Jokapäiväinen leipämme

koyhaa” …anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. ”Matt. 6: 11. KR. 33/38.

Yllä oleva Raamatun jae on osa Jeesuksen opettamasta rukouksesta. Leipä on elämisen elinehto.

Meille Jeesus opetti tärkeän rukouksen. Rukoilla jokapäiväistä leipää, rukoilla kaikkea sellaista, mikä on meille tärkeää, ei kaikkea, mitä tahdomme ja himoitsemme. Jumala ei anna sellaista mitä emme välttämättä tarvitse. Mikäli elämämme on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, meiltä ei mitään hyvää tule puuttumaan. Nyt saatat ajatella, olen kunnon ihminen, Jumalan lapsi, mutta minua painaa talousongelmat, on velkaa ja rahani eivät riitä kaikkeen välttämättömäänkään, miksi minun asiani on näin huonosti? Helposti vertaamme itseämme ja olosuhteita lähimmäiseen, joka omistaa runsaasti omaisuutta, mitään ei tunnu puuttuvan. Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää myötämäkeä. Onko tämä toinen Jumalan lapsi, Jumalan ”lellilapsi” joka saa kaiken, mitä pyytää?

Olen käsittänyt asian näin, Jumalan taloudenhoito on erilaista kuin mitä järjellämme käsitämme. Jumala voi antaa toiselle enemmän omaisuutta ja maallista hyvyyttä kuin toiselle. Eriarvoisuudesta eikä Jumalan ”lellilapsena” olosta ei ole kyse. Kaikki ovat Jumalan silmissä yhtä arvokkaita ja rakastettuja. Jumala antaa aurinkonsakin paistaa niin pahoille kuin vanhurskaille, Hän on tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Miksi toisella kristityllä on omaisuutta paljon ja toinen elää puutteessa tai kädestä suuhun tyylillä, ei jää varastoon ylimääräistä.

Raamattu kertoo, tällaisen kertomuksen. ”Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’.
Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
Matt. 25: 14 – 23. KR. 33/38.

Leiviskät ovat Jumalan lahjoja joita Hän antaa omilleen. Ne saattavat olla muutakin kuin rahaa tai omaisuutta, ne voivat olla älyllinen lahjakkuus, luovuus, kädentaidot tai hyvä luonteen ominaisuus, kaikki ovat lahjaa Jumalalta. Näitä meidän tulisi käyttää ja jakaa, eikä pitää itsellämme. Joka on paljon saanut, siltä paljon vaaditaan. Koska keskuudessamme on vähävaraisia, puutteessa olevia, sairaita, vammaisia, vanhuksia, nykyisin on paljon työttömyyttä ja siitä johtuvaa puutetta. On leskiä ja orpoja, yksinhuoltajia. Luettelemani ihmisryhmät, ei kykene elämään täysipainoista elämää, koska nämä erinäiset rajoitteet tekevät elämästä hankalan ja raskaan. He ovat näiden rajoitteiden vuoksi kykenemättömiä hoitamaan velvoitteitaan, kuten pitäisi. Nämä ihmiset Jumalan lapsina ja kristittyinä varmasti rukoilevat itselleen apua, niin taloudellista kuin aineellista ja henkistä tukea.

Näitä ihmisiä varten Jumala on antanut toisille enemmän lahjojaan, heidän tehtävänsä on hoitaa Jumalan taloutta, seurakunnassa ja ympäristössä. Heille uskotut runsaammat siunaukset, on tarkoitetut jaettavaksi, niin että kaikki Jumalan perheen jäsenet voivat hyvin. Jos kätkemme saadut leiviskämme, pankkitileille tai omaisuuteen, mitä emme välttämättä tarvitse, ylellisyyteen, rikomme Jumalan tahtoa vastaan.

Jeesus käski rukoilemaan, ” anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.” Huomaa, Hän ei käskenyt rukoilemaan, ”anna minulle, vaan meille”, siis kaikille. Oletatko että Jumala antaa yksin sinulle paljon hyvyyttään, että voit elää yltäkylläisyydessä, koota rahaa pankkitilille, antaaksesi perintönä lapsille tai lastenlapsille. Ei, Jumalan tahto kristityille, on laittaa nyt jo saadut siunaukset käyttöön. Näin uskovien keskuudessa syntyy tasaus ja kukaan ei ole puutteenalainen. Mikäli elämme Jumalan tahdossa, tämä toteutuu ja samalla ongelmissa olevat sisaret ja veljet, saavat rukouksiinsa vastauksen pyytämättä ihmisiltä. Koska läheinen joka tietää puutteessa tai muissa ongelmissa olevan sisaren tai veljen, ojentaa auliisti auttavan kätensä antaakseen tarvittavan avun. Näin siunauksen virrat virtaavat, eikä katkeruus tai muu synti pääse pesiytymään puutteessa olevan sydämeen. Eikä ahneuden synti pääse pesiytymään varakkaan kristityn sydämeen. Tämän lisäksi seurakunnan taloudelliset tarpeet tulee hoidettua, koska Jumala siunaa seurakuntaa, jonka jäsenet elävät Jumalan tahdon mukaista elämää. Seurakuntahan koostuu Jumalan lapsista, uudestisyntyneistä kristityistä. Seurakunta on perhe, ei yhdistys eikä yhteisö, jäsenet ovat sisaria ja veljiä keskenään.

Jumala koettelee omiaan, miten hoidamme talouttamme. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, tämähän on käsky”, Jeesuksen omille. Ympärillämme on heitä, joilla kaikki asiat eivät ole hyvin, me kristityt emme saa tätä unohtaa. Jumalan perheen jäseninä meidän tulee huolehtia ja vaalia, kaikkia perheenjäseniä tasapuolisesti.

”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” 1. Tim. 5: 8. KR. 33/38.

Edellä oleva jae, mielletään yksinomaan käsittämään maallisia perheenjäseniä, se koskee myös Jumalan perheenjäsenten huolenpitoa. Jos rukoilet vain itsellesi jokapäiväistä leipää, etkä jaa omastasi muille, silloin et anna Jeesukselle, koska Jeesus asuu jokaisessa Hänen omassaan Pyhän henkensä kautta. Ei ole itsestään selvyys, miten pitkään saamme pitää omaisuutemme joka meille on uskottu, Jumala voi ottaa kaiken hetkessä pois, minkä pidämme itsellämme. Siksi on hyvä rukoilla jokapäiväistä leipää, meille kaikille ja olla aina riippuvainen Jumalasta.

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle
.” Matt. 25: 34–40. KR. 33/ 38.

@LR.

This entry was posted on 22.6.2015. Bookmark the permalink.