Viimeinen tentti

Raamattua lukiessani, yhtä äkkiä alkoi mielessäni puhua alla oleva Raamatun luku. Nyt en tuomitse ketään, koska tuomiovaltaa ei minulla ole mutta kirjoitan vain sen mitä sydämelleni laskeentui. En siksi että omaa etua tavoittelisin vaan yleisesti, jokainen saa ajatella mielessään mitä tahtoo tästä tekstistä. Jätän lopun Jumalan haltuun.
Kristityt uudestisyntyneet uskovat saattavat ulospäin näyttää hyvinkin hurskailta ja tehdä hyviä tekoja, oman mieltymyksensä mukaan, mikä asia tai toiminta kiinnostaa, sitä kannatetaan. Samoin myös lahjat ja aika, annetaan kohteisiin jotka itselle rakkaita. Kohde saattaa olla mikä tahansa, hengellinen tai vähemmän hengellinen, saatetaan koko elämä uhrata tälle rakkaalle harrastukselle.

On ollut uskovia, jotka antoivat rahansa suuren rikastumisen toivossa sellaiseen kohteeseen, minne annetut varat menivät kuin tuhka tuuleen. Rahojen ja varojen karttuminen oli suurin motivaatio, ei kyseenalaistettu, onko realistista saada varoilleen 110 % korko, pääsiasia oli että saadaan takaisin ja paljon. Mutta kuinkas kävikään, varmasti jokainen muistaa tämän surkuhupaisan tapauksen, miten uskovat ovat rahan ahneita. Rikastuivatko he 110 %, jotakin rippeitä taisivat oikeusteitse saada takaisin, jos saivat. En ole asiaan enempään perehtynyt, enkä ole asianosainen tapahtumaan.

Panettelijan herkkupalat

”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti!” Snl. 18: 8 Kr. 33/38.

Artikulaatio, ääntäminen on selkeää ja ymmärrettävää, vain ihmisellä, mikään muu luotu ei tähän kykene. Ääni muodostuu kurkunpäässä äänihuulten ja kielen avulla, monimutkaisen hengitysilman säätelyn tuloksena kirjaimista sanoiksi, jotka ymmärretään lauseiden avulla puheena, näin ilmaisemme itseämme verbaalisesti.

Raamattu ilmaisee asian selkeästi: ”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni (sisareni.)” Jaakob. 3. 5- 10. KR. 33/38.

Jokainen itselleen ja lähimmäisilleen rehellinen ihminen ei voi sanoa, ettei joskus olisi langennut panetteluun, pahan puhumiseen lähimmäisestä tai hänen asioidensa levittämiseen, silloin kun meidän tulisi olla suljettu kaivo. Ilkeämieliset puheet lähimmäisestä ovat uskosta osattomille herkkupaloja, joskin sitä ne joskus ovat meille uskoville, kristityiksi tunnustavillekin. Mikäli panettelu tai juoruaminen on vielä valheellista, se tekee asiasta vakavan. Jos lähimmäisestä kerrottu asia on vastoin parempaa tietoa, levitettyä luulopuhetta saattaa tällainen ”harrastus” saada pahaa aikaan, hänelle joka joutuu ilkeämielisten puheiden kohteeksi. Juoruilla kun on tapana muuttua, mitä pidemmälle ne etenevät, lopulta asia on aivan toinen, kuin silloin kun se lähti liikkeelle.

Panettelijan kieli on syttynyt helvetin tulesta, oli panettelija uskossa tai ei, panettelijan kieli on ase, mikä pahimmassa tapauksessa tuhoaa kohteensa, pilaten lähimmäisen elämän, koska tämä joutuu mustamaalatuksi ja väärin ymmärretyksi,

Viimeisten päivien sekoitetut uskovat

"Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.
Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten;
toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.
Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juud. 1. 18–25. KR.338/38.

