Vanhurskauden tie

syystie

Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.” Sananlaskut 12: 28. KR. 33/38.

Elämää verrataan kulkemiseksi, päivä kerrallaan eteenpäin, syntymästä kohti kuolemaa. Tuttu on myös sana elämänkaari, vauvasta, lapsuuden ja nuoruuden kautta kohti aikuisuutta, keski-ikää ja siitä edelleen vanhuuteen joka päättyy elämästä pois siirtymiseen, ikuisuuteen. Oli elämämme matka minkä pituinen tahansa, aina elämä on elämisen arvoista.

Kulkiessamme kaupungin katuja, näemme mainostauluja, näyteikkuna mainoksia. Kadunvarsi mainokset lupaavat paljon, mutta lupaavat myös liikaa, enemmän ottavat kuin antavat. Monesti turhia asioita ja esineitä, joita elämästä selviäisi ilman niitäkin. Mainosten sanoma on, osta tätä tai tuota, tulet onnelliseksi. Jokin design-tuote saa sinut kokemaan itsesi menestyneeksi ja rikkaaksi. Omistamalla erilaisia tuotteita, saat mielihyvää itsellesi. Joskus mainostettiin kirjakaupoissa bestseller kirjaa, ” Miten saat, ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?” Kirjan luettuasi kaikki nuo kysymysmerkin takana olevat asiat aukeavat, sinulle tulee se mitä kirja lupaa, ohjeita noudattamalla. Tulevatkohan?

Huomasitko, mitä mainosluettelosta puuttuu? Kukaan ei huomio mainoksissa taivasulottuvuutta.

Ei mainosteta mitä saat jos lähdet tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Tielle johtavaa opastetta on turha hakea. Mistään ei löydy Vanhurskauden polkua, opastetta joka johdattaisi todelliseen elämään. Puuttuvat mainokset jotka kehottaisivat hankkimaan sisältörikkaan elämän. Monesti ihmiset kaipaavat juuri elämälleen sisältöä, sisäiseen tyhjyyteen täytettä, etsintä johtaa helposti arveluttaville teille, jotka tuovat vain entistä tyhjemmän elämän, entistä murheellisemman elämän. Väärät valinnat saattavat johtaa rikkinäiseen sieluun ja haavoittuneeseen sydämeen.

Nykyaikana houkutus väärille poluille eksymiseen on helppoa. Mainetta, kunniaa ja vaikutusvaltaa, menestystä, taloudellista riippumattomuutta, helppoa elämää sitä tarjotaan helposti. Paljon on tämän tien kulkijoita. Näiden teiden risteyksissä pitäisi olla yksi opaste, missä osoitettaisiin, lähde Vanhurskauden polulle. Kirkon tornien huipulla on risti, joka kertoo omaan sanomaansa. Kaikissa rukoushuoneissa samoin risti on symbolisoimassa, että tässä on rukoushuone. Eri kirkkokunnilla on omanlaisensa kokoontumistilat, jotenka näiden rukoushuoneiden seinien sisällä pitäisi kokoontua seurakunta, missä ohjataan vanhurskaudenpolulle. Astuessasi sisälle temppeliin, tilaisuuteen, pääset kuulemaan tiestä joka vie ikuiseen elämään. Osoittaa tien Golgatan ristin juurelle ja parannuksen paikalle. Näissä rakennuksissa kokoontuu kristityt ja kuuluttavat ilosanomaa. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”. Joh. 14. 6. KR. 1992.

Taivastietä, Jeesuksen opettamaa tietä jokaisen ihmisen olisi viimekädessä kuljettava. Tämän tien täydelliset kulkuohjeet sinulle löytyvät Raamatusta. Vanhurskauden polku alkaa ottamalla Jeesus omakohtaiseksi ystäväksi, tunnustaa että Jeesus Kristus on Herra, Kuningas, syntisten Vapahtaja. Jeesus on Jumala, ei profeetta. Jokainen joka tulee Jeesuksen luokse, sellaisena kuin on, saa kaikki menneisyyden rikokset ja synnit anteeksi. Kallis Golgatan sovitustyö antaa armon ja anteeksiannon. Uusi elämänvaihe alkaa ja se on rikasta elämää Jumalan yhteydessä. Välttämättä tie ei ole ruusuinen, monet ohdakkeet pistelevät kulkijaa, monia vaikeuksia kulkija saa kokea. Kuitenkin kaiken lohdutuksen Jumala on läsnä ja antaa voimaa kantaa taakat, joita elämä vääjäämättömästi tuo. Jeesus ei jätä sinua yksin vaikka kokisit elämäsi yksinäiseksi. Jeesus on aina ja kaikkialla rinnallasi. On lohdullista tietää, että minua vahvemmat käsivarret kannattavat, pahimmissa paikoissa. Jeesus antaa ilon ja toivon elämään, silloinkin kun toivottomuus hiipii elämään. Hän antaa rauhansa joka käy yliymmärryksen, sisäinen rauha, joka ei poistu vaikka tunteet vaihtelevat ja ympäröivät olosuhteet. Jumalan antama rauha säilyy aina, siksi Jeesus sanookin Sanassaan:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. ”Joh. 14: 27. KR. 33/38.

