusta. Siellä Herra puhuu meille. Jumalan sana puhdistaa ja parantaa, kasvattaa ja ruokkii meitä, Pyhä henki voitelee lukijansa, Hän on kotiopettaja.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Herra varjelee valvovia omiaan, Hän varjelee kun pahuus lisääntyy maailmassa. Hän täyttää Pyhän hengen voimalla ja tulella, näin valvovat kristityt saavat olla maan suolana ja valona pimeydessä. Pimeyden tullessa yhä synkemmäksi, Kristus-valo loistaa pimeyden keskellä häikäisevän kirkkaana. Se valo paljastaa synnin, ja tuo valkeuteen pimeyden teot. Jumalan sanassa oleva suola, kirpaisee haavoitettua syntistä, valon osoittaessa totuuden hänen tilastaan. Mutta tähän synnin tuomaan kipuun ja syyllisyyteen on lääke, Jeesuksen veri. Minkä valo paljastaa sen veri puhdistaa? Ihminen ei ole onnellinen, ellei hän saa kokea armoa Kristuksessa, syntejä anteeksi. Mikäli uskon polku on vienyt pois Kristuksen läheisyydestä, tie on avoinna Isän luokse, Hän odottaa tuhlaaja lastaan takaisin. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu hengelliset tarpeet, ellei hengelliset tarpeet ole tyydytetty, syyllisyyden taakkaa ei ole poistettu, joka aina tulee jos syntiä tehdään ja rikotaan Jumalan lakeja, ei ihminen voi iloita ja olla onnellinen. Tämä perustarve kun saadaan kuntoon, Herra auttaa muiden tarpeiden kuntoon saattamisessa. Kaikki korjaus elämässä on aloitettava Golgatan ristin juurelta, katuva syntinen saa armon ja anteeksi annon Jeesuksen nimessä ja veressä.

Herra nousee valtaistuimeltaan kun synnin mitta tulee täyteen, kun kurjien ja köyhien huuto kuuluu taivaaseen saakka. Yhteiskunnan ja kansakuntien peruspylväät murskataan, lait ja asetukset muutetaan syntiä suosiviksi, Jumalan pitkämielisyys loppuu. Hän antaa rangaistusten tulla maailmaan. Seurakunnan seulonnan aika on alkanut. Jeesuksen toinen tulo on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kristittyjen on tehtävä totinen parannus, lähdettävä liikkeelle, aika loppuu. Nyt on kiire, on aika pelastaa sieluja, niitä jotka surmapaikalle hoippuvat. Jotka menevät kuolemaan ilman Kristusta. Pyhä henki varustaa kyllä kristityt tarvittavin varustuksin, omin voimin ei kukaan voi mitään tehdä. Herran henki voitelee ja voitelun pakosta liikekannalle pano tapahtuu. Sato korjataan taivaan aittoihin, synnin unessa olevat on herätettävä. Tämä tehtävä on meille käskynä annettu, ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsiksi.” Jeesus itse on meidät käskenyt ja valtuuttanut tähän tehtävään. Lähdetään liikkeelle, käsky on annettu.

Viimeinen sielu joka tulee sisälle Jumalan valtakuntaan, on hetki Jeesuksen saapua. Pilvet aukenevat ja seurakunta nousee ylös pilviin, Jeesuksensa luokse. Ikuinen ilo on silloin totta. Usko on muuttunut näkemiseksi. Matka on tehty, olemme perillä. Joudutamme tätä hetkeä, evankelioimalla ihmisiä. Maailmassa ahdistus kasvaa, terrorismi lisääntyy, kaikki pahuus lisääntyy. Me Jeesuksen omat nostamme päämme, meidän vaivanaikamme on päättymässä. Pian lintu on vapaa, siksi rohkeasti pääpystyssä eteenpäin, pelko pois Herran kansa.

@LR.

This entry was posted on 29.11.2014. Bookmark the permalink.