Tulta taivaasta

”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! ”Luuk. 12. 49. KR. 33/38.

Tulesta puhuttaessa, mielikuviin tulee, tuli joka palaa takassa, nuotiolla tai tulesta mikä on syttynyt salaman iskusta, sähkökojeesta, päässyt ”irti”, levinnyt laajalle alueelle, metsään tai kulotettaessa peltoaukealle. Palokunta polttaa joskus tahallaan autiotalon, samalla opetetaan käytännössä, tulipalon sammuttamista. On myös sanonta ” Tuli on hyvä isäntä mutta huono renki.” Tuli saa isäntänä ollessa hyvää aikaa, eli lämpöä, luo tunnelmaa tai polttaa pois ”purkutaloja”. Jumala lähetti Jeesuksen maanpäälle ihmiseksi, ihmisten keskelle. Hän tuli heittämään tulta maanpäälle, näin Jeesus sanoo ja Hän tahtoo että se olisi jo syttynyt. Jokainen lukija ymmärtää, ettei nyt ole puheena tulesta, sanan siinä merkityksessä, kuten edellä kuvasin, tulen tehtävästä. Raamatussa on runsaasti kuvakieltä, metaforaa, näin Raamatun sana tulee elävämmäksi lukijalleen. Isä, Poika (Jeesus) ja Pyhä henki, kaikki kolme ovat yhtä Jumalaa, eli Jumala Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Näin Jeesus ja Pyhä henki ovat yhtä, Pyhä henki kuvataan, tuleksi. Näin loppupäätelmä on, Jeesus tuli heittämään Pyhän hengen tulta tänne maanpäälle. Jos Herran alttarille ja seurakuntiin, uskovien keskuuteen pääsee vierasta tulta, joka ei ole Pyhän hengen sytyttämää, se on huono ”renki” joka saa paljon vahinkoa aikaan. Meillä pitää olla rukouksena, että tunnistaisimme, onko tuli joka leviää, taivaasta lähtöisin olevaa Pyhän hengen aitoa tulta, vihollinen osaa matkia myös ovelasti, eksyttäen jopa valitutkin.

Jeesuksen maanpäällinen vaellus päättyi ristille, Hänet tapettiin syyttömästi. Jeesus oli täysin viaton kaikesta pahasta, Hän oli täydellisesti synnitön, Hän oli täydellisen puhdas. Hän oli maailmassa ihmisenä, ihmisen roolissa, näin Hänen päälleen Jumala laittoi kaikki meidän ihmisten pahuudet, synnit ja sairaudet, siksi Hänestä tehtiin syyllinen kaikkeen ja siksi Hänet ristiin naulittiin. Jeesus uhrattiin uhri Karitsana. Vanhan testamentin puolella, pappien oli uhrattava eläimiä, tavallisesti karitsoja, ihmisten syntien sovittamiseksi Jumalan edessä. Jumala katsoi, että oli aika lähettää Jeesus, Hänen ainoa Poikansa, uhriksi ihmisten syntien ja pahuuden sovittajaksi. Eläimet eivät riittäisi uhriksi. Jumala tiesi kuinka pahaksi ihminen oli muuttuva, miten synnilliseksi ihminen tulee, miten vihollinen saa ihmisen valtaansa, kuinka raa`aksi ihminen muuttuu, mitä lähempänä armonajan loppua ihminen tulee elämään. Näin Jumala päätti lähettää ennen armonajan loppumista, täydellisen uhrin Jeesuksen. Jeesus kävi uhritien loppuun ihmisen osassa, noudattaen kaikessa Jumalan tahtoa. Näin Jumalan ennalta määräämä suunnitelma sai toteutua.

Missä sadonkorjaajat?

”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Matt. 9. 37–38. KR: 33/38.

