Rakastatko?

”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’. Matt. 22: 36 -39. KR. 33/38.

Tunnetko, minkälainen olet? Itsetuntemuksemme on joskus hyvin hataralla pohjalla. Moniko meistä viitsii vaivautua istumaan alas ja miettimään itseään, minkälainen ihminen minä olen? Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, niin rakastatko itseäsi?

Itserakkaus sehän on pahinta mitä kristityssä voi olla, joku saattaa tuhahtaa. Mutta itsensä rakastamisesta lähtee tie, lähimmäisen rakastamiseen. Kuinka tämä onnistuu, nähdä oman sisäiseen maailmaan ja rakastakaa sitä vielä? Ei, onnistu omin voimin, edes itsensä rakastaminen mutta Jumalan rakkauden kautta se onnistuu. Jumala on rakkaus, sen me kaikki hyvin tiedämme, tiedämme myös sen, että olemme jokainen ihminen luotu Jumalan kuvaksi. Meistä pitäisi näkyä Jumalan kuva ja persoona. Entä rakkaus, näkyykö se meistä?

Monet meistä ovat haavoitettuja jo lapsuudesta saakka, kuka mitenkin, tuskinpa täysin ehjää ihmistä on olemassa, jos psykiatri saisi meidät tutkia, löytäisikö hän ainutta tervettä ihmistä, ei edes tutkiva psykiatri ole täysin terve, sillä moni hakeutuu juuri siksi toisten auttajiksi, koska itse ovat olleet rikkinäisiä mutta eheytyneet tai eheytymisprosessi jatkuu edelleen.

Jeesus oli täysin terve ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Lukiessamme Hänen tapaansa kohdella lähimmäisiä oli rakkaudellinen mutta toisaalta Hänestä löytyi vahvuutta sanoa, mielipiteensä ankarastakin jos oli aihetta, siltikään Hän ei koskaan sanoillaan murskannut ihmistä. Kaikessa Jumalan rakkaus tuli esille, ankarassakin puhuttelussa. Jeesus heijasti Jumalan agape-rakkautta, syvällisintä rakkauden muotoa, mitä voi koskaan olla. Kristittyinä meidän tuli heijastaa Jeesukselta saatua rakkautta, koska Jumalan henki asuu meissä jotka olemme uudestisyntyneet Hänen lapsikseen. Siksi meidän tulisi myös rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Valkeat vaatteet

”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” Ilm. 3: 18. KR.33/38.

Milloin ihmisestä tuli alaston? Joku vastaa, syntymän hetkellä olemme alastomia, peseytyessä olemme alastomia, on henkilöitä jotka nukkuvat alastomina. Kuoltuamme jokaiselta riisutaan omat vaatteet pois, puetaan ylle pelkistetty paita. Näin kehittyneissä maissa, muualla tavat varmasti poikkeavat paljonkin, kysymys on eri maiden kulttuurista.

Raamattu kertoo meille, syntiinlankeemuksessa tulimme alastomiksi. Ihmisen tehtyä vastoin Jumalan sanaa, menetettiin yhteys ja avoimuus Jumalaan sekä lähimmäiseen. Saatanan lupaama kaiken kauneus muuttui, ihminen näki oman syyllisyytensä, oman alastomuutensa. Omatunto heräsi. Samalla myös pelko ja häpeä tulivat ihmisen osaksi. Syyllisyydestä johtuva pelko, pakotti ihmisen piiloutumaan Jumalaa. Vaikka ensimmäinen ihmispari peitti itsensä viikunalehdillä, silti he kokivat olevansa alasti ja pelkäsivät Jumalaa. Näin ollen kyse ei ollut pelkästään fyysisestä alastomuudesta, tarve tuli piiloutua Jumalalta sekä lähimmäisiltä. Omantunnon osoittaessa meidät syylliseksi, emme tahdo tilamme näkyvän, jotenka yritämme kätkeä syyllisyytemme kaikilla tavoilla. Kelvataksemme Jumalalle me yritämme peittää alastomuuttamme. Ihmisen omatoiminta, ei edes uskonnollinen toiminta, ole kuin ”viikunanlehtiä” Ilman Jeesuksen sovitustyötä.

