Tilanhoitajia ja puutarhureita

ihmisen pienuus

Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.” 1. Moos. 3. 23. KR. 33/38.

Ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus sai aikaan sen, että Adam ja Eeva saivat lähdön Paratiisista, tehtäväksi annettiin viljellä ja varjella maata, eikä helppoa työtä annettu. Tilanhoitajan työ tuli olemaan hikistä ja raskasta. Jumala antoi maan ja kaikki mitä siinä oli, ihmisen hoitoon.

”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui.” 1. Moos. 1. 28- 30. KR. 33/38.

Ihmisen suhde luontoon on yhteistyötä Jumalan kanssa, meille ihmisille annettiin hallintavalta luontoon. Olemme riippuvaisia Jumalasta samoin kuin luontokin on riippuvainen Hänestä. Jumala tahtoi vapaasta tahdostaan nöyryyttä itsensä, jotta yhteistyö Jumalan ja ihmisen välillä onnistuisi. Jumala loi maailman ja ihmisen tulee hallita sitä. Adamista tuli puutarhuri Jumalan istuttamaan puutarhaan.

Jokaisen ihmisen korkea arvoinen tehtävä on tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa, näin Jumalan hyvät suunnitelmat pääsevät toteutumaan. Osa jumalanpalvelustamme on huolehtia luomakunnasta, näin me heijastamme rakkautta Luojaamme.

Meillä kristittyinä on toivo, Jeesus on toivomme. Jeesuksen tulisi olla elämämme keskipisteenä, Hänen tulisi olla meille esikuva kaikessa. Meidän elintapamme ja päätökset elämässämme, tulisivat olla sellaisia että meillä olisi annettavaa lähimmäisillemme. Jeesus on usein meille kristityille esikuva vain hengellisissä asioissa, meidän sisäinen elämä, etsii vastauksia vain hengellisiin kysymyksiin Jumalalta. Etsimme vain pelastusta koskeviin asioihin rukouksessa ja sekä Raamatusta vastauksia mutta emme monestikaan kysy, mikä on Jumalan tahto meidän elämäntavasta, miten elämme? Oppisimmeko Raamattua lukemalla myös sen, miten Jumala tahtoo meidän elävän? Miten Jeesuksen elämäntavat voisi soveltaa omaan elämään?

”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,” 1: Kol.1. 16. KR 33/38.

Maailma on Jeesusta varten, maailma on sitä varten että me ihmiset voisimme nauttia siitä ja palvella sitä, kuitenkin maailman keskus on Kristus, emme me ihmiset. Me olemme vain puutarhureita ja tilanhoitajia. Jumalan valtava luomistyö näkyy luonnossa.

Jeesus eli lähellä luontoa. Jeesus käytti puheissaan kuvauksia luonnosta. Matteuksen evankeliumissa mainitaan, heinäsirkoista, linnuista, koirista, sioista susista, ketuista, lampaista, kyykäärmeistä, kameleista aaseista, korppikotkista, varpusista, ja kaikista muista. Jeesuksella oli kaikki valta ja kunnioitus luontoon. Jeesus tyynnytti myrskyn, ei se ollut tavanomainen ihme, kuten muiden Raamatun henkilöiden ihmeet olivat. Osaksi luomakuntaa tullut kaiken Luoja, osoitti sen, että Hänellä on valta kaikkien luonnonvoimien ylitse.

Jeesus puhui kylvämisestä ja leikkaamisesta. Jeesus käski katsoa taivaan lintuja, ei Hän sanonut että vilkaiskaa, millaisia linnut olivat. Hän käski seurata niiden puuhia. Oppisimme niiden intensiivisen tarkkailun kautta, elämän huolettomuutta Jumalan yhteydessä ja Hänen huolenpidossaan. Jeesus meni luontoon hiljentymään, rukoilemaan. Elia kohtasi Jumalan luonnossa, hiljaisessa tuulen hyminässä. Mekin voisimme mennä luonnon keskelle hiljentymään, luonto voisi olla kirkkomme.

Lapsena usein menin kotini lähellä sijaitsevaan metsään ja saarnasin puille. Istuin kivellä ja lauloin hengellisiä lauluja ja virsiä. Nuorempana usein kävelin metsässä rukoilemassa, samoin tapaan tehdä nytkin, jos tilaisuus siihen löytyy.

Jumala ilmoittaa itsensä sanassa ja Jumalan teoissa. Mikäli tavallinen uskonelämä alkaa tuntua tylsältä, luonnossa Jumala voi puuttua siihen voimallisesti ja uudistaa meidät.

Jeesuksen maapäällisen vaelluksen viimehetkistä voimme tarkastella suhdettamme maahan. Jeesus antoi henkensä, Hänen henkeään ei otettu, Golgatan kummulla tapahtunut draama, huipentui maan ja maailmankaikkeuden reagointiin Jeesuksen pelastustyöhön, maa järisi ja aurinko pimeni. Eedenin paratiisista lähtien, eivät ainoastaan ihmisen ja Jumalan suhde ollut poikki, vaan synti aiheutti ihmisen suhteeseen Jumalaan, itseensä, luontoon. Jeesuksen kuoli ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Ihmisen suhde Jumalaan ei ainoastaan eheydy vaan myös se eheytti myös maan. Adamin tuhoteot Jeesus peruutti ristinkuolemalla. Jumala antaa toivon niin ihmiselle kuin maallekin.

Raamattu puhuu uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Tällä ei tarkoiteta että vanha tuhotaan ja hylätään. Uusi taivas ja maa on uudistettu, aivan uudeksi. Taivas tulee maanpäälle, se on taivaan valtakunta.

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa
.” Kol. 1. 19–20. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 10.3.2015. Bookmark the permalink.