Immanuel Jumala meidän kanssamme

joulukortti2010

Rooman keisarina oli Augustus. Keisari Augustus teki päätöksen, oli tehtävä verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen, missä juutalaiset olivat mukana, kaikki Rooman valtakunnan alaiset maat, asetettiin nyt verolle, sen ajan muu asutus ei ollut tässä mukana. Alkutekstin mukaan, Kyrenius ei ollut maaherra tuolloin mutta myöhemmin hänet asetettiin maaherraksi. Evankelista Luukkaan kertoessa tapahtumaa, Kyrenius oli maaherrana, koska Luukas kertoo menneessä aikamuodossa tapahtumaa. Verollepano oli pakollinen ja jokaisen oli matkustettava sille paikkakunnalle, mistä suku oli lähtöisin. Daavidin suvusta lähtöisin oleva Joosef niminen mies, matkusti Juudean Betlehemiin, koska Betlehem on kuningas Daavidin kotikaupunki. Joosefin asuinpaikka oli Galilean Nasaretissa. Joosef oli kihloissa Maria nimisen tytön kanssa, joka oli kihloihin mennessä neitsyt. Tänä aikana on harvinaista, jos on neitsyt mennessään kihloihin. Kihlaus on avioliittolupaus, se ei oikeuta vielä läheisempään kanssa käymiseen parin välillä, kuitenkin on enemmän kuin harvinaista, jos pari on neitsyt mennessään avioliittoon. Olisiko tämä Raamatun vastaisista teoista, yleisemmin rikottuja asioita?

Maria oli kuitenkin neitsyydestään huolimatta raskaana. Joosef tuleva Marian mies, ei tunnustanut olevansa lapsen alkuun laittaja. Tuon aikaisessa kulttuurissa oli esiaviollinen raskaus häpeä, jos se saisi olla sitä vielä nykyisinkin. Koska Joosef oli tunnollinen mies, hänelle oli Marian raskaus, häpeä mutta ennen kaikkea raskas kokemus. Mielessään hän aikoi purkaa kihlauksen. Kuitenkin Joosef oli korrekti mies, hän ei tahtonut häpäistä Mariaa julkisesti, siksi Joosef aikoi purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa.

Joosef mietti asiaa ja nukahti. Hän näki unessa enkelin vierellään. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian raskaus on alkanut Pyhän hengen vaikutuksesta, ettei Joosef saisi jättää Mariaa vaan mennä hänen kanssaan naimisiin. Unen jälkeen Joosef haki Marian kotiinsa ja otti hänet vaimokseen. Kuitenkin Maria pysyi neitsyenä lapsen syntymään saakka.

Nyt pariskunta oli matkalla pakolliselle verollepano tapahtumaan. Matkan pituus oli noin 130 km. Todennäköisesti matka taittui aasilla, jonka selässä Maria istui. Aikaa kului matkaan noin kolme päivää, jokainen viimeisillään raskaana oleva nainen tietää, miten tukala matka oli tuossa tilassa. Maasto ja tie eivät olleet helppokulkuista. Onnistuneesti he saapuivat Betlehemiin, etsivät majapaikkaa missä yöpyä. Väkeä oli runsaasti matkustanut Betlehemiin, majapaikat olivat täynnä, jotenka pariskunnalle osoitettiin eläinten tallia yöpymispaikaksi. Juutalaiset tapasivat asua kaksikerroksessa talossa, missä eläimet olivat alakerrassa. Asuiko talon omaväki yläkerrassa, meille ei kerrota mutta eläinsuojaan saivat matkalaiset mennä lepäämään.

Synnytys alkoi, ja lapsi syntyi, Marian esikoinen, hänet kapaloitiin ja asetettiin seimeen. Ei ollut hienoa kehtoa vastasyntyneelle vauvalle, eläinten syöttökaukalossa nukkui viaton lapsi. Puitteet elämälle olivat ankeat. Lapsi oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Hänelle oli jo annettu nimi kohdussa, Jeesus, Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Hänen elämän lähtökohdat olivat ankeat, näin Hän ymmärtää jokaista ihmisistä, kukaan ei ole liian alhaalla elämässä, ettei siellä Jeesus olisi.

Lapsen syntymää, eivät saaneet ensin tietää kuninkaalliset eivätkä maan eliitti kansa, vaan karjapaimenet. He paimensivat yöllä lammaslaumaa kedolla. Jeesuksen syntymä ei tapahtunut talvella, eikä kylmään aikaa, koska lampaat olivat kedolla. Suomessa juhlimme Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuussa, pimeimpään vuoden aikaan. Jouluna, joka mielletään alkuperäiseltä olemukseltaan pakanalliseksi juhlaksi. Asia on kiistanalainen, milloin Jeesuksen syntymäjuhlaa olisi vietettävä? Mielestäni ei ihminen tule syntisemmäksi tai pyhemmäksi, jos juhlii Jeesusta jouluna tai on juhlimatta, ei kaikkia pakanallisia tapoja tarvitse ottaa käyttöön, jos omatunto ei sitä salli. Pääasia on että juhlistamme Jeesuksen syntymää ja Jeesuksen syntymäpäivä, tulisi olla sydämessä jokaisena päivänä.