Jumala on valmistanut ihmiselle puvun, ainoa puku joka meidän tulee pukea yllemme, kelvataksemme Jumalalle ja tämä puku on Kristus. Ollessamme puettuina Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen, kelpaamme Jumalalle ja voimme odottaa sitä hetkeä, jolloin katoava pukeutuu katoamattomuuteen.

Oikean seurakunnan perusta

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. ”Matt. 16: 13 – 18. KR. 33/38.

Seurakunta on kristittyjen muodostama yhteisö. Seurakunnalla voidaan tarkoittaa myös kulloinkin jumalanpalveluksissa tai kirkollisissa toimituksissa läsnä olevaa joukkoa. Toisin kuin muut järjestöt, seurakunta on kristillisen käsityksen mukaan pyhä, erikseen ”Herralle erotettu” yliluonnollinen, Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä yhteisö, joka johdattaa ihmisiä pelastukseen. Kristillinen seurakunta on myös Kristuksen ”ruumis”, jonka ”jäseniä” Kristityt ovat. Tätä kautta ruumiinosaa tarkoittava sana ”jäsen” on saanut myös laajemman merkityksen. (Wikipedia)

Apostoli Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi, hän ensimmäisenä Helluntaipäivänä piti Pyhän hengen vaikutuksesta väkevän herätys-saarnan ja 3000 henkilöä tuli kerralla Jeesukseen uskovaksi. Tästä Pietarin Pyhän hengen voitelemasta saarnan vaikutuksesta, parannuksen tehnyt joukko muodosti ensimmäisen seurakunnan. Pietari oli Pyhän hengen välikappaleena ja Pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen lupauksen mukaisesti, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, jotenka ensimmäinen seurakunta muodostui siten Kristus-kalliolle. Tämän jälkeen alkoi seurakuntia syntyä, koska evankeliumin sanoma eteni ja ihmisiä tuli uskoon ja kastettiin, näin seurakuntatoiminta lähti käyntiin, joka jatkuu edelleen.

Mikä on sitten oikea seurakunta, monesti tämä kysymys esitetään?

Monet herätysliikkeet, vapaat suunnat, muodostavat paikallis-seurakuntia, lisäksi on valtion ylläpitämä kirkkolaitos, joka käyttää nimitystä seurakunta, lisänä tähän vielä ei kristilliset seurakunnat. Tästä pitäisi nyt saada selville, oikea seurakunta. Mikäli otetaan ainoaksi seurakuntamalliksi, ensimmäinen seurakunta, joka varmasti oli oikea seurakunta aikanaan, tehtävä on helppo. Voidaankin kysyä, ovatko nykyajan seurakunnat rakennettu Kristus-kalliolle? Paljon on eri nimikkeillä olevia seurakuntia, jotka käyttävät opetuksessaan Jeesus nimeä, kastavat uskoon tulleita ja nämä kastetut liitetään seurakuntaan. On myös olemassa seurakuntia joissa uskovien kastetta ei katsota tarpeelliseksi, vaikka kyseinen henkilö olisikin uudestisyntynyt Jeesuksen oma. Toisaalta myös näissä seurakunnissa on jäseniä jotka eivät ole vielä Jeesuksen omakseen tunnustavia jäseniä. Heidät on lapsi-kasteessa liitetty seurakunnan jäseniksi.

Oikeaa vai väärää?

”Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;” 1. Tess. 5:21. KR. 33/38.

Olen vajavainen ihminen ja minä teen virheitä, elän vielä syntisessä kehossani, jotenka koska Raamattu kehottaa koettelemaan kaikki, nämä kirjoitukseni saa myös koetella Raamatun valossa, ja jos jotakin hyvää on, sen voi pitää. Rukoilen sydämestäni, että Jumala antaa anteeksi, jos jotakin on väärin ja antaisi viisautta kirjoittaa vain sitä, mikä on lukijoilleni hyväksi.