On vielä toistaiseksi olemassa Jumalanpilkka laki, joka kieltää Jumalan pilkkaamisen. Tätä lakia on yritetty kumota ja poistaa se lakipykälistä, asia on taas puheenaiheena, olisiko tuo poistettava, tarpeettomana. Jo vuosia olen havainnut, mitenkä raamatun sanojen viljely on tullut sellaisiin asiayhteyksiin, mihin näitä ei ole aiemmin käytetty. Esimerkiksi, kansanedustaja antoi asialle siunauksensa. Myös monia muita kristillisiä sanoja, on alettu käyttää puhekielessä, arkipäivän asioissa. Jotenkin tämänkaltainen sanojen viljely särähtää korvaan, koska asiaa ei käytetä siinä kontekstissa, mihin se kuuluu. Mikäli jumalanpilkka poistetaan lakikirjasta, tietää hyvin seuraukset, mitä siitä tulee. Tämän jälkeen lähtee ihmisten mielistä viimeinenkin pyhä asia, jota on pitänyt kunnioittaa, Jumalaa voi pilkata eikä rangaistusta enää seuraa. Raamatussa todetaan kuitenkin,

Pois sirun pelko

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” Matt: 24. 36 -37. KR. 33/38

Ihminen on utelias, hän tahtoisi tietää kaiken tulevasta etukäteen. On hyvä asia, ettei me ihmiset tiedetä tulevaisuudesta paljoakaan. Kukaan meistä ei tiedä edes, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Voimme täyttää kalenterimme erilaisilla sovituilla tapaamisilla, tiedämme läheistemme ja ystävien syntymä- ja nimipäivät. Kalenterimme muistuttaa niistä, ellemme sattuisi muistamaan. Opiskelija tietää opintojensa alussa, päivän milloin valmistuu. Työssä käyvä taas tietää, koska on vuosiloma ja vapaapäivät. Eläkkeelle pääsemisen normaalin ajan tiedämme, toteutuvatko nämä suunnitelmat, jotka tiedämme, se on hämärän peitossa meiltä. Elämä ei mene suunnitelmien mukaan, toiveistamme huolimatta. Ihmisellä on suurempi päättäjä, Jumala joka määrää, miten asiat etenevät meidän ihmisten elämässä.

Kristittyjä uudestisyntyneitä uskovia on kautta aikojen, kiinnostanut tietää, milloin Jeesus palaa takaisin omiaan noutamaan? Edellä oleva Raamatun jakeet, on osa keskustelusta, missä opetuslapset kyselivät Jeesukselta paluunsa ajankohtaa sekä tulevaa maailmanloppua. Kaikki uskossa oloni ajan vuodet, Jumalan armosta tänä vuonna siitä tulee 46 vuotta, olen ajoittain kuullut enemmän tai vähemmän, profetioita Jeesuksen toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä tapahtumista, joita Raamattu meille valaisee.

Toisenlaisen evankeliumin vaarat

”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” Gal. 1. 6- 12. KR. 33/38.

Meillä ihmisillä on tapana näyttää toisillemme parhaat puolet itsestämme. Annamme kuvan itsestämme, kuin olisimme täysin virheettömiä. Mitä heikompi itsetunto ihmisellä on, sitä useimmin hän turvautuu olemaan, toisten ihmisten läsnä ollessa, muuta kuin mitä todellisuudessa on. Ihminen pelkää läpinäkyvyyttä, todellista minä kuvan paljastumista. Tällainen ”roolielämä” kulissielämä on raskasta elää. Ihmisten suosion hakeminen on tärkeämpää kuin totuudessa eläminen, omana itsenä oleminen. Uudestisyntyessämme Jumalan lapseksi, saamme jättää rooliasumme pois, koska Jumala näkee meidät läpikotaisin kulissien takaa, miksi silloin elää ihmisille mieliksi, kaikkein tärkeintä on elää Jumalalle mieliksi.

Apostoli Paavali oli ennen uudestisyntymää, uskovien vihamies ja vainooja, hän oli kirjanoppinut fariseus.