Minä, sinä, hän, syyllinen

syntiin lankeemus

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” 1. Moos. 3. 1-6. Kr. 33/38.

Lähes jokainen ihminen joka tapaa käärmeen maastossa, inhoaa ja pelkää sitä. Jo ulkonäkö itsessään on iljettävä, tieto käärmeen myrkyllisestä pistosta, tekee siitä entistä iljettävän. Kuristaja käärmeet ja muut lämpimissä maissa elävät käärmeet, jotka tappavat uhrinsa, kokonsa puolesta ovat luotaantyöntäviä, lähes kaikki menevät karkuun tai tappavat otuksen. Käärme on iljettävä, mutta Jumala loi käärmeestä myös kavalimman kedon eläimen. Käärme kuvaa myös Paholaista Raamatussa, joka on kavala ja täynnä eksyttäviä juonia.

Eeva Jumalan luoma ensimmäinen nainen, oli viaton, puhdas, hänellä ei ollut lapsuuden traumoja elämää pilaamassa, ei ainutkaan työpaikan pomo, ollut häntä määräillyt ja ilkeillyt hänelle. Ainutkaan auktoriteetti ei ollut kohdellut häntä huonosti. Hän ei ollut Adamin alistama vaimo, kuten nykyajan, narsisti-miesten vaimoja alistetaan.. Eeva eli täydellisessä ympäristössä, hän oli täydellinen vaimo Adamille. Miehen kylkiluusta muovattu ihana ihminen, miehen apu, paras kumppani, joka yksin kelpasi Adamille. Adam miehenä oli täydellinen mies, hänelle ei myöskään koskaan ollut tapahtunut menneisyydessä traumatisoivia asioita. He olivat kaikkien aikojen täydellisin mies ja vaimo. He olivat jatkuvasti tunteneet Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa, olivathan he paratiisissa jatkuvassa Jumalan läsnäolossa. Hyvä Jumala piti heistä huolta, Jumala sanoi: ” Syö vapaasti.” Kuitenkin Jumala asetti myös rajoituksen: ”mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö.” Jumala antaa ja rakastaa omiaan, Hän kaipaa ihmisiä jotka rakastavat ja kunnioittavat Häntä. Jumala antoi ensimmäisille ihmisille vapauden elää, yltäkylläistä elämää, niin Hän tänäänkin antaa elää. Kuitenkin Jumala asetti ensimmäisille ihmisille jo koetuksen, samoin Hän tekee vielä tänäänkin.

Saapui käärme paratiisin, Eevan luokse. Näitä käärmeitä tulee vielä tänäänkin meidän Eevojen luokse houkutuksineen, osansa saa myös Adam. Käärme Paholaisen vertauskuva, osaa olla kiero kuin korkkiruuvi, käärme sanoi Eevalle: ” Onko Jumala todellakin sanonut: ” Älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Käärme tiesi Jumalan asettaman koetuksen, vaikka oli vapaus syödä mistä vain, tehdä mitä vain, kuitenkin Jumala oli asettanut rajan, jonka yli ei saa mennä. Tämä raja on tämän ajan uskovillekin laitettu, vapaus syödä ja ottaa kaikkia anteja, joita maailma tarjoaa, mutta kuitenkin on olemassa raja, jonka yli ei saa mennä.

Maailma tarjoaa kaikenlaista, viihteen, kirjallisuuden, musiikin, pukeutumisen ja muodin muodossa, viimeisin villitys on tarjota uskoville tatuointeja, joogaa, meditaatiota, erilaisia vaihtoehto-hoitoja, reikiä, akupunktiota, itämaisia noituuteen perustuvia hoitoja, ties mitä, osa jopa lääketieteen hyväksyminä hoitoina. Näissä kaikissa on Paholaisen oveluus mukana, ” onko Jumala todella sanonut, ettet saa näistä nauttia?” Paholainen johdatteli Eevan ajattelemaan järkevästi asioita. Paholainen asetti kyseenalaiseksi Jumalan rehellisyyden ja hyvyyden, vihollinen teki Jumalasta vaatimusten esittäjän, ei kaiken hyvän antajan. Tästä oli lyhyt askel Eevan asettua Jumalan tahtoa vastaan. Eeva alkoi mielessään pohtia, ” miksi emme voisi syödä tuosta puusta? Miten tuo puu voisi meitä vahingoittaa, jos sen hedelmää syö, mitä pahaa siinä on?”

