Viimeisten päivien sekoitetut uskovat

kuuntelevat puhettasi

"Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.
Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten;
toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.
Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen
.” Juud. 1. 18–25. KR.338/38.

On vielä toistaiseksi olemassa Jumalanpilkka laki, joka kieltää Jumalan pilkkaamisen. Tätä lakia on yritetty kumota ja poistaa se lakipykälistä, asia on taas puheenaiheena, olisiko tuo poistettava, tarpeettomana. Jo vuosia olen havainnut, mitenkä raamatun sanojen viljely on tullut sellaisiin asiayhteyksiin, mihin näitä ei ole aiemmin käytetty. Esimerkiksi, kansanedustaja antoi asialle siunauksensa. Myös monia muita kristillisiä sanoja, on alettu käyttää puhekielessä, arkipäivän asioissa. Jotenkin tämänkaltainen sanojen viljely särähtää korvaan, koska asiaa ei käytetä siinä kontekstissa, mihin se kuuluu. Mikäli jumalanpilkka poistetaan lakikirjasta, tietää hyvin seuraukset, mitä siitä tulee. Tämän jälkeen lähtee ihmisten mielistä viimeinenkin pyhä asia, jota on pitänyt kunnioittaa, Jumalaa voi pilkata eikä rangaistusta enää seuraa. Raamatussa todetaan kuitenkin,

"Joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla (surmattakoon), Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä." 3. Moos. 24:16.

Suomessa laki Jumalan pilkasta, oli kuoleman tuomion ansainnut rikos vuonna 1734. Venäjän keisarin armahduksella vuonna 1823 kuoleman tuomiot muutettiin muiksi rangaistusmuodoiksi ja kuolemantuomio jäi pois käytännöstä. Nyt tämä laki pitäisi poistaa tyystin rikoslaista

Uuden testamentin uskovilla on kuitenkin armo saada synnit anteeksi, Jumalan pilkka kuuluu myös siihen anteeksi annettaviin synteihin, kuten kaikki synnit joilla rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Ainoastaan Pyhän hengen pilkkaamista ei saa anteeksi, siinä kulkee syntien raja.

Jos maallisissa asioissa tapahtuu löystymistä pois Raamatun sanasta, onko sama ilmiö havaittavissa myös kristillisellä kentällä? Valitettavasti tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi. Väljähtymistä on tullut ja se vain edelleen lisääntyy. Mihin ovat kadonneet ihanat, hyvät Pyhän hengen inspiroimat hengelliset laulut?

Laulut jotka koskettivat laulajia ja niiden kuulijoita syvälle sieluun. Olivat jo sinällään herätyslauluja. Nykyisestä hengellisistä lauluista on tullut sanahelinää ja instrumenttien meteliä, joka tekee levottomaksi. Ovatko hengettömiä hengellisiä lauluja?

Maallistumista ja löystymistä voidaan todeta tapahtuneen, elastisuus taitaa entisestään lisääntyä, ajan kuluessa. Elastinen joustava omatunto sallii lähes mitä tahansa, kun se vain kulkee hengellisellä nimellä. Myös sana Jumalan armo, on kärsinyt inflaation. Armo on menettänyt arvonsa.

Opetus armosta on tänä aikana tasapainotonta. Petollinen ajattelumalli on syntynyt modernin seurakunnan vääränlaisesta opetuksesta. Armoa on alettu käyttää tottelemattomuuden peitteenä. Sitä on alettu käyttää oikeutena lihallisen ja itsekkään elämäntavan sallimiseksi kristittyjen, uudestisyntyneiden keskuudessa.

Vertaukseksi voisin ottaa lapsen, joka ei ole tottunut terveelliseen tasapainoiseen ruokavalioon, vaan saa syödä, sitä mitä itse tahtoo. Näin lapselta riistetään totuttelu erilaisiin makuvivahteisiin, samalla lapsen kehon tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet jäävät saamatta. Mieltymystä ei sellaiseen kehity, mitä emme ole maistaneet koskaan, jogurtin tultua ensi kerran markkinoille, maistoin sitä ja se oli kaikkein pahin elintarvike, mitä ikinä olin maistanut. Lupauduin etten koskaan tulisi syömään tätä tuotetta, kuitenkin nyt se on minulle suurinta herkkua. Siis mitä saamme maistaa, tulee meille hyväksi. Jos maistamme Pyhän hengen voimaa, tämä voima tulee meille rakkaaksi.

Koska opetus armosta on mennyt tasapainottomaksi, on Jumalan neuvot menettämässä kiinnostuksensa kristillisissä piireissä. Ylikorostunut Jumalan hyvyyden opetus seurakunnissa, on vienyt Jumalan pyhyyden ja oikeudenmukaisuuden taka-alalle.

