Synneistä vakavin

omatunot

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”
Hepr. 10. 26–29. KR. 33/38.

Kukapa meistä ei tekisi syntiä uskoon tultuaan, olemme vielä lihassa ja liha on vihollisen kanssa liitossa. Tietämättämmekin lankeamme syntiin tai synnillisiin tekoihin, parasta kuitenkin on, langettuamme omatuntomme soimaa lankeemuksesta, voimme mennä Jeesuksen luokse puhdistuslähteelle. Minkä Pyhän hengen valo paljastaa sen Jeesuksen veri puhdistaa. Nöyrää mieltä vaatii, tunnustaa langenneensa ja pyytää anteeksi, niin Jumalalta kuin ihmisiltä, mikäli lankeemus kohdistuu lähimmäisiimme. Kasvua vaatii ja kasvatusta että voimme saada nöyrän mielen ja – hengen. Luonnollisessa tilassa oleva ihminen on ylpeä, siksi Jumala viisaudessaan laittaa välillä meidät ihmiset nöyrtymään. Joskus nöyryytetyksi tuleminen on kova pala, Jumalan on toimittava kovalla kädellä, jos Hän tuntee luonteemme olevan uppiniskaisen ja kovan, joustamattoman. Mikäli luonne on kova, se ei herkisty helposti eikä aina oikeassa oleva ihminen pehmene, ellei Jumala joudu näyttämään, että vain nöyrät saavat kokea armon. Koettelemukset monesti ovat Jumalan tapa kasvattaa ja pehmittää meitä, kuitenkin kaiken Hän tekee armosta ja tietää rajan, mihin saakka kestämme. Hän ei anna kenellekään suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakavasti varoittaa, mitä seuraa jatkuvasta tahallisesta synninharjoittamisesta, sen jälkeen kun olemme saaneet kokea Jeesuksen veren puhdistuksen ja Pyhän hengen voiman elämässämme. Jeesuksen Golgatalla suorittama uhrityö oli kertakaikkinen, ei ole toista uhria. Mooseksen aikana laki tuomitsi synnin ja syntisen ihmisen, vakavasta teosta seurasi kuoleman rangaistus. Jeesuksen veri oli paljon, paljon kallisarvoisempi kuin eläinten uhriveri, joka Vanhan liiton aikana uhrattiin syntien sovitukseksi. Koska Jeesuksen pyhä veri on kallisarvoisempi, tahallisilla ja toistuvilla synneille ole enää uhria. Usein nämä synnit tehdään halventaen Pyhän hengen arvovaltaa, näin armon Henki tulee pilkatuksi, Pyhän hengen pilkkaa ei saa anteeksi.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna Jeesuksen omat sanat Uuteen Testamenttiin tallennettuna, ovat kevyitä ja lakonisia. Heprealaiskirjeen kirjoittaja on siksi ottanut vertailukohteeksi Vanhan testamentin lait. Näin loppupäätelmä on että Jeesuksen veren halventaminen ja Pyhän hengen, armon Hengen, häpäiseminen ovat anteeksiantamattomia syntejä.

Mooseksen lain hylkääminen, sen tekeminen tyhjäksi oli painava rikos, miten painava asia onkaan jos kielletään kristillisen uskon perusasiat. Jos ihminen tulee niin ”viisaaksi” ja ”suureksi” omasta mielestään, että ei tarvita lakia eikä armon Henkeä, on asetuttu Pyhää henkeä vastaan. Tässä on silloin tapahtunut syvä paatumus, eikä synnintuntoa ole, omatunto on vaiennut. Syntiä tehdään ehdoitta ja tahallisesti, toistuvasti.

On yllättävä tosiasia, että paatumuksen tien alkukohta alkaa tästä, pidetään seurakuntayhteyttä halpana. Tästä askeleet etenevät kohti isompien asioiden halpana pitämiseen. Siksi ei turhaan meitä varoiteta, ettemme laiminlöisi seurakuntayhteyttä.

Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Hepr. 25. KR. 33/38.

Jumalan tuomiopäivän lähetessä ja armonajan loppuhetkissä tulee olemaan kristittyjä, jotka opettavat, ettei seurakuntayhteyttä tarvita. Seurakuntayhteys varjelee meitä synniltä, Jumalan sanan kuuleminen ja yhteinen rukous, Jumalan lasten kanssa, pitää meidät oikealla tiellä, Pyhä henki on siellä missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä. On tietty tosiasia, jos Pyhä henki on kanssamme puolustajana ja opettajana, lankeaminen tahalliseen ja toistuvaan syntiin on lähes mahdotonta. Siksi uskovien keskinäinen yhteys on niin tärkeää.

Tänä aikana on lähes jokaisessa seurakunnassa luovuttu seurakunnasta erottamisesta. Vapaissa suunnissa tämä käytäntö on ollut kautta aikain, jos joku henkilö ei ojennu sanan mukaiseen parannuksen tekoon, tahallisen synnin harjoittamisesta. Määrätyn ajan kuluessa odotetaan että tahallista syntiä tekevä tekee parannuksen tai edes yrittää sitä, tällaista henkilöä toki autetaan vapautumaan synnistään. Jos henkilö ei tunne tehneensä mitään väärää, joka Raamatun sanan mukaan on syntiä. Tämä kertoo paatumuksesta, omatunto on jo hiljaa tai vaiennut kokonaan. Parannusta näin ollen on mahdotonta enää tehdä, koska joka tunnustaa ja hylkää synnin, hän saa armon. Mikäli synnin tuntoa ei ole, henkilö on aiemmin jätetty pois seurakuntayhteydestä, kuten Paavali opettaa, hänen jättämisestä luopiona, ” Saatanan haltuun.” Nykyisin tätä käytäntöä on alettu pitää liian kovana ”tuomiona” eikä enää eroteta seurakuntayhteydestä, käytäntö vielä jonkin verran vaihtelee mutta käsittääkseni tähän suuntaan ollaan menossa. Evl. seurakunnassa tällaista käytäntöä ei ole koskaan ollut, koska opilliset asiat eroavat vapaiden suuntien opista.