Yhtäkkiä paimenet säikähtävät, Herran kirkkaus vallitsi tienoon ja enkeli ilmestyi paimenille. Enkeli rahoitteli paimenia.

”Älkää pelätkö!” hän sanoi, Saatte kuulla kaikkien aikojen iloisimman uutisen. Se koskee jokaista ihmistä. Betlehemissä on tänä yönä syntynyt Vapahtaja – Messias, Herra! Voitte mennä katsomaan häntä; lapsi nukkuu kapaloituna eläinten seimessä.” Luuk. 2. 11. Elävä Uutinen. Uusi testamentti vapaasti suomennettuna. Karas-Sana 1977.

Tämän jälkeen enkelin joukkoon liittyi kokonainen taivaan armeija, jotka kiittivät Jumalaa.

Kunnia korkeudessa Jumalalle. Rauha maan ihmisille, joita Jumala rakastaa.” Enkelit lähtivät paimenten luota taivaaseen ja paimenet sanoivat toisille, ” lähdetään katsomaan ihmettä Betlehemiin, josta Jumala meille ilmoitti.” Tietä heille näytti taivaalle ilmestynyt suuri tähti ja he löysivät tallin sekä seimen, missä lapsi makasi, Marian ja Joosefin. Paimenet kertoivat kaikille, mitä oli tapahtunut ja mitä enkeli oli heille sanonut tästä vasta syntyneestä lapsesta. Ihmiset olivat ihmetyksen vallassa, mitä he kuulivat tästä lapsesta. Maria kätki kaiken kuulemansa sydämeensä ja mietti usein niiden tarkoitusta. Paimenet palasivat työhönsä. He ylistivät Jumalaa enkelin tuomasta ilosanomasta ja olivat saaneet nähdä lapsen, mistä enkeli heille ilmoitti.

Ellei Jeesus olisi syntynyt, eläisimme vieläkin ajassa, missä ihmiset eläinten uhrein, pyrkisivät puhdistamaan itsensä tehdyistä synneistä. Jeesus syntyi ihmiseksi, eli kaikessa ihmisen elämää, kuitenkin Jeesus oli synnitön. Hän varttui ja teki sen elämän työn, jonka Jumala oli Hänelle ennalta määrännyt suoritettavaksi. Ellei Jeesus olisi syntynyt, ei olisi pääsiäistä. Jeesuksen työ päättyi Golgatan ristille, Jumala uhrasi ainoan Poikansa, meidän ihmisten syntien ja rikkomusten tähden, sovitti vihollisuuden Jumalan ja ihmisen väliltä. Jumalan suunnaton rakkauden osoitus meille ihmisille, oli lähettää Jeesus Jumalan Poika maailmaan. Jeesuksen synnittömän, syyttömän uhrikuolema, Golgatalla vuotanut veri, sovittaa sinun ja minun syntini, armosta. Ihmisellä ei ole ansioita tulla Jumalan lapseksi, vain suuret syntimme voimme Hänelle tuoda. Valo syntyi maailmaan Jeesuksessa, että kaikki jotka maailman pimeydessä vaeltavat, synnin ja vihollisen orjina, he saavat vapautuksen Jeesuksessa. Jumala osoitti rakkautensa meille, otammeko tämän rakkauden osoituksen vastaan omakohtaisesti? Meidän sielumme pelastuksen hinta, ei ole kullalla eikä hopealla mitattavissa, se on Jeesuksen pyhä veren hinta. Miksi liian moni pitää halpana tätä Jumalan lahjaa, mieluummin elää synnintiellä, joka johtaa kerran iankaikkiseen eroon Jumalasta.

Muistellessamme Jeesuksen syntymää, muistetaan myös Hänen kuolemaansa, kiitetään ja ylistetään Jumalaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, että meillä on mahdollisuus pelastua kadotukselta. Immanuel, Jumala meidän kanssamme, on tässä hetkessä. Pyhä henki, Jumalan henki, asuu keskellämme. Hän on läsnä kaikkialla, asuuko Jeesus jo sinun sydämessäsi, rakas lukijani? Onko sydämesi jo täyttynyt Kristuksen rauhalla ja ilolla? Syttyköön Jeesus-valo jokaisen lukijani sydämeen. Voitko sanoa laulun sanoin:

Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi. Vain Hänen luonaan tyyntyy syömeni. Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.” – Hilja Aaltonen-

@LR.

This entry was posted on 21.12.2014. Bookmark the permalink.