Joonan merkki

”Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin”. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.” Matt. 12. 38 – 39. KR. 33/38.

Joitakin päiviä on sydämelläni ollut yllä olevat Raamatun jakeet, Joonan merkki. Mikä on Joonan merkki?

Jeesuksen ajan fariseukset ja kirjanoppineet kyselivät Jeesukselta, merkkiä Hänen toisesta tulemuksestaan ja maailmanlopusta, samaa kyselevät tämänkin ajan kristityt, tulevaisuus kiinnostaa ihmisistä. Nykyaikana useat laskevat vuosilukuja, milloin Jeesus mahdollisesti tulee takaisin. Valitettavaa on, viisaat, eivät ole vielä päässet oikeaan vuosilukuun, milloin toteutuu Jeesuksen takaisin paluu. Aina laskujen tulos on ollut väärä, näihin laskelmien virheisiin pettyneitä on runsaasti. Raamattu antaa oikean vastauksen, Joonan merkin. Joonan merkki ei perustu matemaattisiin laskelmiin vaan Jeesuksen omiin sanoihin, jotenka tulos on aina oikea. Raamattu ei turhaan kiellä meitä järjellämme päättelemään aikojen tapahtumista, Jeesuksen tulo on aina yllätys, ei Hän itse edes tiedä milloin lähtökäsky annetaan, kaikki on Jumalan tiedossa. Kuinka me vajavaiset ihmiset voisimme omilla laskelmilla ja järjen päätelmillä saada oikeaa vastausta, ihmiselle ei ole paljastettu Jeesuksen paluun ajankohtaa, ainoa tosi asia vain on, että vääjäämättömästi se tulee tapahtumaan, tahdoimmepa tai emme. Jumala on antanut Sanassaan tiettyjä merkkejä jotka osoittavat Jeesuksen paluun likiajan. Kristittyjä ei ole kehotettu laskemaan Jeesuksen paluun aikaa vaan ” katsomaan ylös ja iloitsemaan kun, nämä merkit alkavat tapahtua, koska pelastumisemme hetki on lähellä. ” (Luuk. 21. 28.)

Elämme jo nyt keskiyön hetkiä, Joonan merkit ovat lähes kaikki jo toteutuneet, Jeesuksen paluu on lähellä.

Lukijaa varmasti jo kiinnostaa, mitä silloin Joonan aikana oli sellaista, mistä voimme päätellä ajankohdan Jeesuksen paluulle olevan lähellä? Mitä niin merkityksellistä tapahtui profeetta Joonan aikana, että tästä on Jeesus antanut ihmisille ainoan merkin, mikä avaa kysymystä, milloin Jeesus palaa takaisin?

Rasvaista ja makeaa

”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Neh. 8. 10. KR 33/38.

”Karppaaminen” on muotisana, nykyajan ihmisille. Syödään rasvaisia ruokia, laihdutusmielessä. Hengellisessä kielenkäytössä, ”karppaus” tekee aivan toisen vaikutuksen, se ei laihduta, eikä ole tarvettakaan laihtumiselle vaan hengellisyys alkaa olla liiankin näivettynyttä. Aloitukseni raamatunjae, sopii hyvin nyt hengelliseen ” karppaamiseen.” Menkää ja syökää rasvaisia ruokia. Joko Nehemian aikana ” karpattiin?” Raamatussa on paljon ruokaa koskevia säädöksiä, etenkin vanhan liiton aikana, joista vain veren syönti kielto on voimassa myös uuden liiton ihmisille. Eikä ihme, eläimen veri ei ole kaikkein puhtainta ja se ei tutkitusti ole terveellistä ihmisen syötäväksi. Jumala kaikki tietävässä viisaudessa tiesi, mitkä elintarvikkeet ovat ihmiselle hyväksi syödä. Terveysongelmia syntyy jos niitä rikotaan. Uskoon tuloni jälkeen, saadessani Raamatusta opetusta, en veriruokia enää syö, vaikka hyvältä maistuvatkin oikein valmistettuna. Uskon että veren syömisen kieltoa noudattavalle, siitäkin on oma siunauksensa. Samoin kuin kaikella mitä Raamattu kieltää tekemästä ja noudattamalla Raamatun sanaa, niin kuin se on kirjoitettu. Koska, Jumalan sana on kokonansa totuus. Tietysti voidaan spekuloida asian tiimoilta puolesta ja vastaan, mutta minkä Jumala on säätänyt, sitä kannattaa noudattaa, niin kuin se Raamatun sanaan on kirjoitettu.

Hengellinen ”laihuus” mitä se saa aikaan?

Ristin hullutus

”Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat,
ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” Ef. 5. 14–16 Kr. 33/38.

Tarkkaillessamme aikaamme, emme voi kuin todeta Efesolaiskirjeen kirjoittajan tavoin, aika on paha. Tällaisessa ajassa ei tämä nykyinen sukupolvi ole koskaan elänyt. Onhan satojen vuosien kuluessa ollut sotia, kulkutauteja jotka tappaneet miljoonia ihmisiä. On ollut maanjäristyksiä ja muita luonnon katastrofeja. Hirmuvaltiaat tehneet hirvittäviä tekoja, tappaneet miljoonittain ihmisiä, syyttömiä ihmisiä Näitä ei kuitenkaan nykyinen elossa oleva sukupolvi ole nähnyt. Historian kirjoista saanut vain lukea, kuvitella, mitä tuo aika on ollut sen ajan ihmisille. Joku voi sanoa, on se aika ennenkin ollut paha. Mitä tässä nykyisessä ajassamme on erityistä?

