Viimeinen tentti

sydämesi aarre

Raamattua lukiessani, yhtä äkkiä alkoi mielessäni puhua alla oleva Raamatun luku. Nyt en tuomitse ketään, koska tuomiovaltaa ei minulla ole mutta kirjoitan vain sen mitä sydämelleni laskeentui. En siksi että omaa etua tavoittelisin vaan yleisesti, jokainen saa ajatella mielessään mitä tahtoo tästä tekstistä. Jätän lopun Jumalan haltuun.
Kristityt uudestisyntyneet uskovat saattavat ulospäin näyttää hyvinkin hurskailta ja tehdä hyviä tekoja, oman mieltymyksensä mukaan, mikä asia tai toiminta kiinnostaa, sitä kannatetaan. Samoin myös lahjat ja aika, annetaan kohteisiin jotka itselle rakkaita. Kohde saattaa olla mikä tahansa, hengellinen tai vähemmän hengellinen, saatetaan koko elämä uhrata tälle rakkaalle harrastukselle.

On ollut uskovia, jotka antoivat rahansa suuren rikastumisen toivossa sellaiseen kohteeseen, minne annetut varat menivät kuin tuhka tuuleen. Rahojen ja varojen karttuminen oli suurin motivaatio, ei kyseenalaistettu, onko realistista saada varoilleen 110 % korko, pääsiasia oli että saadaan takaisin ja paljon. Mutta kuinkas kävikään, varmasti jokainen muistaa tämän surkuhupaisan tapauksen, miten uskovat ovat rahan ahneita. Rikastuivatko he 110 %, jotakin rippeitä taisivat oikeusteitse saada takaisin, jos saivat. En ole asiaan enempään perehtynyt, enkä ole asianosainen tapahtumaan.

Mutta tästä esimerkistä näkee, miten uskovaan Jeesuksen omaan saattaa pesiytyä rahan ahneus, kunnian himo, vallan halu, omaisuuden kartuttaminen, yksi ahneuden muoto sekin. Listaa voisi jatkaa. Toiset taas lahjoittavat varojaan kohteisiin, mistä saavat itselleen mainetta, asiasta puhutaankin suureen ääneen, kuinka annan sitä ja tätä, sinne kohteeseen.

Armotalouskauden loppuaikoina, saatana suuri tahtookin sokaista uskovat tällä tavalla, Jumalan luvalla. Jumala koettelee omiaan monella tapaa, sitä ei vain aina huomata.
Mitä etäänpänä kohde on, sitä helpommin kukkaron nyörit aukeavat, mitä ”tyhmempi” tarve on, sitä kannatetaan ja annetaan. Olen tämän huomion vuosien saatossa tehnyt. Urheiluun annetaan ja jos siihen jotenkin liittyy hengellisyys mukaan, sitä suuremmalla syyllä, uhrataan varoja. Vaikka kyseiset varojen saajat, todellisuudessa ovat jo varakkaita ja käyttävät saamansa avun aivan muuhun kuin mitä sanotaan. Ollaan soikeita ennestään varakas saa lisää, jolla jo on, sille annetaan lisää. Näin Raamatussa on mutta kyse ei Raamatun sanassa ole rahasta ja tavarasta, vaan hengellisistä lahjoista.

Eräänä päivänä olemme jokainen Jumalan suuren valtaistuimen edessä, teot tutkitaan. Motiivit tutkitaan, valheet paljastuvat, suhde Jeesukseen selviää, se todellinen suhde, ei oletettu ja näytelty suhde, nimellinen kristillisyys. Mikään ei ole salattua, joka ei tuolloin paljastuisi. Henkilöön ei katsota, Jumala tekee oikean tuomion. Täällä voimme tehdä tuomioita sen mukaan, kuinka itse kukin näkee asiat, ulkonäön tai ammatin, varallisuuden tai muun maallisen mittapuun mukaan.
Uskon koetuksetkin siellä selviää, miksi koeteltiin ja miksi laiminlöin, asioita?