Mikäli oppi ei ole tasapainossa, kehittyy kieroutunut käsitys Jumalasta. Tasapainon puutteesta johtuu, että ajatusmaailmamme on niin keventynyt, että tunnemme olevamme vapaita olemaan tottelemattomia Jumalalle, jos se vain on mahdollista. Tottelemattomuudesta tulee suurta herkkua jota tahdotaan harjoittaa, koska opetetaan että on armo, kaikkien syntien peittämiseen.

Jumalan palveluksissa ja erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, tuhannet henkilöt, nostavat kätensä ylös, merkiksi että tahtovat antaa elämänsä Jeesukselle. Syntisen rukous on noussut useiden huulilta, on koettu tunne liikutusta, tästä rukouksesta on useimmille tullut vain älyllinen toimitus ja hyväksyntä. Tilaisuudesta lähdetään pois, vailla opetusta. Näin uskovista kasvaa kieroutuneita, jotka eivät ole eläviä Jumalan temppeleitä ja siten palataan takaisin tottelemattomuuden tielle. He elävät itselleen ja luottavat älylliseen pelastukseen. Jumalan lapseksi syntyneellä tulisi olla rinnalla kulkija, joka opettaisi sanan ja rukouksen avulla nuorta uskovaa kasvussa Kristuksen tuntemiseen. Näin hänestä tulisi vahva uskova, joka voisi taas viedä ilosanomaa eteenpäin, ja olisi siten sanan tekijä.

Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut
.” Jaak. 2. 17- 26. KR. 33/38.

Tiedämme että ihminen on uudestisyntynyt ja ottanut Jumalan armon lahjan, jos hänen tekonsa osoittavat kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. Uskova joka on jatkuvasti tottelematon Jumalan sanaa kohtaan, on sellainen, ettei hän koskaan ole aidosti uskoon tullut, tai hän on menettänyt uskon, hän on kuolleessa uskossa. Saatat ihmetellä, voiko usko kuolla?

Jeesus sanoi Pietarille: ” Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäni. ”Luuk. 22: 32. Mikäli usko ei voisi kuolla ja raueta tyhjiin, miksi Jeesus rukoili näin?

Jos uskoon tultu, rukoilemalla syntisen rukous, tunne kuohun vallassa, älyllisesti, eikä sydämessä ole päässyt tapahtumaan mitään muutosta. He palaavat tottelemattomuuden tielle. Tällaiset uskovat kyllä uskovat Jumalaan, Jaakob sanoo. ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein, riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” Jaak. 2: 19. Onko mitään hyötyä tunnustaa Jeesus Kristus ilman sydämen muutosta ja samalla tekojen muutosta?

Uskominen ei ole vain Jeesuksen olemassa olon tunnustamista, vaan myös Sanan noudattamista ja Jeesuksen tahdon toteuttamista elämässä. Uskovan on toteltava myös, Isän tahtoa, kuten lapsen ainakin. Raamattu kertoo Abrahamin uskosta, hän uhrasi kaikkein arvokkaimman, oman poikansa Iisakin, lupauksen lapsen. Abrahamille ei merkinnyt mikään toinen asia niin paljoa, kuin olla kuuliainen Isän tahdolle. Näkyykö tämän päivän seurakunnissa tällaista uskoa?

Mielestäni enää vähän kuulee tervettä opetusta seurakunnissa, kuten alussa mainitsin. Totuuden julistaja puhuu totuutta vaikka se ei miellyttäisi kuulijoita. Ei tule suosion osoituksia puheen jälkeen aplodein. Mikäli puhuja imartelee kuulijoiden mieliksi, sanoo vain sen mitä kuulijat tahtovat kuulla, tällainen puhuja valehtelee. Tällainen puhuja tahtoo ottaa sinulta jotakin, kuin lipevä kielinen autokauppias, autoa myydessään. Hän tahtoo myydä auton sinulle, että saisi ansiot itselleen.

Nykyisin sanotaan, ihmisten olevan uupuneita ja rikkinäisiä, heille on puhuttava lempeästi, etteivät mene lisää hajalle. Totuuden kustannuksella tahdotaan puhua kauniita sanoja. Kustannukset ovat kovat, jos tälle tielle lähdetään, ettei totuutta julisteta. Sillä Jeesus jos kuka, on uupuneiden ja rikkinäisten ihmisten auttaja. Jeesus rakastaa ja antaa syntejä anteeksi mutta Hän myös oikaisee ihmisen väärinkäsityksiä, Jeesuksesta löytyy myös kurittava puoli, mikäli on tarpeen.

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava.” Ilm. 3: 15.

