Siunattua Joulua ja Uutta vuotta 2015

Immanuel Jumala meidän kanssamme

Rooman keisarina oli Augustus. Keisari Augustus teki päätöksen, oli tehtävä verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen, missä juutalaiset olivat mukana, kaikki Rooman valtakunnan alaiset maat, asetettiin nyt verolle, sen ajan muu asutus ei ollut tässä mukana. Alkutekstin mukaan, Kyrenius ei ollut maaherra tuolloin mutta myöhemmin hänet asetettiin maaherraksi. Evankelista Luukkaan kertoessa tapahtumaa, Kyrenius oli maaherrana, koska Luukas kertoo menneessä aikamuodossa tapahtumaa. Verollepano oli pakollinen ja jokaisen oli matkustettava sille paikkakunnalle, mistä suku oli lähtöisin. Daavidin suvusta lähtöisin oleva Joosef niminen mies, matkusti Juudean Betlehemiin, koska Betlehem on kuningas Daavidin kotikaupunki. Joosefin asuinpaikka oli Galilean Nasaretissa. Joosef oli kihloissa Maria nimisen tytön kanssa, joka oli kihloihin mennessä neitsyt. Tänä aikana on harvinaista, jos on neitsyt mennessään kihloihin. Kihlaus on avioliittolupaus, se ei oikeuta vielä läheisempään kanssa käymiseen parin välillä, kuitenkin on enemmän kuin harvinaista, jos pari on neitsyt mennessään avioliittoon. Olisiko tämä Raamatun vastaisista teoista, yleisemmin rikottuja asioita?

Maria oli kuitenkin neitsyydestään huolimatta raskaana.

Minä, sinä, hän, syyllinen

”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” 1. Moos. 3. 1-6. Kr. 33/38.

Lähes jokainen ihminen joka tapaa käärmeen maastossa, inhoaa ja pelkää sitä. Jo ulkonäkö itsessään on iljettävä, tieto käärmeen myrkyllisestä pistosta, tekee siitä entistä iljettävän. Kuristaja käärmeet ja muut lämpimissä maissa elävät käärmeet, jotka tappavat uhrinsa, kokonsa puolesta ovat luotaantyöntäviä, lähes kaikki menevät karkuun tai tappavat otuksen. Käärme on iljettävä, mutta Jumala loi käärmeestä myös kavalimman kedon eläimen. Käärme kuvaa myös Paholaista Raamatussa, joka on kavala ja täynnä eksyttäviä juonia.

Eeva Jumalan luoma ensimmäinen nainen, oli viaton, puhdas, hänellä ei ollut lapsuuden traumoja elämää pilaamassa, ei ainutkaan työpaikan pomo, ollut häntä määräillyt ja ilkeillyt hänelle. Ainutkaan auktoriteetti ei ollut kohdellut häntä huonosti. Hän ei ollut Adamin alistama vaimo, kuten nykyajan, narsisti-miesten vaimoja alistetaan.. Eeva eli täydellisessä ympäristössä, hän oli täydellinen vaimo Adamille. Miehen kylkiluusta muovattu ihana ihminen, miehen apu, paras kumppani, joka yksin kelpasi Adamille. Adam miehenä oli täydellinen mies, hänelle ei myöskään koskaan ollut tapahtunut menneisyydessä traumatisoivia asioita. He olivat kaikkien aikojen täydellisin mies ja vaimo. He olivat jatkuvasti tunteneet Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa, olivathan he paratiisissa jatkuvassa Jumalan läsnäolossa. Hyvä Jumala piti heistä huolta, Jumala sanoi: ” Syö vapaasti.” Kuitenkin Jumala asetti myös rajoituksen: ”mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö.” Jumala antaa ja rakastaa omiaan, Hän kaipaa ihmisiä jotka rakastavat ja kunnioittavat Häntä. Jumala antoi ensimmäisille ihmisille vapauden elää, yltäkylläistä elämää, niin Hän tänäänkin antaa elää. Kuitenkin Jumala asetti ensimmäisille ihmisille jo koetuksen, samoin Hän tekee vielä tänäänkin.

Saapui käärme paratiisin, Eevan luokse.

Mahtavasta nöyrä

”Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan. ”2. Aikak. 26. 16. KR.33/38.

Monesti olen miettinyt kärsimyksen ongelmaa, miksi meillä ihmisillä on vastoinkäymisiä? Uudestisyntyneet uskovatkin saavat kokea monenlaisia henkisiä ja fyysisiä ongelmia elämässään, sairautta ja ahdinkoa. Näyttäisi olevan niin, että toisilla on inhimillisesti katsottuna kuin ” kissan päivät” aina elämä tasaista, toisilla taas jatkuvasti ylämäkiä, mutkia, ahdinkoa, jotka inhimillisestä näkökulmasta, näyttää liiankin vaikeilta voitettaviksi. Joidenkin ahdinko saattaa jatkua vuosia, eikä muutosta näytä tulevan. Ihminen, kristitty uskova, saattaa olla suurissa ahdistuksissa, huutaa hätäänsä lähimmäisille, rukoilee, kertoo sydämen tuskansa Jumalalle, eikä helpota. Monet jopa katkeroituvat Jumalalle, toiset luopuvat uskostaan, koska eivät saaneet Jumalalta apua. Lähtevät maailman teille, etsimään onnea, pettyen sielläkin, ei se apu löydy sieltäkään. Epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja, luullen näin saavansa elämänsä järjestykseen. Omin avuin elämäänsä korjaava ihminen, vajoaa entistä syvemmälle ongelmiensa suohon.

Olen tullut tähän johtopäätelmään omissa pohdinnoissani.