Älä tee Pyhää henkeä murheelliseksi

”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Ef. 4. 30. KR. 33/38.

Olin nuoruudessani postivirkailijana lomansijaisena, tuolloin tavattiin sinetöidä hyvin tärkeät asiakirjat, jotka lähtivät eteenpäin. Sinetin tarkoitus oli turvata, että lähetys tulee avaamattomana perille, mikäli sinetti oli murrettu, tiedettiin että kirje oli jossakin vaiheessa katsottu. Myös sinetti leimattiin, jotenka lähetys oli tarkoin suojattu, edes leimaan ei saanut tulla kosketuksesta säröjä.

Jeesuksen omille on annettu sinetti, joka takaa että päästessämme perille Jeesuksen luokse, olemme säilyneet ehjinä sen matkan jonka kuljemme täällä ajassa, tässä maailmassa. Meillä on merkki, omistajan antama leima. Tämä sinetti joka meille jokaiselle Jeesuksen omalle on annettu, on Pyhä henki joka meihin tulee, tullessamme uskoon ja Jeesuksen omiksi.

Yllä olevassa Raamatun jakeessa, kielletään meitä murehduttamasta Pyhää henkeä. Miten Jumalan Pyhän hengen voi tehdä murheelliseksi? Tottelemattomuus on yksi, joka tekee Pyhän hengen murheelliseksi. Pyhä henki kehottaa meitä menemään jonnekin tai tekemään jotakin, sydämessämme tunnemme kuinka Henki meille puhuu, kuitenkaan emme tee mitä meidän pitäisi tehdä, emme lähde, minne Pyhä henki kehottaa menemään. Jos olet tottelematon etkä noudata kehotusta, Pyhä henki tulee murheelliseksi. Mikäli omatunto muistuttaa tehdystä synnistä, kuitenkaan emme tottele tekemään parannusta, Pyhä henki murehtii puolestamme. Mikäli toistuvasti kaikki Pyhän hengen äänet, joita omatunto sanoo, mitätöidään ja eikä totella, vaan yritetään häiritä Pyhän hengen tekoja meissä, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että Pyhä henki jättää ihmisen. Henki sammuu. Tällainen ihminen on luopion tilassa, ehkä hän on jo kovettanut itsensä, ei armon Henki voi enää uudelleen herättää häntä. Tällainen tila on vaarallinen, siksi on syytä olla aina aralla tunnolla, tutkia Sanaa, jonka kautta Jumala saa meitä opettaa, kasvattaa, ojentaa ja puhua meille. Sanansa kautta Jumala tekee työtään meissä.

Myös se, että kuulet Pyhän hengen äänen, joka kehottaa parannukseen, kuitenkin tahdot tehdä sen omalla tavallasi, oman mielesi mukaisesti.

Genesis ja elämä jatkuu

”Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1. 26–27. KR. 33/38.

Ihminen luotiin viimeisenä, kaikki oli luotu ennen ihmisen luomista. Luominen kesti kuusi päivää, seitsemännen päivän Jumala lepäsi ja siksi seitsemäs päivä on pyhitetty lepopäiväksi. Todellisuudessa emme tarkkaan tiedä, onko kuusi päivää kuuden inhimillisen päivän pituisia vain tuhannen vuoden jaksoja. Koska yksi päivä on Jumalalle kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Kaiken kaikkiaan luomistyön pituus on meille salaisuus, eikä se ole tärkein tieto, mitä ihmisen pitäisi tietää, oleellista on vain se, että uskomme Jumalan luoneen ihmisen, eikä ihminen ole sattuman oikku, vaikka eräät näinkin väittävät.

Kaikki mitä Jumala loi, maan ja kaikki mitä siihen kuului, tuhannet tähdet ja aurinkokunnat, eläimet, kasvit, aivan kaikki, Jumala loi Sanallaan. Huomaa, mitä ihmisen luomisen kohdalla oli erikoista? Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme;”

Jumala keskusteli ihmisen luomisesta, kenen kanssa? Jumalan piti neuvotella ihmisen luomisesta,

Olet tarpeellinen

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” 1. Piet. 1. 6-9. Kr. 33/38.

Riemuitseminen murheen keskellä, kuulostaa vähintäänkin omitukselta. Omin voimin toteutettuna, tuo onkin mahdoton tehtävä, murhe saa aikaan ahdistusta ja itkua. Koetukset ja synnin aiheuttamat kiusaukset, lyövät mielen maahan. Uskovan uudestisyntyneen ihmisen elämä on kilvoittelua ja taistelua, syntiä ja kiusauksia vastaan, koska tässä elämässä emme ole vielä missään kohdin täydellisiä, ihmisinä ja etenkin Jeesuksen seuraajina. Paljon on valuvikoja ja säröjä, luonteemme heikkoudet tulevat herkästi pintaan, kaikki meistä olemme jollakin tavoin ”viallisia”, täysin ehjää ihmisistä ei ole. Jopa lääketiede tukee ajatustani, ihminen on siihen saakka terve, kunnes tutkitaan läpikotaisin, vikoja löytyy jokaisesta, jos ei aivan sairauksia, kuitenkin synnin tuottamia haavoja, sielunelämässä ja luonteenpiirteissämme.