Sellaisten ihmisten mielestä, jotka eivät vielä ole sisällä Kristuksen sisäisessä tuntemisessa, heillä on kuvitteellinen käsitys kristityistä, heidän elävän illuusiossa, harhassa, joka ei olisi totta. Monesti heidät luokitellaan ” päästään viallisiksi ja vinksahtaneeksi” joiden paikka olisi mielisairaalassa. Tosiasia on että Jeesuksen sisäinen tunteminen on tervehdyttävää ja elämän voimaa antavaa, ei sairastuttavaa. Pitää huomioida se, että monesti eri sairauksista kärsivät, syntielämästä haavoittuneet ja muuten henkisesti epätasapainossa olevat, etsiytyvät kristittyjen seuraan, saadakseen sisäiseen elämänsä kaaokseen selkeyttä ja turvaa. Osoite heidän etsintäänsä on oikea. Vain Jeesus voi parantaa syntisairauden ja synnin aiheuttamat sairaudet. Psyykkiset haavat paranevat rakastavassa ilmapiirissä, joka kristittyjen yhteyden tulisi olla, sama rakkaus joka on uudestisyntymässä saatu, tulisi heijastua ulospäin ja käytännön rakkauden osoituksina. Mikäli suumme puhuu vain kauniita sanoja, puhuu rakkaudesta, mutta teot osoittavat muuta, se on ulkokultaista sanahelinää.

Valikoiva rakkaus ei ole Jumalalta saatua rakkautta. Jumala on rakkaus ja Hän rakastaa jokaista tasapuolisesti, maalliset tittelit eivät merkitse Hänelle mitään. Jumalalle jokainen ihminen on samanarvoinen. Meidän ihmisten syntinen lihamme valikoi ihmisiä ja laittaa eri kategorioihin, hyvät, vähemmät hyvät, ja valitettavasti myös on laatikko, arvottomat. Näin meillä kristityillä on vielä paljon oppimista ja kasvun varaa, emme ole täydellisiä, parasta kuitenkin on, jos Jumala saa edelleen kasvattaa meitä Sanansa mukaan. Mikäli jämähdämme paikallemme ja kasvu loppuu, kovetumme kylmiksi jääpuikko uskoviksi. Vierellä olevat lähimmäisetkin jäätyvät kylmyydestämme. Onko tällainen Jumalan mielenmukaista kristillisyyttä?

Missä pyhä henki saa toimia, siellä on vapaus, ilo ja rauha, tasa-arvo mutta ei neutraali ilmasto.

Pyhä henki, paljastaa synnin, Pyhä henki ei ole synnin suhteen neutraali. Kristitty joka pitää syntiä neutraalina, on mennyt elämäntieltä metsään. Synnin palkka on kuolema, se neutraalisynti johtaa myös parannusta tekemättömän, kuolemaan, iankaikkiseen eroon Jumalasta. Vanhurskauden polulla kulkevan omatunto on aina aralla tunnolla, Jumalan ja ihmisten edessä. Mikäli kompastuu synnin kiveen, Jeesuksen luokse on parasta juosta heti, Hänen verensä puhdistaa ja synti poistuu tunnolta. Vanhurskaudenpolku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, sydän päivään saakka. Jumalan kirkkautta kohti jokainen elävässä uskossa oleva kulkee. Tämä aika tuottaa opettajia, jotka opettavat vain ihmisten mieliksi, saaden maallista kunniaa ja arvostusta itselleen. Vanhurskauden polku hämärtyy, eikä etsivä löydä oikeaa reittiä, sieltä mistä pitäisi löytyä. Tähän sielumme vihollinen, tähtääkin. Eksyttää jopa oikean tien löytäneetkin, epämääräiseen viidakkoon, missä on paljon hyvää mutta vielä enemmän sitä, mikä ei kuulu terveeseen kristillisyyteen. Nämä opettajat tuottavat opetuksellaan hedelmiä, jotka ovat makeita syödä mutta lopulta havaitaan, elämän olevan täysin umpisolmussa. On lähdetty tielle, joka vie lopulta turmioon, siksi pysytään siinä, minkä Raamatun sana sanoo oikeaksi. Se tie on suora, sillä tiellä eivät eksy edes ”hullutkaan”, näin Raamattu lupaa. Siksi sinä joka luet tätä, lue Raamattua, vertaa kaikkea saamaasi opetusta Raamatun sanaan. Jumalan sana on ainut varma mittari, joka erottaa oikean valheesta. Vanhurskaudentien kulkija joka tukeutuu Raamatun sanan opetukseen, niin kuin se sinne on kirjoitettu, ei johda kuolemaan vaan ikuiseen elämään Jeesuksen seuraan.

Olisiko viisasta tänäänkin, pitää mielessä jo edesmenneiden opettajien lyhyt opetus, jokaiselle uudestisyntyneelle Jumalan lapselle, ” ei askeltakaan maailman suuntaan.” Olemme maailmasta mutta emme maailmassa, meidän yhdyskuntamme on taivaassa, silloin kun tulemme Jumalan lapsiksi. Taivaaseen käy matkamme, maa ei viihdyttää saa meitä, vai viihtyykö elävä Jeesuksen oma maailmassa ja sen huveissa, jos on saanut kokea Pyhän hengen voimaa ja iloa.

@LR.

This entry was posted on 11.7.2015. Bookmark the permalink.