Muuttumaton liitto

”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” Jes. 54: 10. KR. 33/38.

Levottomuus on tämän ajan ongelma maailmassa, epävarmuus tulevasta. Pieni ihminen kokee turvattomuutta, ahdistuu, mikään ei tunnu enää oleva tasapainossa. Kansojen kesken solmittuja liittoja ja sopimuksia rikotaan. Pienten ja suurten kansakuntien rauhansopimuksia väheksytään ja rikotaan. Kansat pelkäävät toisiaan, asevarustelu kiihtyy, luottamus toinen toisiinsa horjuu. Viimeisten päivien vaikeuksien keskellä olevat ihmiset, ovat rakkaudettomia ja epäsopuisia. ( 2. Tim.3:3.)

Alussa olevassa Raamatun jakeessa, puhutaan horjumattomasta sopimuksesta, mikä kestää. Siinä on rauhansopimus joka ei muutu, ei vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat, rauhanliitto säilyy. Jumalan rauhansopimus, jota ei tehty maallisten kansakuntien kesken, ei minkään kirkkokunnan, seurakunnan eikä ihmisryhmän kanssa. Ei, Sana puhuu rauhaliitosta, sopimuksesta taivaassa asuvan Jumalan ja maanpäällä elävien sellaisten ihmisten kanssa, jotka tahtovat solmia rauhanliiton Hänen kanssaan. Mitkään olosuhteet eivät sitä liittoa voi muuttaa, liitto tarjoaa niin hyvät edut inhimilliselle osapuolelle. Ihminen jonka silmät aukeavat näkemään etujen suuruuden, menee mykäksi ihmetyksestä.

Jokapäiväinen leipämme

” …anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. ”Matt. 6: 11. KR. 33/38.

Yllä oleva Raamatun jae on osa Jeesuksen opettamasta rukouksesta. Leipä on elämisen elinehto.

Meille Jeesus opetti tärkeän rukouksen. Rukoilla jokapäiväistä leipää, rukoilla kaikkea sellaista, mikä on meille tärkeää, ei kaikkea, mitä tahdomme ja himoitsemme. Jumala ei anna sellaista mitä emme välttämättä tarvitse. Mikäli elämämme on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, meiltä ei mitään hyvää tule puuttumaan. Nyt saatat ajatella, olen kunnon ihminen, Jumalan lapsi, mutta minua painaa talousongelmat, on velkaa ja rahani eivät riitä kaikkeen välttämättömäänkään, miksi minun asiani on näin huonosti? Helposti vertaamme itseämme ja olosuhteita lähimmäiseen, joka omistaa runsaasti omaisuutta, mitään ei tunnu puuttuvan. Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää myötämäkeä. Onko tämä toinen Jumalan lapsi, Jumalan ”lellilapsi” joka saa kaiken, mitä pyytää?

Olen käsittänyt asian näin, Jumalan taloudenhoito on erilaista kuin mitä järjellämme käsitämme. Jumala voi antaa toiselle enemmän omaisuutta ja maallista hyvyyttä kuin toiselle. Eriarvoisuudesta eikä Jumalan ”lellilapsena” olosta ei ole kyse. Kaikki ovat Jumalan silmissä yhtä arvokkaita ja rakastettuja. Jumala antaa aurinkonsakin paistaa niin pahoille kuin vanhurskaille, Hän on tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Miksi toisella kristityllä on omaisuutta paljon ja toinen elää puutteessa tai kädestä suuhun tyylillä, ei jää varastoon ylimääräistä.

Johannes Kastajan muistopäivä

Hengitätkö?

”Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.” Job. 32: 8. KR. 33/38.

Ihmisen syntyessä tähän maailmaan, hän parkaisee ensimmäisen henkäyksensä ja tästä lähtee hengitys käyntiin joka jatkuu siihen saakka, kunnes henkäisemme viimeisen kerran eli lähdemme tästä ajasta pois. Tämä sisään- ja uloshengitys jatkuu tasaisena tiedostamattomana toimintana koko elämämme ajan. Sukeltaessamme voimme pidättää hengitystämme, kuitenkin välillä pitää nousta pintaan, happea ottamaan tai happilaitteiden kautta saadaksemme happea keuhkoihimme. Ilman happea ja hengitystä emme voi elää. Jokaisessa ihmisessä on Jumalan henki, tämä keuhkohengitys on lähtöisin Jumalalta, harvoin lääketiede tätä myöntää. Yksikään ihminen ei eläisi, ellei Jumala antaisi hänelle henkeään. Jumala loi ihmisen ja puhalsin häneen elämän hengen.