Tämän ajan ihmisen ja menneiden sukupolvien ero on siinä, ettei koskaan ihmishistorian aikana, ole Jumalan arvovaltaa ja pyhyyttä niin alas painettu, kuin nykyisenä aikana. Jumala on pyhä Jumala, mutta me ihmiset olemme unohtaneet tämän. Jumala sanoi Moosekselle hänen ollessaan paimenessa ja nähdessään palavan pensaan; ”Minä olen se, joka minä olen” (2. Moos. 3. 14.) Mooses aikoi mennä katsomaan palavaa pensasta mutta Jumala sanoi hänelle: Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” (2. Moos. 3. 5.)

Jumalan nimi on Minä olen. Jumala on pyhä. Mennessämme kohtaamaan Jumalaamme, jumalanpalvelukseen, olisi meidän syytä mennä tilaisuuteen sille kuuluvalla arvokkuudella. Nykyisin Jumalanpalvelus on vain muodollisuus, tilaisuuteen ei mennä mieli hiljentyneenä ja harvapa taitaa painaa päätään rukoukseen, istuutuessaan penkille. Puheensorina jatkuu vierustovereiden kanssa siihen saakka kunnes alkulaulua aletaan laulaa, aina ei heti silloinkaan. Jumalanpalvelus huone on pyhitetty Jumalan palvelukseen ja se on pyhä paikka, meidän sinne kokoontuessamme. Kenkien riisuminen ei ole tarpeellista, se vain kuvaa mitenkä Jumalan eteen ei tulla miten vain, meidän on nöyrryttävä Korkeimman edessä.

Tilanhoitajia ja puutarhureita

”Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.” 1. Moos. 3. 23. KR. 33/38.

Ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus sai aikaan sen, että Adam ja Eeva saivat lähdön Paratiisista, tehtäväksi annettiin viljellä ja varjella maata, eikä helppoa työtä annettu. Tilanhoitajan työ tuli olemaan hikistä ja raskasta. Jumala antoi maan ja kaikki mitä siinä oli, ihmisen hoitoon.

”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui.” 1. Moos. 1. 28- 30. KR. 33/38.

Ihmisen suhde luontoon on yhteistyötä Jumalan kanssa, meille ihmisille annettiin hallintavalta luontoon. Olemme riippuvaisia Jumalasta samoin kuin luontokin on riippuvainen Hänestä. Jumala tahtoi vapaasta tahdostaan nöyryyttä itsensä, jotta yhteistyö Jumalan ja ihmisen välillä onnistuisi. Jumala loi maailman ja ihmisen tulee hallita sitä. Adamista tuli puutarhuri Jumalan istuttamaan puutarhaan.

Jokaisen ihmisen korkea arvoinen tehtävä on tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa, näin Jumalan hyvät suunnitelmat pääsevät toteutumaan. Osa jumalanpalvelustamme on huolehtia luomakunnasta, näin me heijastamme rakkautta Luojaamme.

Älä tapa

”Älä tapa” 2. Moos.20. 13. KR. 33/38.

Älä tapa, on yksi kymmenestä käskystä, jotka lyötiin kivitauluihin, Mooseksen ollessa Siinain vuorella, missä Jumala ilmestyi hänelle. Älä tapa! Selkeä kielto. Kielto joka on itse Jumala antanut, että sitä noudatettaisiin. Ovatko ihmiset noudattaneet tätä kieltoa? Katsellessamme televisiosta uutisia tai kuunnellessamme radion viestintää tapahtumista niin Suomessa kuin ulkomailla, näemme ja kuullemme, miten hyvin me ihmiset olemme tätä kieltoa kyenneet noudattamaan. Tappaminen, sodissa ja kaduilla jopa kodeissa, tuntuu kuin se lisääntyisi entisestään. Lasten tietokonepeleissä, lähes kaikissa tapetaan toisiaan, pisteitä tulee siitä, kuinka suuren määrän saa teloitettua. Näin jo lapsen sieluun kylvetään viattomasti siemen joka joidenkin kohdalla saattaa johtaa, joskus oikeaan tekoon.

Tämä Vanhan Testamentin kielto on yhä voimassa. Uudessa Testamentissa Jeesus opetti tämän käskyn sisällöstä selkeä johdonmukaisesti, mitä tappamisen kielto pitää sisällään.

”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’.
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion;” Matt. 5. 21–22. KR. 33/38.

Jeesus sanoo: ” …”joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” Viha, synnyttää sotia, viha synnyttää riitoja ihmisten välille, vihaa kantava ihminen surmaa lähimmäisensä, pahimmassa tapauksessa itsensä.

Jumala tarkoittaa kiellolla, älä tapa, paljon kauas kantoisempia asioita kuin sen, ettei saa riistää keneltäkään henkeä, ei edes itseltä.