Mietitään vähän jokainen itse tykönämme. Eikös monesti mielessämme kysele, aivan samoin? Lukija saattaa jo tätä lukiessa miettiä, laittaessani esimerkkejä tämän ajan vihollisen juonista, ”mitä pahaa näissä on?”

Eevan houkuttelu jatkui:” Ette suinkaan kuole vaan Jumala tietää, sinä päivänä kun te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette tietämään niin kuin Jumala hyvän ja pahan.” Paholainen sai Eevan järkeilemään ja kyseenalaistamaan Jumalan tahdon, miten hyvä on kulkea Jumalan tahdontietä. Tämä järkeily kyseenalaisti Jumalan alamaisuuden, jonka alamaisuudessa Eevan olisi pitänyt olla. Nyt Eeva ymmärsi ja ihmetteli: ” Tässäkö syy, miksi Jumala oli kieltänyt syömästä puun hedelmää, puu olikin hänelle hyväksi, tekee minusta viisaan.” ”Mitä muuta Jumala on häneltä ja Adamilta pidättänyt hyvyyksiään?” Nyt oli Eevan omatahto saanut vallan ja kapinamieli noussut sydämeen. Eeva otti hedelmän ja söi, antoi myös miehelleen Adamille ja hänkin söi. Hedelmän syömisen jälkeen, silmät aukenivat, he olivat alasti. He häpesivät tekoaan. Siitä saakka on häpeä ollut ihmisten riesa, sen jälkeen kun totuus synnistä paljastuu.

Hengellinen kuolema oli tottelemattomuuden seuraus. Vihollisesta tuli heidän herransa, avaamalla oven, alistumalla Saatanan käskytettäväksi. He vääristivät Jumalan sanan totuuden. Saatanan toimintatavat eivät ole muuttuneet, aikojen kuluessa. Edelleen vihollinen ensin tahtoo vääristää Jumalan sanan ja Hänen auktoriteettinsa. Jumalan luonne tahdotaan vääristää. Jumala on edelleen valtaistuimella ja valvoo ihmisten elämää, kirjoittaa Elämän kirjaan tekomme.

Koska nykyisin Jumalan oikeanlainen pelko on kadonnut, syntiä on alettu suosia herkästi. Kuinka hyvältä näyttää tatuointi uskovan uudestisyntyneen kristityn rinnassa, onhan kuva Jeesuksesta. Tämä vain yksi esimerkki, nykyajan suvaitsevuudesta, mikä alkaa olla luvallista Jeesuksen omilla. Kantaja näin todistaa olevansa Jeesuksen oma, tästä saattaa kehittyä keskustelua uskosta osattomien kanssa. Puolusteluja löytyy, mutta Raamattu ei ole muuttunut, jos Raamattu kieltää ihomaalaukset, tatuoinnit, ei auta vaikka jokin kirkolliskokous olisi asian poistanut oppikäsityksistään, Raamatusta sitä ei ole poistettu. Sana seisoo vahvana edelleen ja pysyy, piirtokaan ei Raamatun sanasta muutu.

Synti on aina miellyttävä asia, se maistuu ja tuntuu hyvältä. Se antaa tilaa olla uskosta osattomien kanssa, synnissä elävä kristitty on mieleinen kaveri, ei uskovien kanssa. Onhan osa tällaisesta uskovasta maailmassa, siis vaaraton kaveri. Voi tällainen uskova tunnustaa uskoaan jollakin tasolla, mikäli tällaisen henkilön todistamisen kautta joku uskoon tuleekin, hänestä ei tule terve uskova ja Jumalan lapsi. Koska synti joka on puoliksi tällaisen kristityn takin alla, avaa portin myös uuden tulokkaan, suvaitsemaan synnin, vaikka kaikki, mikä ei ole Raamatun mukaista, on syntiä. Kaikki mikä ei tuota kunniaa Jumalalle, on syntiä.

Miksi olen nyt kirjoittanut Eevan näkökulmasta, tätä syntiinlankeemus asiaa? Eeva on meidän kaikkien naisten kanta-äiti, ensimmäinen nainen. Eeva lankesi syntiin ja vihollisen houkutuksiin, nainen on heikompi astia tässäkin suhteessa. Jumala tiesi kaiken tämän ennalta, miksi Hän ei estänyt Eevaa tekemästä näin suurta erehdystä? Uskon niin, että vaikka Eeva esittää pääosaa tässä syntiinlankeemus kertomuksessa, kaikki on vihollisen oveluuden tuotosta. Kaikki tämä on tapahtunut aikojen alussa, Jumalan sallimuksesta. Minun näkökantani tähän on se, että mikäli Adam olisi tahtonut toteuttaa Jumalan suunnitelmaa, saada olla ikuisesti Jumalan yhteydessä paratiisissa, hän ei olisi ottanut kielletyn puun hedelmää. Pakeniko Adam vastuuta vaimoon nähden jo tuolloin?