Sadonkorjuu aika ajoittuu täällä Pohjoismaissa, kuten Suomessa, viljakasveilla, syksyyn tai myöhäis-syksyyn. Ennen leikuupuimureiden tuloa pelloille, viljasato niitettiin ihmistyövoiman avulla, viikatteilla, aikaisemmin sirpeillä. Viikate on yksivartinen leikkuu väline, varren päässä on pitkä terä, millä viljat leikataan poikki ja kootaan lyhteille tai seipäille. Ruisvilja laitetaan lyhteille, siitä kootaan kuhilas, näin vilja kuivataan puimista varten. Sirppi on leikkuu välineenä vanhempi, siinä varsi on lyhyt, samoin terä. Työntekijä joutuu työskentelemään kumarassa, työ sirpillä on raskaampaa fyysisesti kuin viikatteella. Nykyisin viljankorjuu tapahtuu koneellisesti, leikkuu puimureilla, joka tekee kaikki sadonkorjuun vaiheet, ihmisen ohjatessa vain konetta. Sadonkorjuu on täten helpottunut aikaisemmasta paljon. Maalaiskodissa lapsuuden ja nuoruuden kasvaneena, olen ollut viljasadon korjuutyössä mukana, jotenka lyhteen ja kuhilaan teko on tuttua.

Jeesus puhuu Raamatussa sadonkorjuusta, kertoo mitenkä satoa on runsaasti mutta työmiehiä on vähän. Hän antaa opetuslapsilleen ja meille jokaiselle kristitylle, Jeesuksen omalle, kehotuksen rukoilla Jumalaa, että työvoima pulaan saataisiin helpotusta. Jumala lähettää elopellolleen työmiehensä sadonkorjuuseen. Ongelma vain on että työmiehiä ei ole tarpeeksi, satoa on runsaasti ja sadonkorjuu on tunnetusti kiireistä aikaa, jotenka mitä enemmän on työmiehiä, sitä nopeammin kypsäsato saadaan korjattua talteen. Jumalan viljavainio on maailmassa olevat ihmiset, Jeesuksen tahto on, että mahdollisimman suuri määrä ihmisistä pelastuisi ja löytäisi tien Jumalan yhteyteen, siten tulisi ihminen, korjattua talteen, ennen kuin armonaika päättyy. Nyt jos koskaan on maailmassa elonkorjuun aika, Jumalan viljavainioilla. Sato on kypsynyt leikattavaksi. Miksi Jumalan elopelloille ei ole työmiehiä? Varmasti uskovat ovat toteuttaneet rukouskehotusta, vai ovatko sittenkään?

Seurakunnissa on uskovia, Jeesuksen omia, seurakunnat ovat täynnä ihmisiä, he väittävät olevansa kokonaan Jumalan käytössä. He sanovat, että Jeesus on heille tärkein ja rakkain, Jeesus on heidän koko elämänsä. Jatkuvasti rakennetaan uusia seurakunta rakennuksia, uusi aittoja, joihin Jumalan lapset kokoontuvat yhteen. Vilja-aitoista ei ole pulaa. Missä on syy työmiesten vähyyteen, jos työmiehiä on seurakunnissa? Ovatko Jeesuksen omat työrajoitteisia, jotenkin vammautuneita, tekemään sadonkorjuu työtä?

Mikäli se sinusta ja minusta riippuu

”Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” Fil. 2. 1- 4. KR. 33/38.

Ihminen itsessään on itsekäs, oman edun tavoittelija. Uskoon tultuamme meissä pitäisi tapahtua muutos parempaan, ajatella toisenkin parasta. Ihminen joka saa paljot synnit ja rikkomukset anteeksi, Hän saa Jeesukselta ylenpalttisesti armoa ja rakkautta, jotenka tämä Jeesuksen Pyhän hengen kautta meissä tekemä muutos, pitäisi alkaa näkyä elämässämme.

Usko ja uskoon tuleminen on aina Jumalan teko meissä, kukaan ei voi tulla Isän tykö, ellei Isä häntä vedä. Siksi jokainen joka löytää Jeesuksen omakohtaiseksi Vapahtajaksi, on Jumalan rakkauden teko, useimmiten läheisten ja ystävien esirukousten tulos. Siksi esirukous on parasta lähetystyötä.

