Rasvaista ja makeaa

raamattu

Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Neh. 8. 10. KR 33/38.

”Karppaaminen” on muotisana, nykyajan ihmisille. Syödään rasvaisia ruokia, laihdutusmielessä. Hengellisessä kielenkäytössä, ”karppaus” tekee aivan toisen vaikutuksen, se ei laihduta, eikä ole tarvettakaan laihtumiselle vaan hengellisyys alkaa olla liiankin näivettynyttä. Aloitukseni raamatunjae, sopii hyvin nyt hengelliseen ” karppaamiseen.” Menkää ja syökää rasvaisia ruokia. Joko Nehemian aikana ” karpattiin?” Raamatussa on paljon ruokaa koskevia säädöksiä, etenkin vanhan liiton aikana, joista vain veren syönti kielto on voimassa myös uuden liiton ihmisille. Eikä ihme, eläimen veri ei ole kaikkein puhtainta ja se ei tutkitusti ole terveellistä ihmisen syötäväksi. Jumala kaikki tietävässä viisaudessa tiesi, mitkä elintarvikkeet ovat ihmiselle hyväksi syödä. Terveysongelmia syntyy jos niitä rikotaan. Uskoon tuloni jälkeen, saadessani Raamatusta opetusta, en veriruokia enää syö, vaikka hyvältä maistuvatkin oikein valmistettuna. Uskon että veren syömisen kieltoa noudattavalle, siitäkin on oma siunauksensa. Samoin kuin kaikella mitä Raamattu kieltää tekemästä ja noudattamalla Raamatun sanaa, niin kuin se on kirjoitettu. Koska, Jumalan sana on kokonansa totuus. Tietysti voidaan spekuloida asian tiimoilta puolesta ja vastaan, mutta minkä Jumala on säätänyt, sitä kannattaa noudattaa, niin kuin se Raamatun sanaan on kirjoitettu.

Hengellinen ”laihuus” mitä se saa aikaan? Jos uskovat, kristityt, papit ja evankelistat, nykyisin söisivätkin rasvaisia ruokia ja veisivät sitä niille, joilla ei mitään ole, olisi hengellinen tila Suomessa ja maailmalla aivan toinen. Jumalan sana on Pyhän hengen öljyllä rasvattua sanaa. Mitä enemmän syömme Raamatun sanaa, emmekä kuori siitä rasvaa pois, sitä kylläisemmäksi se Jeesuksen omista tekee. Tämä öljyn ja rasvan voitelema evankeliumi muuttaisi ihmisiä. Ensin se tietysti muuttaisi syöjänsä sanan mukaisesti vaeltavaksi ja voitelua kun tulee yltäkyllin, se pakottaa viemään sanomaa, niille jotka eivät tunne vielä elävää Jumalaa. Ja rasva tunnetusti tarttuu kiinni ja jättää jäljet. Jos laitat rasvaan vettä, se ei sekoitu. Niin käy myös Pyhän hengen voitelussa saarnatulle sanalle, se ei lähde pois ihmisestä joka saa voideltua sanaa kuulla. Aina se jättää kuuliaan jälkensä, eikä lähde pois vaikka kuinka yritettäisiin sitä poistaa ja tehdä tyhjäksi. Pyhällä hengellä voideltu sana, synnyttää synnintunnon ja parannuksen tarpeen. Tulee raitishenkinen uskossaan vakaa Jumalan lapsi, joka ei mene kaikkien tuulten mukaan.

Pyhän hengen viiniä nauttimalla, me saamme juoda makeaa viiniä. Me juovumme Pyhän hengen viinistä, kun Pyhä henki valtaa sinut ja minut, sinä ylistät ja kiität Jumalaa Hänen hyvyydestään. Silloin eivät edes tavalliset maalliset sanat riitä vaan saamme puhua enkelien kieltä, me puhumme kieliä jotka vain Jumala ymmärtää. Tällainen yksityinen kammiorukous antaa meille voimaa Pyhältä hengeltä, tämän makean viinin täyttäminä lähdemme iloiten viemään pelastus sanomaa eteenpäin. Pyhän hengen antama ilo, se näkyy meistä ja se tarttuu lähellä oleviin. Profetian sanoma tulee monesti vieraalla kielellä, mikäli tilaisuudessa on tulkki, hän tulkaa sanoman joka on osoitettu lohdutukseksi, varoitukseksi tai opetukseksi koko seurakunnalle tai yksilöihmisille. Tiedän monia jotka saatuaan kuulla tällaisen profetian vieraskielisen sanomana, toisen henkilön tulkkaamana, on pysäyttänyt ihmisen, joka ei ole ollut Jeesuksen oma ja hän on saanut näin löytää Jeesuksen pelastajakseen. Koska täysin ventovieras henkilö jopa toisesta maan osasta tulleena, ei voi tietää yksilöihmisen asioita, joita tämä profetian sanoman saanut tuo esille. Pyhä henki toimii armolahjan kautta ja tekee työnsä. Armolahjat palvelevat seurakuntaa ja yksilöuskovia, siksi viipykäämme pidempään rukouskammioissa, ja pyydetään armolahjoja runsaasti käyttöömme, etenkin profetoimisen lahjaa.

