Ristin hullutus

kristus

”Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat,
ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha
.” Ef. 5. 14–16 Kr. 33/38.

Tarkkaillessamme aikaamme, emme voi kuin todeta Efesolaiskirjeen kirjoittajan tavoin, aika on paha. Tällaisessa ajassa ei tämä nykyinen sukupolvi ole koskaan elänyt. Onhan satojen vuosien kuluessa ollut sotia, kulkutauteja jotka tappaneet miljoonia ihmisiä. On ollut maanjäristyksiä ja muita luonnon katastrofeja. Hirmuvaltiaat tehneet hirvittäviä tekoja, tappaneet miljoonittain ihmisiä, syyttömiä ihmisiä Näitä ei kuitenkaan nykyinen elossa oleva sukupolvi ole nähnyt. Historian kirjoista saanut vain lukea, kuvitella, mitä tuo aika on ollut sen ajan ihmisille. Joku voi sanoa, on se aika ennenkin ollut paha. Mitä tässä nykyisessä ajassamme on erityistä?

Tämän ajan ihmisen ja menneiden sukupolvien ero on siinä, ettei koskaan ihmishistorian aikana, ole Jumalan arvovaltaa ja pyhyyttä niin alas painettu, kuin nykyisenä aikana. Jumala on pyhä Jumala, mutta me ihmiset olemme unohtaneet tämän. Jumala sanoi Moosekselle hänen ollessaan paimenessa ja nähdessään palavan pensaan; ”Minä olen se, joka minä olen” (2. Moos. 3. 14.) Mooses aikoi mennä katsomaan palavaa pensasta mutta Jumala sanoi hänelle: Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” (2. Moos. 3. 5.)

Jumalan nimi on Minä olen. Jumala on pyhä. Mennessämme kohtaamaan Jumalaamme, jumalanpalvelukseen, olisi meidän syytä mennä tilaisuuteen sille kuuluvalla arvokkuudella. Nykyisin Jumalanpalvelus on vain muodollisuus, tilaisuuteen ei mennä mieli hiljentyneenä ja harvapa taitaa painaa päätään rukoukseen, istuutuessaan penkille. Puheensorina jatkuu vierustovereiden kanssa siihen saakka kunnes alkulaulua aletaan laulaa, aina ei heti silloinkaan. Jumalanpalvelus huone on pyhitetty Jumalan palvelukseen ja se on pyhä paikka, meidän sinne kokoontuessamme. Kenkien riisuminen ei ole tarpeellista, se vain kuvaa mitenkä Jumalan eteen ei tulla miten vain, meidän on nöyrryttävä Korkeimman edessä.

Me emme vaella enää viisaasti, emme anna kunniaa yksin Jumalalle. Esiintyjät saavat aplodeja, musiikki on äänekästä, pyhyys on kaukana. Mieli ei rauhoitu melussa ja metelissä. Jumalan pyhyys ei voi koskettaa meitä, koska Jumala on rauhan ja sävyisyyden Jumala. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten jumalanpalveluksissa oli pyhyyden tuntu, jo huoneeseen astuessa, pää painui hiljaiseen rukoukseen, rukoukseen että Pyhä henki saisi olla läsnä ja siunata yhteinen kokoontuminen. Se ilmapiiri jonka yksilö uskova tuo jumalanpalvelukseen, antaa tilaisuudelle oman leimansa. Jos menemme siunaten tilaisuuteen, Jumalan Pyhä henki saa koskettaa meitä ja siunata meitä. Myös tunnusteot ja ihmeet seuraavat rukoilevia uskovia ja sanassa palvelevia. On tärkeää että juuri saarnavastuussa olevaa, siunataan penkeissä, näin Pyhä henki saa voidella saarnatun sanan.