Vakava paikka on seistä Jeesuksen edessä. Vaikka sana täällä jo meidät syntisiksi jokaisen tuomitseekin, on vielä tekojen tuomio, miten olemme käyttäneet lahjamme, siunaukset joita Herra antoi. Kätkinkö ne itselleni pahanpäivän varaksi, laitoinko korolle pankkiin, voiton maksimoimiseksi? Raamatussa kielletään rahojen korolle laitto, jos joku ei sitä sattunut tietämään.
Jumalan siunaukset ovat tarkoitettu tätä aikaa varten, kaikki ylimääräinen mitä omien tarpeiden yli jää, on tarkoitettu jaettavaksi puutteessa olevalle. Jos jää ylimääräistä aikaa, sen tarkoitus on että autamme lähimmäisiämme, ei turhaan huvitteluun. Tietysti kohtuullinen virkistyminen on tarpeen, Jeesuskin meni autioon paikkaan ja levähti. Mutta ei hän siellä itseään liikaa paaponut, sen uskon. Niin kuin tämän ajan uskovat tekevät. Liikaa on turhamaista pröystäilyä nykyisin, vähempi riittäisi. Joku voi ajatella, että kirjoitan kateuttani, en kadehti niitä, jotka ovat kiinni mammonassa. Heitä jotka seuraavat pörssikehityksiä, miten inflaatio heiluttaa rahaa tai muut markkinavoimat jylläävät, omaisuus katoaa tai kasvaa. Joidenkin yö unet menevät näitä murehtiessa. Tämä tilanne ei ole Jumalan mielenmukaista, vaan Perkeleestä, niin kuin Raamattu kaunistelematta asian ilmaisee.

Laitan tähän vielä lopuksi, Raamatun kohdan joka sai minut tämän kirjoittamaan. Tämä saattaa tuntua kovalta tekstiltä, Raamatussa fariseuksetkin sanoivat, että Jeesus puhui kovaa tekstiä. Tärkeintä on tuoda asia esille jonka sydämelleni sain, rakkauden hengessä tätä kirjoitan, että heräisimme synnin unesta, ostaisimme öljyä lamppuihin, ettemme vaeltaisi pimeydessä. On yösydän ja Ylkämme saapuu, ovi suljetaan, eikä silloin osteta öljyä, ei ehditä lamppuja korjaamaan, ne on tehtävä nyt, tässä hetkessä. Emme tiedä milloin Jeesus saapuu mutta sen tiedämme että jokaisen viimeinen päivä on Jumalan tiedossa, siksi meidän tulisi elää aina lähtövalmiina.

Ja kerran kirjat avataan ja Raamattu kertoo lopun, ole siunattu lukijani. Tämän sain sydämelleni, ettet juuttuisi jaloistasi kiinni tähän katoavaan, ettet katsoisi taaksesi, kuten Lootin vaimo. Elämme nyt samoja aikoja kuin Lootin aikana ja Nooan aikaan. Ihmiset ovat turmeltuneita läpikotaisin, kuten silloinkin. Mutta Jumala on armostaan rikas, voimme tehdä parannuksen tänään. Jeesus rakastaa jokaista syntistä ihmisistä, sinua ja minua. Kaikki olemme samassa asemassa Jumalan silmissä. Katsokoot Kristuksen lempeät silmät sinuun ja minuun, vuodattaen uuden rakkauden ja palavuuden sydämiimme. Jumala armahtakoon meitä syntisiä ihmisiä, että kerran saimme kuihtumattoman seppeleen, voittopalkinnon, olisimme voittajina perillä ja voisimme häpeämättä seisoa tuomioistuimen edessä, ei ole silloin puolustajaa olemassa, olet yksin ja minä olen yksin.

"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’.
Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’
Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’
Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.
Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’.
Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’.
Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’
Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Matt. 25. 1- 46. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 28.1.2015. Bookmark the permalink.