Mitä synti on?

”Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niin kuin vettä.” Job. 15: 14–16. KR.33/38.

Kuulee monesti ihmisten sanovan, ” en minä Jeesusta tarvitse, en ole tehnyt mitään pahaa, olen kunnon ihminen.” Näin sanovat ihmiset ovat omasta mielestään viattomia ja puhtaita, he eivät ole tehneet vakavia rikoksia, eivät mitään sellaista mistä heitä voisi moittia. Näin asiaa katsottuna, nämä henkilöt ovat tavallaan oikeassa. Omin silmin katsoessaan sisintään he ovat puhtaita ja tahrattomia, myös lähimmäiset voivat asian pitää totena. Heillä ei ole syyllisyyden tuntoa.

Nyt tarkastelen asiaa toisesta perspektiivistä, Jumalan näkökulmasta. Alussa Jumala loi ihmisen täydelliseksi, Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen eli täydessä harmoniassa Jumalan ja toistensa kanssa. Adamilla ja Eevalla ei ollut murhetta mistään, Jumalan huolehti kaikista heidän tarpeistaan. Kunnes tuli päivä joka muutti kaiken.

Käärme Saatanan ruumiillistuma luikerteli paratiisiin. Eevan hän otti houkutuksen kohteeksi, koska Saatana tiesi, että Adam miehenä olisi saattanut nähdä käärmeen juonen ja estää ja saada epäonnistumaan Saatanan hankkeen. Olihan nainen miehelle asetettu apu ja lopullinen vastuu Eevan hyvinvoinnista oli silloin ja nytkin vielä miehellä, mies vastaa niin vaimonsa kuin perheen hyvinvoinnista. Hyvän- ja pahantiedon puu, keskellä paratiisia oli koetin, ensimmäisille ihmisille, siitä puusta oli kielletty ottamasta ja syömästä sen puun hedelmää. Kaikki kielletty kiinnostaa ihmistä, niin silloin kuin nykyisin, tämän käärme tiesi. Tähän heikkoon lenkkiin käärme iski. ”Ette te suinkaan kuole vaan, tulette samanlaiseksi kuin Jumala, syö ja ota hedelmä”, näin käärme syötti valhetta Eevalle. Kuinka kävi? Eevalle houkutus oli liian suuri ja niin hän otti puusta hedelmän ja söi, antoi Adamille ja hänkin söi. Käärmeen suunnitelmat onnistuivat 100 %. sti. Toinen toistensa syyttely alkoi, Adam syytti Eeva, Eeva käärmettä, Jumalakin sai syytöksistä osansa. Tästä saakka ihmiset ovat syytelleet toinen toisiaan, tai jotakin toista kohdetta, mikäli tapahtuu jokin rikos tai muu pahanteko. Kukaan ei tunnusta tehneensä pahaa.

Tästä saakka syntiinlankeemus on vaivannut ihmiskuntaa. Hyvän ja pahan tieto, jota jotkut tahot nimittävät perisynniksi. Synti ei sinällään periydy geenitasolla vaan sen olemus on meissä jokaisessa, jotka synnymme tähän maailmaan. Ihminen on siitä saakka tahtonut esiintyä Jumalana, eikä ihmisenä oleminen riittänyt hänelle. Syöminen hyvän ja pahantiedon puusta, kielletyn hedelmän ottaminen aiheutti sen, että nyt ihmisellä oli henkilökohtainen suhde myös pahaa. Paratiisissa heillä oli läheinen suhde Jumalaan, kaikkeen hyvään, koska Vanhassa testamentissa ”Tieto” ja ”Tunteminen” määritellään, kokemukseen perustuvaksi läheiseksi suhteeksi johonkin tai johonkuhun. ( Norrback, Luominen, Perussanoma, 2010.)

Pyhä henki keskuudessamme

”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.” Apt. 1. 4. KR 33/38.

Opetuslapset olivat kaikki yhdessä koolla ja rukoilivat, he odottivat Jeesuksen lupausta, mistä edellä oleva Raamatun jae kertoo. Tässä ei mainita meille lukijoille, mitä Jeesus oli luvannut, antaa Isältä. Raamatusta asia kyllä löytyy. Jeesuksen astuessa ylös taivaaseen, oli sitä ennen luvannut lähettää opetuslapsille ja meille jokaiselle tuon ajan jälkeen uudestisyntyneelle, toisen puolustajan Pyhän hengen. Lupaus täyttyi, opetuslapset täyttyivät Pyhällä hengellä, merkkinä siitä oli uudet kielet. Tästä tapahtumasta alkoi seurakunnan aika, joka jatkuu edelleen. Opetuslapset saivat uuden voiman, heidät ”kytkettiin” taivaalliseen voimaverkkoon. Tämän samanlaisen voimavaikutuksen saa jokainen Jeesuksen oma, mikäli vain tahtoo.