Jumalan henki on ainoastaan ihmisrodulla, mikä samalla on merkki siitä, että ihmisen sielu on kuolematon. Uudestisyntymässä, tehdessämme parannuksen syntielämästä ja lähdettäessä Jeesusta seuraamaan, saamme sieluumme Pyhän hengen. Olisiko niin, että Jumala pyhittää antamansa hengen uskoon tullessa? Tämän jälkeen Jumalan antama kuolematon sielu ja siihen annettu Jumalan antama henki, muuttuvat siihen suhteeseen, mikä ihmisellä olisi, ellei hän olisi langennut syntiin. Kuitenkin ihminen on vielä lihan ruumiissa, joka on turmeltunut ja kuolevainen, näin ollen täydellistä puhdistumista ei tapahdu, vaan alkaa hidas kasvu kohti täydellisyyttä. Kaikki menneet synnit saadaan uudestisyntymän hetkellä anteeksi, Jeesuksen veressä mutta liha ei peri koskaan taivaan valtakuntaa, siksi sielumme joutuu kipuilemaan tässä lihan ruumiissa – Jeesukseen uskovana kristittynäkin. Kunnes ylösnousemuksessa saamme uuden ylösnousemus-ruumiin, joka on täydellisen puhdas synnistä.

Jeesus antaa rauhan

”Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4: 7. KR. 33/38.

Rauhan määritelmä: Rauha on valtioiden tai muiden vastaavien välinen normaali sovinnon tila, eli sodan vastakohta. ( Wikipedia)

Jumalan rauhasta, emme voi sanoa tarkkaa määritelmää, sillä kuten Filippiläiskirjeessä sanotaan, se on kaikkea ymmärrystä ylempi eli ihmisen järki ei voi sitä käsittää, Jumalan rauha on niin erityislaatuista. Ennen  kristityt tervehtivät toisiaan, rauhan tervehdyksellä, tapa joka saisi edelleen jatkua. Nykyisin tervehdys on katoamassa, onko kristityiltä todellinen rauha kadonnut, koska rauhan tervehdys on hiipumassa? Jumalan rauhan saamme sisimpäämme silloin, kun koemme uudestisyntymän ja tulemme uskoon. Jumala antaa meille yli ymmärryksen käyvän rauhansa. Tätä rauhaa on vaikea selittää toiselle henkilölle. Jumalan rauha, mitä se on, tietää vain ihminen, joka on kokenut sen henkilökohtaisesti. Augustinus sanoi sen näin: ”Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, oi, Jumala.”

Lepo Jumalassa on kristinuskon ydin asia. Minkään toisen uskonnon Jumala ei lupaa lepoa, eikä sielun rauhaa kuin kristittyjen Jumala Jeesus Kristus. Onhan selvää, vain Kristuksen ristin työ antaa meille synnit anteeksi, sydäntä syyttävät synnit ja pahat teot, rikokset, saadessamme anteeksi, Jumalan rauha ja lepo laskeutuu levottoman ihmisen sydämeen. Tätä kokemusta ei voi järjellä selittää, kokemus tarvitaan, niin ihana tunne se on. Raamatun evankeliumit kertovat meille ilosanomaa Kristuksesta, Vapahtajasta. Raamattu opettaa meille, miten säilytämme tämän saavutetun sisäisen rauhan? Vihollisuus Jumalan ja ihmisen väliltä on poissa, rauhan ehdot tulivat voimaan Golgatan täytetyssä työssä. Jeesus on ainut ” rauhan neuvottelija” joka henkensä uhraamalla, teki sovinnon, ja voitti vihollisuuden, jonka Saatana sai aikaan ihmis-suvun alkumetreillä.

Miten säilytämme sisäisen rauhan, jonka olemme saaneet uudestisyntymässä? Meissä Kristuksen omissa asuu Pyhä henki.