Koska Raamattu kertoo, että mies on vaimon pää, eli johtaja ja Kristus on seurakunnan pää. Adam edustaa kaikkia miehiä kaikkina aikoina, heidän tulee olla johtaja vaimolleen ja perheelleen. Viimekädessä vastuu kääntyy aina mieheen, mies vastaa Jumalan edessä vaimostaan ja perheestään. Mies on perheen hengellinen johtaja myös. Mikäli mies, on antautunut Kristukselle ja hän on täytetty agape-rakkaudella, Jeesuksen rakkaudella, hän pitää vaimon tarpeet, niin hengelliset kuin psyykkiset, sekä fyysiset, yhtä tärkeinä kuin omansakin. Jos joku näistä tarpeista puuttuu, ei kumpikaan voi hyvin, vaimo kunnioittaa miestä, joka antaa arvostuksensa vaimolle naisena. Arvostusta saava nainen, antaa mielellään kunnian myös miehelleen. Mikäli mies pitää vaimostaan hyvää huolta, mikäli nainen on psyykkisesti terve, älyllisesti terve, ilman muuta on selvää, että terve nainen antaa ihailunsa ja kunnian miehelleen. Mikäli mies hoitaa velvollisuutensa perheen päänä ja vaimon päänä, Raamatun opettamalla tavalla. Nainen joka alistaa miestään ole miestä ansainnut, sama tietysti toisin päin. Oliko Eeva nyt alistanut Adamin, en usko siihen. Mutta Adam ei totellut Jumalan tahtoa, hän ei edes epäröinyt ottamasta kielletyn puun hedelmää. Hän söi kyselemättä, mikä hedelmä oli kyseessä?

Miksi katseeni kääntyy Adamin vastuuseen? Koska Jumala lankeemuksen tapahduttua, alkoi etsiä pariskuntaa, he lymyisivät Jumalaa ja pelkäsivät rangaistusta. Pelko tulee aina syntiinlankeemuksen seurauksena. ”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” 1. Moos. 3. 9. KR.33/38.

Mikäli vaimo olisi ollut kaikkeen yksin syyllinen, ei Jumala ensimmäiseksi olisi etsinyt miestä. Jumala jatkossa kyseli miehen motivaatioita tekoon, syyttää vaimoaan ja vaimo syyttää käärmettä. Ihminen ei koskaan tahdo ottaa syyllisyyttä itselleen, aina syy mielellään käännetään toisen niskoille. ”Koska kuulit vaimoa”, sanoo Jumala. Voisin jatkaa, jos olisit kuunnellut ensin minua (Jumalaa) kysynyt minun tahtoa, minun neuvoani, mutta kuuntelit vaimoa, kuuntelit ihmistä, lankesit peruuttamattomaan tekoon. Rangaistus seurasi ihmistä, kovin rangaistus mitä ikinä voi kuvitella. Jumalan kirous tuli ihmiskunnan ylle. Vihollinen on edelleen aktiivinen ja pyrkii eksyttämään oveluudellaan ihmisiä syntiin ja ensin pieniin synteihin, jotka kasvavat harjoituksen myötä. Mikäli ei totella Jumalan ääntä omassatunnossa, seuraa aina rangaistus, joka ei ole miellyttävä kohdata, se päättyy suruun ja lopulta kuolemaan. Onneksi Jeesuksen sovitustyö Golgatalla poisti kirouksen ihmisen yltä. Iankaikkinen ero Jumalasta on poissa, mikäli Kristuksen uhrikuolema otetaan pelastuksena vastaan, kallis maahan vuotanut veri, puhdistaa katuvan syntisen omantunnon ja Jumala lahjoittaa jokaiselle katuvalle syntiselle, armonsa, ei ansioiden tähden, niitä meillä ei ole, vaan Jumala rakastaa langennutta ihmistä. Riennä nyt Golgatan ristin juurelle anteeksi antoa pyytämään, jos synnit painavat tunnolla, saat kestävän rauhan. Onko sinulla jo Jumalan rauha sydämessäsi, hyvä lukijani? Nyt ihminen tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa, vastuuta ei voi paeta.

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak. 1. 16–17. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 14.12.2014. Bookmark the permalink.