Saatuasi Pyhän hengen virvoittavan voiman, saat uuden ulottuvuuden hengellisellä tasolla. Raamatun sana aukeaa uudella tavalla, sekä halu kertoa Jeesuksesta lisääntyy, saat rohkeuden Pyhältä hengeltä. Jeesus kielsi lähtemästä opetuslapsia Jerusalemista, ennen kuin he saavat voiman. Sama koskee meitäkin, ilman Pyhän hengen voimaa, emme saa lähteä evankelioimaan, Raamatun sanan mukaiset siunaukset puuttuvat työstä, pysyviä tuloksia ei synny, hedelmiä ei tuota voimaton lähetti.

Useilla ihmisillä on käsitys helluntailaisista kirkkokuntana, olevan ainut ryhmittymä joka pitää Pyhän hengen voimavaikutuksia ominaan. Joillekin Pyhän hengen vuodatus käsitteenä, on joko aikansa elänyt Raamatun aikaan liittynyt tapahtuma tai Pyhän hengen voimaa pidetään hurmahenkisenä ja kokemusperäisenä ilmiönä, jota ei siksi hyväksytä. Kuitenkin Pyhä henki ja Pyhän hengen täyteys kuuluu kaikille uskoville, kirkkokunnasta riippumatta. Jos tämä jätetään pois, on uskonelämä ja jumalanpalvelus elämä kuivakiskoista puurtamista. Hurmoksellisuus ja kaikki ylilyönnit, ovat sielullisuutta, eivätkä ole tekemisissä mitenkään Pyhän hengen toiminnan kanssa. Järjestys ja rauha säilyvät siellä missä Pyhä henki toimii, kaikki kirkuminen ja epämääräinen hyppiminen ja mekastus, tulee ihmisen omasta sielunelämästä. Jumalan henki rauhoittaa levottoman ihmisen ja antaa sisäisen ilon, toki ilo näkyy ulospäin mutta sävyisyys säilyy kaikessa toiminnassa. Missä sallitaan epäjärjestys jumalanpalveluksissa, siellä sielullisuus on vallalla, ei Pyhä henki. Eksytykset tunnistaa tästä, jopa tervehenkinen seurakunta saattaa lähteä eksytysten tielle, hyväksyessään saman tyylin joka maailmallisissa on. Mitä enemmän otetaan mallia maailmasta, sitä etäämmälle mennään aidosta Pyhän hengen toiminnasta.

Synneistä vakavin

”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hepr. 10. 26–29. KR. 33/38.

Kukapa meistä ei tekisi syntiä uskoon tultuaan, olemme vielä lihassa ja liha on vihollisen kanssa liitossa. Tietämättämmekin lankeamme syntiin tai synnillisiin tekoihin, parasta kuitenkin on, langettuamme omatuntomme soimaa lankeemuksesta, voimme mennä Jeesuksen luokse puhdistuslähteelle. Minkä Pyhän hengen valo paljastaa sen Jeesuksen veri puhdistaa. Nöyrää mieltä vaatii, tunnustaa langenneensa ja pyytää anteeksi, niin Jumalalta kuin ihmisiltä, mikäli lankeemus kohdistuu lähimmäisiimme. Kasvua vaatii ja kasvatusta että voimme saada nöyrän mielen ja – hengen. Luonnollisessa tilassa oleva ihminen on ylpeä, siksi Jumala viisaudessaan laittaa välillä meidät ihmiset nöyrtymään. Joskus nöyryytetyksi tuleminen on kova pala, Jumalan on toimittava kovalla kädellä, jos Hän tuntee luonteemme olevan uppiniskaisen ja kovan, joustamattoman. Mikäli luonne on kova, se ei herkisty helposti eikä aina oikeassa oleva ihminen pehmene, ellei Jumala joudu näyttämään, että vain nöyrät saavat kokea armon. Koettelemukset monesti ovat Jumalan tapa kasvattaa ja pehmittää meitä, kuitenkin kaiken Hän tekee armosta ja tietää rajan, mihin saakka kestämme. Hän ei anna kenellekään suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakavasti varoittaa, mitä seuraa jatkuvasta tahallisesta synninharjoittamisesta, sen jälkeen kun olemme saaneet kokea Jeesuksen veren puhdistuksen ja Pyhän hengen voiman elämässämme. Jeesuksen Golgatalla suorittama uhrityö oli kertakaikkinen, ei ole toista uhria. Mooseksen aikana laki tuomitsi synnin ja syntisen ihmisen, vakavasta teosta seurasi kuoleman rangaistus. Jeesuksen veri oli paljon, paljon kallisarvoisempi kuin eläinten uhriveri, joka Vanhan liiton aikana uhrattiin syntien sovitukseksi. Koska Jeesuksen pyhä veri on kallisarvoisempi, tahallisilla ja toistuvilla synneille ole enää uhria. Usein nämä synnit tehdään halventaen Pyhän hengen arvovaltaa, näin armon Henki tulee pilkatuksi, Pyhän hengen pilkkaa ei saa anteeksi.