Pyhän hengen rasvaama sana myös parantaa ihmisiä, eheyttää rikkinäisiä sydämiä. Nykyisin voitelun puute näkyy juuri siinä, ettei aitoa parantumista ihmisen syntisairaudesta tapahdu, vaan jokin oire jää, joka sitoo uudestisyntyneen vuosikausiksi tai ei pääse vapaaksi koskaan. Toisaalta synnistä saa lyhytaikaista nautintoa, jotenka tahdotaan pitääkin kiinni määrätyistä asioista elämässä. Kaikki sellainen joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan tai saastuttaa ihmistä, on syntiä. Pyhä henki tahtoo asua vain puhtaissa temppeleissä. Pyhän hengen temppelissä on vain yksi ovi ja Jeesus käyskentelee sydämessämme, kaikki muu joka ei tule puhtaista lähteistä, pitää jättää temppelin ulkopuolelle. Näin meidän sisimmässämme virtaavat elämän virran vedet. Ja me virvoittamme Sanalla myös lähimmäisiämme, sillä voideltu Pyhän hengen kastelema sana, virvoittaa myös kuivan sydämen erämaan.

Eräs henkilö oli päässyt vapaaksi tupakan orjuudesta, mutta vihollisen houkutuksesta jäi kiinni uudelleen sen orjuuteen. Hän tupakoi vuosia salaa, kunnes Pyhä henki unessa näytti että tupakointi on syntiä ja erotti hänet Jumalan siunauksista. Aamulla herättyään hän teki välittömästi parannuksen Jumalan edessä ja tunnusti Jumalalle syntinsä, pääsi vapaaksi siinä hetkessä pahasta tavastaan. Hävitti kaikki tupakointi välineet ja koki taas olevansa vapaa Jumalan lapsi. Itse hän todisti asiasta, ” ettei hän tiedä viekö tupakka helvettiin mutta haju on sellainen, kuin sieltä olisi tulossa.” Voiko asian selkeämmin sanoa, monta muuta asiaa saattaa olla jotka sitovat uskovia, salaa yritetään harjoittaa syntiä. Ellei Jumala osoita syntiä synniksi, tai ei edes tahdota tehdä täyttä totta elämässä, silloinkin kun omatunto soimaa ihmistä, aina synnin seuraukset saa niittää elämässään, jossakin vaiheessa. Viimeistään kuolinvuoteella tulee pysähdys, Jumalan armosta ja saa tehdä parannuksen ja muuttaa synnistä vapaana taivaan kotiin. Mikään synti ei mene taivaaseen, sen sanoo Raamatun sana. Toivon ettei kukaan jättäisi parannuksen tekoa viimetippaan, sillä ei ole varmuutta voimmeko tuolloin vielä tehdä parannusta synneistämme. Eräs mies jäätyään puun alle metsässä, oli kolme viikkoa aiemmin saanut armon tehdä parannuksen alkoholin salakäytöstä. Sairaalassa kuolinvuoteella hän totesi, ” ellen silloin olisi tehnyt julkista parannusta, nyt en sitä enää voisi tehdä,” oli niin pahoin loukkaantunut, että vaivoin sai tuon sanottua.

Jos teemme täyttä totta elämässämme, saamme kokea valtavaa iloa Pyhässä hengessä. Liikaa on nykyisin murheellisia Jeesuksen omia. Miksi morsian on murheellinen, koska häät tulevat ja pian Ylkä saapuu? Maailmassa murheet lisääntyvät, helposti tämä tarttuu myös uskoviin, Jeesuksen omiin. Pelko lisääntyy, koska emme tiedä mikä maailmaa kohtaa, kaikki velloo ja on levotonta.

Uudestisyntynyt uskova on aivan samassa asemassa kuin uskosta osatonkin, hän joutuu kokemaan samat kärsimykset. Ero vain on siinä, että meillä ei ole epätoivoa vaan voimme olla toivottomia ja neuvottomia, mutta saamme luottaa Jeesuksen lupaukseen, Hän on kanssamme jokaisena elämämme päivänä. Hän auttaa ahdingon aikana, Hän ei hylkää eikä jätä vaikka meillä olisi hätä. Kun saamme olla Herran neuvottelussa ja virvoitumme Sanan lihavuuden ääressä, nautimme Pyhän hengen iloviiniä, meillä on sisäinen ilo ja rauha. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme, voimamme. Emme näänny kesken matkaa, kuljemme voimasta voimaan Pyhän hengen johdatuksessa.

Antakoon Jumala vielä armoa kansallemme, että voisimme uudistua uuteen palavuuteen. Ettemme kristittyinä menisi tämän ajan mukaan, suvaitsevuuden ja kaikkien muiden muoti-ilmiöiden mukaan. Monilta on voima loppunut ja konstit alkaneet, keinoja terveeseen evankeliointiin ei ole, kaikki maailmallinen, toisarvoinen kevyt usko ja kevyt armo, on päässyt vallalle. Ihmeiden ja merkkien perässä juostaan, vaikka pitäisi olla toisinpäin, ihmeet ja merkit seuraavat niitä jotka uskovat Jeesukseen koko sydämellään. Viekäämme maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, ja heitä on paljon, jotka eivät ole enää aikoihin valmistautuneet Jumalan neuvottelussa tehtäväänsä, omassa voimassa ei saada aikaan kuin vahinkoa. Tapakristillisyys ei tuota pysyvää hedelmää taivaan valtakuntaan.

”Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea”.
Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.
Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa
.” Habak. 2. 2- 4. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 20.3.2015. Bookmark the permalink.