Valkeat vaatteet

katso minäMinä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” Ilm. 3: 18. KR.33/38.

Milloin ihmisestä tuli alaston? Joku vastaa, syntymän hetkellä olemme alastomia, peseytyessä olemme alastomia, on henkilöitä jotka nukkuvat alastomina. Kuoltuamme jokaiselta riisutaan omat vaatteet pois, puetaan ylle pelkistetty paita. Näin kehittyneissä maissa, muualla tavat varmasti poikkeavat paljonkin, kysymys on eri maiden kulttuurista.

Raamattu kertoo meille, syntiinlankeemuksessa tulimme alastomiksi. Ihmisen tehtyä vastoin Jumalan sanaa, menetettiin yhteys ja avoimuus Jumalaan sekä lähimmäiseen. Saatanan lupaama kaiken kauneus muuttui, ihminen näki oman syyllisyytensä, oman alastomuutensa. Omatunto heräsi. Samalla myös pelko ja häpeä tulivat ihmisen osaksi. Syyllisyydestä johtuva pelko, pakotti ihmisen piiloutumaan Jumalaa. Vaikka ensimmäinen ihmispari peitti itsensä viikunalehdillä, silti he kokivat olevansa alasti ja pelkäsivät Jumalaa. Näin ollen kyse ei ollut pelkästään fyysisestä alastomuudesta, tarve tuli piiloutua Jumalalta sekä lähimmäisiltä. Omantunnon osoittaessa meidät syylliseksi, emme tahdo tilamme näkyvän, jotenka yritämme kätkeä syyllisyytemme kaikilla tavoilla. Kelvataksemme Jumalalle me yritämme peittää alastomuuttamme. Ihmisen omatoiminta, ei edes uskonnollinen toiminta, ole kuin ”viikunanlehtiä” Ilman Jeesuksen sovitustyötä.

Jumala on valmistanut ihmiselle puvun, ainoa puku joka meidän tulee pukea yllemme, kelvataksemme Jumalalle ja tämä puku on Kristus. Ollessamme puettuina Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen, kelpaamme Jumalalle ja voimme odottaa sitä hetkeä, jolloin katoava pukeutuu katoamattomuuteen.

Yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen
.” 1. Kor. 15: 52 – 53. KR. 33/38.

Alussa oleva Raamatun jae, on asiayhteydessä siihen kun, Jeesus nuhtelee Laodikean seurakuntalaisia, jotka olivat kääntäneet selkänsä Jeesukselle. Tässä jakeessa alastomuudella tarkoitetaan tilaa, missä ihminen ei kestä Jumalan edessä, koska ei eletä syntien anteeksisaamisessa. Alastomuutta on myös silloin kun ei eletä Jeesuksen yhteydessä. Synnin tähden meidän alastomuutemme näkyy jatkuvasti tässä ajassa eläessämme. Laodikean seurakunnan tila oli enemmän kuin paha, koska seurakunnan enkelille, siis seurakunnan johtajalle annetaan kehotus pukeutumaan valkeisiin vaatteisiin, ettei alastomuus näkyisi. Missä syntielämässä seurakunnan johtaja eli salaisesti seurakuntalaisilta, sama koskee myös seurakunnan jäseniä? Vastaus löytyy tästä.

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston
. ”Ilm. 3: 15 – 17. KR. 33/38.