Jumalan kello käy, armeijaa varustetaan

”– Ei väellä eikä voimalla,
vaan minun hengelläni,
sanoo Herra Sebaot.” Sak. 4. 6. KR. 33/38.

Jeesuksen löytänyt, uudestisyntynyt uskova saa sydämeensä Pyhän hengen, joka alkaa valaista Raamatun sanaa, siitä tulee elävää tekstiä. Monet asiat aivan kuin hyppäävät silmille, niin eläväksi teksti tulee. Uudestisyntymän kokenut Jumalan lapsi lukee sanaa iloiten ja suuresta halusta. Näin tekivät myös rakastavaiset parit seurusteluaikana kirjeenvaihdon välityksellä, ennen tietokone aikaa, kiihkeästi odotettiin kirjettä rakastetulta. Kirje luettiin heti sen saavuttua. Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille ihmisille. Kuinka suuri into meillä on lukea Raamattua? Olemmeko edelleen kuin rakastavainen pari, luemme innolla mitä Jumalalla, meidän rakkaalla Vapahtajalla on meille sanottavaa kirjeessään? Liian usein kuin ensi rakkauden huuma katoaa, myös Raamatun luku vähenee ja saattaa unohtua kirjahyllyyn vuosiksi. Koska samalla myös rukouselämä vähenee, puhevälit Jeesukseen kanssa ovat lyhyt aamu- ja iltarukous, näissä muodollisissa rukouksissa ei jää meille aikaa kuunnella, mitä Jeesus tahtoisi meille sanoa? Varmasti Hän tahtoisi keskustella lapsensa kanssa, Pyhän henkensä kautta. Valitettavasti meillä ei ole aikaa tai olemme liian väsyneitä, nukahdamme iltarukouksen jälkeen. Toki Jumala voi puhua myös unissa mutta pääsääntöisesti keskustelu on vuorovaikutusta, Jumalan ja ihmisen välillä. Siksi meidän tulisi erottaa päivästä aika pelkästään Jumalan palvelemiseen, sanan lukemiseen ja rukoukseen. Näin uskon elämä kasvaisi ja pysyisi elävänä. Meissä olisi Pyhän hengen voimaa päivän haasteisiin. Jumalan saadessa puhua meille Henkensä kautta, me saamme jumalallista viisautta, Pyhä henki opettaa meitä, niin että me puhumme hengellisiä asioita hengellisesti selittäen.

Rakkaus on Jumala vai Jumala on Rakkaus

”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Joh. 4. 7- 10. KR. 33/38.

Maallisessa kielenkäytössä sana rakkaus, on eritelty kolmeen kategoriaan, Platonin esittelemän kolmijaon mukaan: eros (eroottinen rakkaus), filia (veljellinen rakkaus), agape (jumalallinen rakkaus). Neljäntenä rakkauden muotona voidaan mainita amor, romanttinen rakkaus, tässä on meillä rakkauden vaihtoehdot, joiden mukaan meidän tulisi elää lähimmäisten keskuudessa. Kristinuskon mukaan rakkaus on uskon tärkein perusta. Sillä Raamatussa sanotaan, ”Jumala on rakkaus.”

Kuitenkin nykyisin seurakuntiin on hiipinyt oppi, rakkaus on Jumalan. Aivan päinvastainen ajatusmalli, kuin mitä Raamattu opettaa. Siksikö olemme kristittyinä tehottomia ja olemme menettäneet suolamme evankeliumista, koska tällä opilla olemme neutralisoineet suolan tehottomaksi. Tietysti edelleen saarnataan, Jumala on rakkaus, kuten Raamattu opettaa. Ei sanojen järjestys ole muuttunut, tässä piilee salakavala vaara, vääristyminen tapahtuu Raamatun opetuksen soveltamisessa. Sovellamme totuutta väärin ja esitämme osatotuuden, näin lauseen kääntäminen muuttaa asian aivan toisenlaiseksi, kuin mitä se alkuun oli. On siis tehtävä selväksi heti alussa, ettei rakkaus ole Jumala. Kuinka käsittämätöntä on, että voimme jumalallisia periaatteita kevyesti muuttaa ja sivuuttaa rakkauden nimissä. Osoittaessamme ”rakkautta” kaikki on silloin oikein ja näin ajattelemme Jumalankin olevan tyytyväinen meihin.