Älä tapa

JUmalaton

”Älä tapa” 2. Moos.20. 13. KR. 33/38.

Älä tapa, on yksi kymmenestä käskystä, jotka lyötiin kivitauluihin, Mooseksen ollessa Siinain vuorella, missä Jumala ilmestyi hänelle. Älä tapa! Selkeä kielto. Kielto joka on itse Jumala antanut, että sitä noudatettaisiin. Ovatko ihmiset noudattaneet tätä kieltoa? Katsellessamme televisiosta uutisia tai kuunnellessamme radion viestintää tapahtumista niin Suomessa kuin ulkomailla, näemme ja kuullemme, miten hyvin me ihmiset olemme tätä kieltoa kyenneet noudattamaan. Tappaminen, sodissa ja kaduilla jopa kodeissa, tuntuu kuin se lisääntyisi entisestään. Lasten tietokonepeleissä, lähes kaikissa tapetaan toisiaan, pisteitä tulee siitä, kuinka suuren määrän saa teloitettua. Näin jo lapsen sieluun kylvetään viattomasti siemen joka joidenkin kohdalla saattaa johtaa, joskus oikeaan tekoon.

Tämä Vanhan Testamentin kielto on yhä voimassa. Uudessa Testamentissa Jeesus opetti tämän käskyn sisällöstä selkeä johdonmukaisesti, mitä tappamisen kielto pitää sisällään.

”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’.
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion
;” Matt. 5. 21–22. KR. 33/38.

Jeesus sanoo: ” …”joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” Viha, synnyttää sotia, viha synnyttää riitoja ihmisten välille, vihaa kantava ihminen surmaa lähimmäisensä, pahimmassa tapauksessa itsensä.

Jumala tarkoittaa kiellolla, älä tapa, paljon kauas kantoisempia asioita kuin sen, ettei saa riistää keneltäkään henkeä, ei edes itseltä.

Mihin Jumala sinussa ja minussa katsoo, kun tappamisen kielto on voimassa? Jumalan silmä näkee syvemmälle meidän sieluumme, ei Hän katso yksin käsiämme millä surmaamme, ei surma-asetta, ei – tapaa, Jumalan silmä katsoo, mitä meidän sielussamme on. Hän katsoo sinun ja minun katsetta, olemustamme, ajatuksia mitä sielussamme liikkuu, Jumala katsoo kieltämme, mitä puhumme lähimmäiselle. Jumalan silmissä, salaisimmatkin ajatuksemme ovat kuin päivän valo. Minun ja sinun rakkaudettomuus tai rakkaus, kumpikin on Jumalan tiedossa, Hän näkee, mitenkä aitoa se on meissä. Älä tapa, kohdistuu kieltona koko ihmiseen, etenkin sieluumme elämämme lähteeseen.

Meidän ihmisten sielun ymmärrys, ne käskyt joita annamme ajatusten kautta aivoillemme, ne tekevät teot joita teemme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanoo sanalasku, se pätee tähänkin. Mitä sydämessämme ajattelemme, sitä me teemme ja toteutamme käytännön tekoina. Sydämestä kaikki teot lähtevät eli Jumalan tappamiskielto onkin sanottu kieltona, älköön mikään minussa ja sinussa tappako. Mitä tappamismuotoja meistä nyt löytyykään, kiellon laajetessa koskemaan koko ihmisistä?