Vakavasti otettava lista vielä tänäänkin, tämän päivän seurakuntalaisille ja seurakunnan johtajille, vastuuhenkilöille. Jumalalta emme ole salassa missään eikä mistään. Kylmä, haalea kristitty, omaan voimaansa luottava, omasta mielestään hengellisesti ja aineellisesti rikas, täynnä itseään oleva, joka ei tarvitse enää Jeesukselta mitään, onkin kurjin, köyhin ja alaston ihminen. Ihminen joka ei enää tarvitse polvirukouksia, nöyryyttä Jumalan edessä. Raamatun sana on pakkopullaa, jota syödään silloin kuin muistetaan. Seurakunnan kokoontumiset menevät vanhan tutun kaavan mukaan, puoli unessa. Koska aika vietetään kaikessa maallisessa, voimat kuluvat toisarvoisissa asioissa. Pyhän henki ei voi virvoittaa ja antaa uutta voimaa, koska itseä täynnä oleva ihminen ei kaipaa Häntä. Vanhoilla eväillä ei pitkälle mennä, ei seurakunnan johtajana kuin seurakunnan jäsenenä. Tarvitsemme päivittäisiä Herran edessä neuvotteluja.

Valkea puku joka saadaan uudestisyntymän hetkellä Jeesukselta, tahraantuu helposti. Likaisuus peittää puhtauden, ellei välillä tehdä syväpuhdistusta, tehopesua. Synnin aiheuttamat tahrat eivät lähde pois, kuin Jeesuksen verellä. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Olisiko nyt aika jokaisen mennä itsetutkistelun paikalle, uudistaa matkaliitto, puhdistaa vanhurskauden vaate, pyytää syntejä anteeksi niin Jumalalta kuin lähimmäisiltämme. Kukaan meistä ei ole niin hurskas, ettei välillä olisi syytä tarkistaa matkavarusteet. Vain puhtaat sielut jotka ovat puetut verellä pestyihin hohtaviin valkeisiin vaatteisiin, lähtevät Ylkäämme Jeesusta Kristusta vastaan kun Hän pian saapuu toisen kerran, omansa noutamaan. Alastomuutemme ei peity Jumalan edessä kuin Jeesuksessa Kristuksessa.

Näin joitakin aikoja sitten näyn, oli suuri valkeisiin vaatteisiin pukeutunut joukko, joka odotti Jeesusta palaavaksi. Kaikki katselivat taivaalle, milloin Jeesus saapuu? Joukossa oli sellaisia jotka olivat punaisen renkaan sisällä, mutta heitä oli todella vähän. Ihmettelin kuin ulkopuolta katselevana, miksi näin suuri ihmismassa ja niin vähän oli niitä, jotka olivat punaisen renkaan ympäröimiä. Tajusin että nämä punaisen renkaan sisällä olevat, ovat niitä jotka elävät Kristuksessa ja ovat sisäistäneet Kristuksen. He ovat verensuojassa, verellä pestyjä, sillä hetkellä puhtaita. Mutta niin vähän heitä oli että itkin.

Onko tämän näyn sanoma, etteivät kaikki jotka odottavat Jeesusta saapuvaksi ja ylöstempausta, olekaan puhtaita ja veren suojaamia? Eivät kaikki olekaan Kristuksen verellä itsensä puhdistaneita vaikka odottavat Jeesuksen paluuta. He elävät Jeesus nimi huulilla mutta heiltä puuttuu Kristuksen sisäinen tunteminen. Ovatko he kehällisiä kristittyjä ja uskovia, ovat lähellä Jeesusta mutta ei Jeesuksessa? Minua tämä näky puhutteli, jaoin sen teille luettavaksi, jospa Jumalalla on tämän näyn kautta sanottavaa sinulle ja minulle. Herätään hengellisesti nukahtaneet, että Kristus saa valaista, saisimme öljyä astioihimme, että loistaisimme kirkasta Kristus-valoa tälle maailmalle. Näin Jeesus saisi palatessaan noutaa seurakunnan, joka iloitsee Pyhässä hengessä pelastuksestaan. Nyt morsiamet ovat kovin murheellisia? Eihän häitä odottavat voi olla murheellisia vaan iloitseva joukko. Onko jotakin menetetty elämässä sellaista joka kadottaa ilon Pyhässä hengessä? Sillä usko, on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä.

@LR.

This entry was posted on 24.7.2015. Bookmark the permalink.