Aika on paha myös siksi, että liikaa on tullut vierasta tulta Herran huoneeseen. Nuoret vasta uskoon tulleet Jumalan lapset, eivät saa tervettä opetusta. Liian moni hiljattain Jeesuksen löytänyt saa etsiä opetuksen, mistä taitaa löytää, näin kieroon kasvamisen vaara on olemassa. Kaikille vasta uskoon tulleille, tulisi antaa opetusta ja näin saada heti alussa terve kasvu alkuun ja vahva juurtuminen Sananaan. Näin usko pääsee kasvamaan ja tuottamaan hiljalleen satoa. Myös monia Raamatulle vieraita opettajia on liikkeellä, jotka ovat opetuksessaan ovelia kuin ketut. Mikäli ei entuudestaan tunne kristinuskon aakkosia, helposti nämä valheopettajat saavat eksytettyä ihmisiä, näitä valheenpuhujia oli jo Paavalin aikaan. Heidän omatuntonsa on turtunut, totuuden tietä he eivät tunne, ja eksyttävät jos mahdollista valitutkin. Tästä syystä uskovien, meidän jotka vielä olemme hereillä ja tunnemme tämän ajan vaarat, on nyt noustava yhtenä rintamana, herättämään nukkuvia ja johdattaa heitä Totuuden tuntemiseen. Jeesus on ainut Tie, Totuus ja Elämä.

Neitseestä syntynyt Jumalan Poika, Jeesus on ainut pelastaja ja syntien sovittaja. Hän on Jumala, Hän ei ole profeetta. Jeesus sovitti kaikki maailman synnit ristinkuolemalla. Risti on monelle hullutus mutta meille, jotka uskomme ristiin naulittuun Kristukseen, kuoleman voittajaan ja ylösnousseeseen elävää Jeesukseen, meille Hän on pelastaja ja voima. Pyhä henki Jumalan kolmas persoona, on puolustaja ja opettaja.

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1. 18. KR. 33/38.

Raamattu sanoo, että lopunaikana on runsaasti uskonnollisuutta mutta siitä puuttuu Pyhän hengen voima. Tällaista uskonnollisuutta tulee karttaa. Emme enää saa leikkiä uskovina ja arvostella toinen toistamme vaan nyt on tehtävä todellinen parannus, pukeuduttava uuteen voimaan ja voiteluun. Kun uskovat kääntyvät, Jumala antaa siunauksensa sateet vielä kansallemme. Uskon että lopunajan herätys tapahtuu vaikeiden aikojen aikana. Tämä herätys tulee kun uskovat kääntyvät yksimielisesti Jumalan puoleen. Uskovat ovat keskinäisessä yhteydessä, puhaltavat kaikessa yhteen hiileen. Nyt kutsutaan uskollisia palvelijoita, jotka eivät lyö, eivätkä kivitä kanssapalvelijoita. Nyt on täyden evankeliumin aika. Katsotaan Kristukseen, ei kirkkokuntiin, eikä siihen mitä politiikan kautta päätetään, vaan julistetaan evankeliumia Pyhän hengen voimassa, jolloin ihmeet ja merkit seuraavat julistetun sanan kautta.

Vaikeat ajat ovat ennenkin herättäneet nukkuvat ja herätyksen aika on koettanut. Jumala johdattaa kansakuntaamme ja kansakuntia, Hän tahtoisi herätellä hyvällä ja hyvyydellään, rakkaudellaan. Jos tämä paatunut, kova ihmiskunta ei käänny hyvällä, Jumala ottaa järeät aseet käyttöönsä. Kuitenkin Hän on pitkämielinen ja laupias, Hän odottaa, milloin Hän saa rakkauden sitein vetää syntisiä yhteyteensä. Hän on sulaa rakkautta vaikka me ihmiset olemmekin kovia ja rakkaudettomia. Jumalan sana on kuitenkin voimallinen murtamaan kovankin kallion.

Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.
Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myös kaukaa?
Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra
.” Jer. 23. 22–24. KR. 33/38.

”Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa?”Jer. 23. 29. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 14.3.2015. Bookmark the permalink.