On hieno asia, jos tunnemme omat vikamme, silloin Jumala saa niitä työstää ja parantaa sanan avulla, Pyhän hengen tehdessä työtään. Valitettavasti kaikki eivät tahdo nähdä omia vikojaan tai eivät tahdo tunnustaa, etten ole täydellinen, enkä sellaiseksi tässä elämässä tulekaan. Monilla on ylpeys pahin este, nähdä oma tilansa, toisista ne viat löytyvät herkästi ja niitä osoitellaan. Ylpeyden synti, kulkipa se missä puvussa tahansa mukanamme, on synti joka on tunnistettava ja tehtävä siitä parannus.

Kristitty ahdistuneena ja masentuneena

”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.
Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.
Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.
Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.
Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet. ”PS. 142. 2- 8. KR. 33/38.

Tässä psalmissa kohtaamme ahdistetun ihmisen. Daavid on paennut luolaan, voisin sanoa tämä on luola rukous. Ahdistunut ihminen kokee juuri näitä samoja tuntoja, kuin Daavid tässä psalmissa kokee. Ahdistuneisuus ja masennus ovat tämän ajan, yhä yleisempiä sairauksia, ei Jeesuksen omia säästetä sairauksilta, ei välttämättä edes psyykkisiltä sairauksilta. Tunnen useita Jeesukselle rakkaita lähimmäisiä, jotka ovat ahdistuneita ja masentuneita. Kyse ei ole joitakin päiviä kestävästä alakulosta, vaan saattaa mennä vuosia elää ahdistettuna ja masentuneena. Edelleen valitettavasti on käsitys että psyykkiset sairaudet, olisivat demonien aiheuttamia tai sairastunut ihminen, on elänyt synnillistä elämää, siten saanut Jumalan rangaistuksena masennuksen ja ahdistuksen. Totta toki, joskus synnin harjoittaminen tietoisesti, samalla kantaen uskovan nimeä voi aiheuttaa masennuksen. On luonnollista että kaksoiselämä käy jatkuessaan voimille.

Mikäli uskoon tultua on oltu tekemissä okkultismin tai muiden vastaavien saatanallisten voimien kanssa, nämä voimat saattavat kiusata uskovaa, valehdella uskovalle, ettei ole Jeesuksen oma. Kuitenkin näitä on pieni osa sairastuneista, sairaus on vain tullut, Jumalan sallimana ihmisen osaksi.

Ahdistuneena ja masentuneena ihminen tekee parannusta sellaisestakin,

Polvitien kautta kalaan

”Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole".
Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.
Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte".
Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.
Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. ”Joh. 21. 2- 12. KR. 33/38.

Kalastus on miehinen harrastus, etenkin verkkokalastus, tosin soveltuu harrastus myös naisille. Opetuslapsissa oli monen ammattikunnan edustajia, Pietari taisi olla ahkerin kalastaja. Taas oli yö vietetty järvellä, tulokset heikot, ei kalan kalaa. Jeesus Mestari oli rannalla odottamassa miehiä, tapana oli paistaa kaloja nuotiolla heti pyydystämisen jälkeen. Parasta kala onkin tuoreena. Tuohon aikaan ei säilytyspaikkoja tainnut olla, kalojen säilyttämiseen, kylmätiloja ei tuolloin ollut. Saalis syötiin heti tai jaettiin tarvitseville ylimääräinen, oliko kalan myyntiä, Raamatusta en ole löytänyt viitteitä siihen.

Ammattimies on ammattimies, oli ammatti mikä tahansa. Olen miettinyt, mitenkä seurakunnissa on eri ammattikunnan edustajia, Jeesus kutsuu lapsekseen niin ” puisto kemistin” kuin maan päämiehen, kaikkien ammattien edustajat ovat Hänelle yhtä rakkaita. Myös hekin joilla ei ole ammattia, syystä tai toisesta, eläkeläiset, täysin palvelleet työmiehet (-naiset), kaikkia Jeesus kutsuu lapsikseen. Kaikki ovat Jeesukselle rakkaita ja kaikille Hän tahtoo antaa synnit anteeksi ja uuden elämän.

Myös Jumalan valtakunnan työssä on mukana monen eri ammatin omaavia henkilöitä.