Jokainen meistä on syntymä lahjana saanut geeneissä määrätynlaisen luonteen. Ulkoiset elämän olosuhteet saattavat muokata luonnettamme ja käytöstämme, kodissa tapahtuneen kasvatuksen, sekä ympäristön vaikutuksesta, joko kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. Nykyajan ihmisillä on vauvasta saakka ympäristössä ”kasvattajia”, joiden vaikutuksesta meitä muovataan jatkuvasti. Lisäksi se, miten meille läheiset ja opettajat koulussa, työpaikoilla, ympäristössä viestittävät vaikuttaa luonteeseen ja käytökseen, jopa mielialaan. Jos ympäristömme käsittelee meitä alistaen tai vähätellen, alamme tuntea itsemme myös sellaiseksi. Mikäli verbaalinen viestintä on jatkuvasti kielteistä sekä aliarvioivaa, pitkään jatkuessaan tämä vaikuttaa juuri sen, mitä meille sanotaan. Tunnemme itsemme sellaiseksi miksi, meidät läheiset tai työympäristö, asuinympäristö määrittelee. Kaikki menee alitajuntaan ja sitä kautta vaikuttaa käytökseemme.

Jeesuksen voitosta kerro

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” 1. Kor. 13. 1- 2. KR. 33/38.

Profetia määritellään jumalalliseksi ilmoitukseksi ja ennustukseksi, Wikipedia sanakirjan mukaan.

Raamatun aikaan Vanhassa Testamentissa oli erityiset profeetat, jotka ilmoittivat sanan Jumalalta, kansalle ja yksityiselle henkilölle. Uuden Testamentin puolella profetoiminen annettiin uskoville armolahjaksi, heille jotka täyttyivät Pyhällä hengellä. Tehtävä on edelleen uuden liiton aikana sama, kuin oli vanhassa liitossa, joskin profetioiden sanomaan sisältyy uuden liiton armon henki, mitä vanhassa liitossa ei tunnettu. Jeesus toi armon tullessaan ihmiseksi maanpäälle. Hän toi myös rakkauden hengen uskoville. Jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi, on täytetty Pyhällä hengellä ja rakkauden hengellä. Koska, Jeesus on rakkaus. Varttuessamme uskovina meidän uskomme tulisi kasvaa ja rakkauden sydämessä lisääntyä. Myös Pyhän hengen armolahjat alkavat toimia, saatuamme Pyhän hengen kasteen. Ainakin ensi kerran saadessasi Pyhän hengen kasteen, on tavallisesti merkkinä uudet vieraat kielet, joita et ole koulussa opiskellut. Joillekin nämä kielet jäävät pysyviksi ja siten rukouskieleksi, näin saamme puhua salaisuuksia hengessä Jumalalle.

Myös muista armolahjoista Raamattu kertoo, Paavali opettaa: ”Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä.
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.” 1. Kor. 12. 3-11. KR. 33/38.

Armolahjat ovat tarkoitettu seurakunnassa toimiviksi ja seurakuntalaisille. Uudestisyntyneet raitishenkiset uudestisyntyneet kristityt, kokoontuvat yhteen, koteihinsa tai seurakuntarakennukseen, siellä Herran Pyhä henki toimii erityisellä tavalla.

Golgatan veressä voima on

”Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Jes. 53. 2-5. KR. 33/38.

Profeetta Jesaja kuvaa yllä olevassa Raamatun kohdassa Hänestä, ihmisestä joka kasvoi kuin juuri kuivasta maasta. Kuivassa maassa kasvaneen juuren meistä jokainen on nähnyt, tällainen juuri on vahva, sitkeä, puu joka kasvaa kuivassa maassa joutuu imemään vettä syvältä saadakseen elinvoimansa myös kasvuolosuhteista johtuen, voi puun muoto olla myös kärsineen ja kituliaan näköinen, kasvu on vaatinut niin paljon ponnisteluja, että runko ja ulkonäkö ovat jääneet sivuasioiksi.

Jesaja kuvaa edellä tulevaa Jeesusta, Jumala Poikaa, kristittyjen Vapahtajaa. Vanhassa testamentissa jo kerrottiin siitä, mitä tuleman pitää, näin Sana osoittaa että Vanhan testamentin profeetat ennustivat vuosituhansien kuluttua tapahtuvista asioista. Siksi Vanhaa testamenttia ei voida irrottaa Uudesta testamentista. Uusi testamentti on jatkumoa Vanhan testamentin sanomalle, Raamatun alusta sen loppuun, punaisena lankana kulkee Jumalan laatima iäisyysnäkökulma ja – suunnitelma.