Raamattu, Paavalin opetuksen mukaan kehottaa erottamaan sellaisen joka on pahennukseksi seurakunnassa ja tekee tahallisesti syntiä toistuvasti. Mikäli tahdomme noudattaa Raamatun ohjeita, näin tulisi tehdä. Toimenpiteenä teko tuntuu kovalta ja raa`alta mutta tällä erottamisella on kasvatuksellinen ja pysäyttävä tarkoitus, aina asianomaisen henkilön parhaaksi tehty teko. Jospa hän saisi armon nähdä syntisyytensä ja omatunto heräisi ja hän saisi palata takaisin seurakuntayhteyteen, uudistuneena ja elämä saatu raiteilleen, seurakunnassa odotetaan tällaista henkilöä palaavaksi takaisin. Kaiken tarkoituksena on, jatkuvassa synnissä elävän saaminen näkemään syyllisyytensä ja Jumalan armo syntistä kohtaa. Isä odottaa tuhlaajapoikaa takaisin. Seurakunnasta poistettu yritetään herättää vielä synnin unesta. Tämä on rakkautta syntiä tekevää kohtaan ja aina hänen parastaan ajatellaan, vaikka usein nämä erotetut alkavat syyttää seurakuntaa ja seurakunnan johtoa, kuinka väärin heitä on kohdeltu. Tämä osoittaa sen tosiasian että paatumus on syvä. Saatanan haltuun jätetty, tarkoittanee että tällaisen henkilön ruumis kuolee mutta hän voi viime hetkellään vielä katua syntejään ja näin sielu pelastuu kadotukselta. Missä kohtaa sitten menee raja, että anteeksianto poistuu ihmisen elämästä? Tämä on jätetty Jumalan loppukäsittelyyn, seurakunta eikä yksilöuskova voi, eikä saa ketään tuomita, viimeinen sana on aina Jumalalla.

Monet ihmiset pitävät kärsimystä synnin seurauksena. Kuitenkin on kärsimystä joka ei aiheudu synnistä, esimerkiksi sairaudet. Kuitenkin ihminen voi sairastua syntielämänsä seurauksena, tällöin välillisesti sairaus on synnin seuraus. Myös perisynti käsite on asia, mihin Raamatusta ei löydy tyhjentävää vastausta. Mooseksen kymmenen käskyn laki (Moos. 20:5.) on yksiselitteisen selvä, Jumala on kiivas Jumala jonka kiivaus ulottuu seuraaville sukupolville. Hesekielin kirjassa 18 luvussa kuitenkin sanotaan, kukin kärsii vain omien syntiensä tähden. Näin ollen ei voida laittaa omia syntejä toisen aiheuttamiksi, kukin kärsii omien syntiensä tähden.

Käsitykseni on, ettei perisyntiä ole, synnit eivät periydy sukupolvelta toiselle. Synnin aiheuttamat tavat ja tottumukset voidaan oppia suvusta toiseen toistuvina, elleivät ne katkea jonkun suvun jäsenen tullessa uskoon ja Jeesuksen omaksi. Kuitenkin jokainen ihminen syntyy lihan ruumiissa, joka on syntiinlankeemuksessa turmeltunut. Kuitenkin jokainen vastasyntynyt lapsi on sielunelämältään puhdas, kohdussa ei voi tehdä syntiä. Vasta ymmärryksen varttuessa mikä on hyvää ja mikä pahaa, omatunto lapsella alkaa varoittaa, ettei ole oikein tehdä pahaa. Eräs opettaja opetti meille lapsuudessa, ”Pidä aina mielessä, jos omatuntosi sinua varoittaa tekemästä jotakin, älä tee sitä. Mikäli et noudata omantuntosi ääntä, ääni hiljenee ja vähitellen omatunto ei varoita, se on vaarallisinta mitä ihmiselle voi tapahtua.” Tämä opetus jäi lähtemättömästi mieleeni. Jokainen lapsi on sellaisenaan taivaskelpoinen, samoin ovat kehitysvammaiset, yhtä viattomia Jumalan silmissä.

Kaikki me olemme tuhon omia, ellemme uudestisynny ja käänny pois syntielämästä. Jeesus on elävä Jumala, Hän tahtoo antaa synnit anteeksi tänäänkin. Golgatan täytetty työ on voimassa, Jeesuksen veri puhdistaa likaisimmatkin synnit lunta valkeammaksi. Jokainen synnin sitoma, katuva, saa tulla sellaisenaan Jeesuksen luokse. Armo on tarjolla, mitä suurempi on syntisi, sitä suurempana saat kokea Jeesuksen antaman armon ja anteeksiannon. Ristille tie on vapaa, riennä sinä joka olet synnin kahleissa, ristin juurelle. Kärsivät lähimmäiseni, Jeesus on sinua varten, Hän tahtoo auttaa sinua ja antaa sinulle Pyhän hengen voiman, tule siis puhdistuslähteelle. Janoinen saa juoda vettä lähteestä, jonka alku on iankaikkisuudessa.

”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. ”2. Kor. 5: 21.

@LR.

This entry was posted on 17.5.2015. Bookmark the permalink.