Jeesus sanoo, ” tiedän sinun tekosi, hän ei sano tiedän mitä aiot tehdä.” Jeesus näkee uskovan sydämen tilan, heidän teoistaan ja toiminnastaan. Mitä tekee kylmä uskova? Oletan hänen tekojensa olevan tottelemattomuutta Jumalan sanaa kohtaan. Eivät he edes yritä olla jotakin muuta, he tietävät itsekin, oman tilanteensa, tällä tiellä mennään kadotukseen. He varsin hyvin tietävät, etteivät he palvele Jumalaa. Heillä on muita jumalia joita he palvelevat, on tuottava työ, raha ja sen sijoittaminen pörssiosakkeisiin tai kiinteistöihin, joista saa vuokrattuna suuren tuoton rahalleen, eli jumalana on raha. Itsensä palvonta saattaa tulla myös jumalaksi, kauneushoitoloihin viedään sievoiset summat, että olemus olisi tyylikäs ja huoliteltu, kalliit merkkivaatteet saattavat tulla jumalaksi. Urheilun jumalalle, uhrataan aikaa ja varoja. Eletään hetkellisissä nautinnoissa, juhlien ja tanssien. Kuvailin nyt luopion elämää, sekä syntisen elämää, siis kylmää uskovaa.

Tässä joukossa saattaa olla myös heitä, joilla on kaipuu löytää uusi yhteys Jumalaan. He ovat olleet hengellisissä tilaisuuksissa, jotenka kaikki hengelliset asiat ovat heille tuttuja. He eivät ole kylmiä mutta eivät myöskään palavia uskovia. Miksi Jeesus varoitti juuri näistä tiloista?

”Oi, jospa olisit kylmä tai palava!” Ilm. 3: 15.

Jumalalle välimuoto, kylmän ja palavan välillä on vastenmielistä, kylmä olisi parempi Hänen näkökulmastaan. Miten Jumala mieltyy kylmään uskovaan, joka elää luopion tilassa ja tunnustaa tekevänsä syntiä tai se näkyy ympäristöön? Inhimillisesti ajateltuna, luulisi Jumalan silmissä olevan sellaisen uskovan, joka käy seurakunnassa, olevan parempiosa. Taas otetaan Raamatusta vastaus tähän.

”Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” Ilm. 3:16. KR 33/38.

Penseässä on liikaa lämpöä ollakseen kylmä ja liikaa kylmyyttä ollakseen palava. Kaksi erilaista olomuotoa on sekoittunut penseään uskovaan. Tällaisessa penseässä uskovassa on sen verran lämpöä, että menee täydestä palavien joukossa. Sen verran kylmää, että voi hyvin olla kylmien joukossa, eli maailmassa olevien kanssa. Tällainen penseä uskova on sitä mitä ympäristö kulloinkin on. Miksi Jeesus sanoo, oksentavansa tällaiset uskovat suustaan ulos?

Jos tahdotaan asia kyllin selkeästi tuoda esille, on ensin tiedettävä, miksi oksennetaan. Ihminen oksentaa jos on syönyt jotakin sellaista joka on pilaantunut, mihin on tullut bakteereita jotka elimistö hylkii tai jota ruoansulatus ei voi sulattaa. Ihmisen ruumis puhdistaa epäaidon, epäpuhtaan ruoan pois.

Näin ollen Jeesus on sanonut hyvin kuvaavan esimerkin meille uskoville, miksi Hän on oksentava.

Jeesus tahtoo sanoa, että Hän oksentaa ruumiistaan pois ne jotka sanovat kuuluvansa Hänelle mutta todellisuudessa eivät ole Hänen omiaan. Seurakuntaan kuuluvat penseät uskovat eivät ole tulleet petetyiksi. Eivätkä myöskään palavat ole tulleet petetyiksi, penseät ovat petettyjä. Penseät luulevat tilansa paremmaksi, kuin se todellisuudessa on Jumalan silmissä. Näin ollen Jumalan tuomio on kovempi näille kuin julkisyntisille. Penseät olettavat palvelevansa Jumalaa, syntinen taas tietää, ettei suhde Jumalaan ole kunnossa, hän ei ole Jumalan palvelija. Penseä kuvittelee pelastuvan armosta, mutta ei tunnustamaansa armoon yllä. Tämän tähden penseän uskovan saaminen Jumalan yhteyteen on vaikeaa. He eivät näe tarvetta pelastua koska olettavat olevansa jo pelastettuja. Miksi penseän pitäisi tehdä parannus?

Penseä uskova olettaa olevansa pelastettu mutta hänen tekonsa osoittavat muuta, todellinen uudestisyntyminen puuttuu, joka muuttaa ihmisen. Jeesuksella on valtava rakkaus juuri penseitä uskovia kohtaan, koska Hän sanoo heille suoraan, mikä heidän sydämensä tila on. Totuuden esille tuominen on suurinta rakkautta, jos se johtaa parannukseen. Todellinen uskova tunnetaan kuuliaisuuden hedelmistä, ei siitä mitä hän suullaan tunnustaa.

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei, jokainen, joka sanoo minulle:” Herra, Herra!”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7: 20–21. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 18.1.2015. Bookmark the permalink.