Mitä me sanomme lähimmäisellemme vihan vallassa, millä eleillä me katsomme lähimmäistämme, kuuntelemmeko mitä lähimmäinen sinulle sanoo vai suljemmeko korvamme, nämä kaikki tekevät Jumalan silmissä meistä murhaajia. Synkkä katse on osoitus vihasta sisällämme, katkerat sanat ja eleet, eivät ole vain syntiä vaan alku murhaamiselle. Mitä katkera ja vihainen mielemme ajattelee, purkautuu kostonhimona ja kateellisuutena, meistä ulos, rakkaudettomat vihaiset sanamme, joita sanomme lähimmäisellemme, nämä kaikki ovat Jumalan silmissä murha. Kaiken mitä teemme ja puhumme lähimmäistämme vastaan, on syntiä. Hillittömässä vihanvallassa oleva ihminen, kokee olevansa oikeutettu lyömään sanoilla lähimmäistään, suuttuessaan ihminen ei osaa kontrolloida ajatuksiaan, ulos tulee se mitä sydämessään ajattelee, eikö tämä ole murhaamista. Ainakin lähimmäinen haavoittuu, joskus jopa niin pahasti ettei milloinkaan toivu haavoista, joita sanoilla lyötiin. Olemme toinen toisillemme Jumalan kuvia, tällaiset vihanvallassa lyödyt sanat, eivät miellytä armollista ja rakkauden täyttämää Jumalamme. Olemme murhaajia ja syntisiä ihmisiä, rikomme viidettä käskyä. Samaa murhaamista on, ellemme auta lähimmäisiä heidän ahdingossaan, jos suljemme sydämemme lähimmäisen hädältä, lähimmäinen kärsii, kovuudestamme ja rakkaudettomuudestamme, suljemme sydämemme auttamiselta, syyllistymme murhaan. Mikäli kaikki tekisivät näin, sulkisivat sydämensä, pahimmassa tapauksessa aiheutuisi lähimmäiselle kuolema, syyllistyy murhaan. Tällaista laiminlyöntiä voidaan verrata siihen, näemme lähimmäisen pahoin loukkaantuneena tiellä, emmekä auta tai tulipalo talossa ja menemme ohitse auttamatta, hädässä oleva saa surmansa, olemme yhtä varmasti syyllistyneet tällöin murhaan ja heitteillejättöön. Tällainen välinpitämätön asenne lähimmäisiä kohtaan, on lisääntynyt ja tulee lisääntymään. ”Koska laittomuus pääsee valtaan, kuolee useimpien rakkaus”, on Jeesus meille sanonut.

Me ymmärrämme tappamisen yksin ruumiin murhaamiseksi, toisen elämän lyhentämiseen meillä ei ole oikeutta. Sotatilanne muuttaa viidennen käskyn luonteen, silloin tappaminen tulee esivallan käskystä, ei meistä itsestämme, jotenka sodassa tappaminen on esivallan vastuulla, yksilö ihminen ei joudu vastuuseen tekemisistään, joskin useinkaan eivät Jeesuksen omat uskovat ota asetta armeijassa. Jos esivalta määrää sotaan ja tappamaan, Jumala on määrännyt esivallan ja siten esivalta on Jumalan palveluksessa, ”Esivalta ei turhaa miekkaa kanna, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi joka pahaa tekee.”

Jos olemme rehellisiä Jumalan edessä, ja tutkimme omia ajatuksiamme ja tekojamme, sanojamme, ei voi kuin huutaa, Jeesus armahda minua syntistä! Sinusta en tiedä lukijani, mitä ajattelet mutta omaa sydäntäni tutkiessani Herran edessä, en voi nostaa rintaani ja pröystäillä, syntiä olen tehnyt.

Tarvitsen veren puhdistuksen, tarvitsen paljon armoa. Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Paljon on pois laitettavaa, olen tehnyt Jumalan murheelliseksi, olen ollut lyömässä, silloin kuin olisi pitänyt ymmärtää, olen haavoittanut ajatuksin, sanoin ja teoin. Olen rikkonut Jumalan käskyä vastaan. Herra armahda, Kristus armahda! Tuntemattoman rukoilijan tavoin on rukoiltava. ”Oi, jos vain pitää voisin Herran lain, jonka Henki kirjoitti sydämeeni, sieluuni, päivittäin ja hetkittäin. Mieli se Jeesus, anna minulle, että sinua rakastan yli kaiken ainiaan, myös minun lähimmäistäni.” Amen.

@LR.

This entry was posted on 5.3.2015. Bookmark the permalink.