Alkuseurakunnan ajoista lähtien on ollut opettajia, profeettoja, Paavali puhuu valheveljistä, jotka ovat opettaneet tai profetoineet tehneet Jumalan kansan keskuudessa, sellaista mikä pitää kyseenalaistaa ja tutkia, onko tämä Raamatun sanan mukaista. Armonajan loppuhetkissä, valheveljet – sisaret, tulevat lisääntymään entisestään. Tehdään ihmeitä, sairaita paranee, nähdään näkyjä ja ilmestyksiä, unia, profetoidaan. Kuitenkin kaikki nämä ilmiöt pitää kestää Raamatun sanan valossa tutkistelun.

Aina kun koettelemme jonkin asian, tee itsellesi kysymys, onko tämä sellaista mitä rakastava Jeesus voisi tehdä näin? Onko profetiassa sellaista, minkä Jumala voisi sanoa sinulle? Ovatko ihmeet joita tehdään, Jeesuksen nimessä, sellaisia joita Jeesus tekee? Hengellisissä tilaisuuksissa olevat erinäiset ilmiöt ja ”voimavaikutukset”, voisiko samaa tapahtua Jeesuksen ollessa paikanpäällä? Jumala saattaa hengellisessä tilaisuudessa puhujan kautta nuhdella, onko nuhtelu Raamatun sanan mukaista. Jumala ei koskaan muserra nuhdellessaankaan ihmisistä. Tiukkakin puhuttelu, ei ole syyttämistä, se ei koskaan johda toivottomuuteen vaan mukana on rohkaisevaa rakkautta.

Vanhurskauden tie

”Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.” Sananlaskut 12: 28. KR. 33/38.

Elämää verrataan kulkemiseksi, päivä kerrallaan eteenpäin, syntymästä kohti kuolemaa. Tuttu on myös sana elämänkaari, vauvasta, lapsuuden ja nuoruuden kautta kohti aikuisuutta, keski-ikää ja siitä edelleen vanhuuteen joka päättyy elämästä pois siirtymiseen, ikuisuuteen. Oli elämämme matka minkä pituinen tahansa, aina elämä on elämisen arvoista.

Kulkiessamme kaupungin katuja, näemme mainostauluja, näyteikkuna mainoksia. Kadunvarsi mainokset lupaavat paljon, mutta lupaavat myös liikaa, enemmän ottavat kuin antavat. Monesti turhia asioita ja esineitä, joita elämästä selviäisi ilman niitäkin. Mainosten sanoma on, osta tätä tai tuota, tulet onnelliseksi. Jokin design-tuote saa sinut kokemaan itsesi menestyneeksi ja rikkaaksi. Omistamalla erilaisia tuotteita, saat mielihyvää itsellesi. Joskus mainostettiin kirjakaupoissa bestseller kirjaa, ” Miten saat, ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?” Kirjan luettuasi kaikki nuo kysymysmerkin takana olevat asiat aukeavat, sinulle tulee se mitä kirja lupaa, ohjeita noudattamalla. Tulevatkohan?

Huomasitko, mitä mainosluettelosta puuttuu? Kukaan ei huomio mainoksissa taivasulottuvuutta.

Ei mainosteta mitä saat jos lähdet tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Tielle johtavaa opastetta on turha hakea. Mistään ei löydy Vanhurskauden polkua, opastetta joka johdattaisi todelliseen elämään. Puuttuvat mainokset jotka kehottaisivat hankkimaan sisältörikkaan elämän. Monesti ihmiset kaipaavat juuri elämälleen sisältöä, sisäiseen tyhjyyteen täytettä, etsintä johtaa helposti arveluttaville teille, jotka tuovat vain entistä tyhjemmän elämän, entistä murheellisemman elämän. Väärät valinnat saattavat johtaa rikkinäiseen sieluun ja haavoittuneeseen sydämeen.