Käskyt elämän tienviittoja

tulkaa lapset 2”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?”
Niin hän sanoi hänelle: ”Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.”
Hän sanoi hänelle: ”Mitkä?” Jeesus sanoi: ”Nämä: ’Älä tapa’, ’Älä tee huorin’, ’Älä varasta’, Älä sano väärää todistusta’,
’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Matt: 19: 16 -19. KR. 33/39.

Luultavasti kaikki aikuiset kristityt tietävät edellisessä jakeissa olevat käskyt, jotka Jeesus sanoi, iankaikkiseen elämään pääsyn ehdoksi. Harvoin kuulee saarnattavan käskyistä, vaikka niihin perustuu kaikki kristillisyys, Jeesuksen uhrikuoleman lisäksi. Vain Golgatan täytetty työ ja pelastuksen vastaanottaminen, sekä käskyjen noudattaminen vie meidät sisälle iankaikkisuuteen. Käskyt oletetaan kuuluvaksi vain vanhan testamentin aikaan ja siten oletetaan uuden liiton uskovien olevan niistä vapaita. Näin ei kuitenkaan ole, Jeesus ei kumonnut käskyjä vaan täytti ne lopullisesti käytäntöön. Kaikki käskyt on tarkoitetut noudatettaviksi myös nykyaikana, käskyt Mooses sai Jumalan kirjoittama, Israelin kansalle erämaavaelluksen aikana.

Kerran eräs henkilö tullessaan uskovaksi, sanoikin rehellisesti: ” Olen kaikki käskyt rikkonut.” Vaikka hän tuli Jeesuksen seuraajaksi täysin ”pystymetsästä” kuitenkin hän oivalsi tämän totuuden itsestään, kaikki käskyt oli rikottu.

Mietitäänpä hetki käskyjen sisältöä. ”Älä tapa”, monet tunnustavat tappaneensa ketään. Tappaminen mielletään vain fyysiseksi lähimmäisen surmaamiseksi. Väittäisin ettei tappamiseen eikä surmaamiseen tarvita teräasetta, eikä välttämättä lähde edes henki ihmisestä vaikka murha tapahtuu. On myös olemassa henkistä tappamisen lajia olemassa. Käytän nyt ehkä kärjistettyä kieltä mutta mietitään, mitä meidän kielemme saakaan aikaan? Monesti nöyryyttävät, loukkaavat sanat saattavat olla kuin miekan iskuja, ne lävistävät sydämen ja siten ihminen saattaa ”kuolla” henkisesti.

Hän menettää elämänhalunsa ja sairastuu depressioon, koska sanat ovat haavoittaneet niin pahasti. Elämä saattaa jatkua fyysisellä tasolla kuten ennenkin mutta ihminen kantaa sisällä sellaisia haavoja ja tuskia, ettei normaali elämä enää luista niin kuin pitäisi. Sielu on lyöty haavoille tai lähes kuoliaaksi. Kuinka paljon psyykkisistä sairauksista, onkaan ihmisillä vain siksi, että oireet ovat alkaneet, läheisen, opettajan, työnantajan tai hengellisen työntekijän sanan säilällä sivaltamisesta. Ei ole osattu hillitä vihaa, vaan annettu tulla sanoja, jotka liian kovia ja siten herkkä sielu lyöty hajalle. Mitä nuorempana tai lapsena nämä sivallukset ovat tulleet, sitä pahempaa jälkeä ne tekevät. Siksi Raamattu sanoo osuvasti, ” kielellä on hallussa kuolema ja elämä.”

Tunnustatko, joskus lyöneesi lähimmäistä sanoillasi, joista Pyhä henki sinun omassatunnossasi soimaa synniksi, etkä tahdo nöyrtyä parannukseen? Lyöntiesi kohteeksi joutunut, saattaa kantaa loppuelämänsä tuskallista kipua, koska lyöjänä et tajua, mitä olet tehnyt. Asiaa ei ole selvitetty Jumalan eikä lyödyn kanssa. Usein tervehtyminen lähtisi jo tästä tunnustamisesta ja anteeksi pyynnöstä alkuun, mitä pidempään uhri on haavojaan kantanut, sitä pidempi aika menee paranemiseen, tuskinpa pahin unohtuu kokonaan koskaan täällä ajassa.

”Älä tee huorin”, tämä käsky oletetaan tarkoittavan vain sellaisia tapauksia, missä on petetty aviopuolisoa. Asia on laajempi, myös toista sukupuolta olevan katsominen himoiten, eronneen uudelleen avioituminen, toistuva eroaminen uusista kumppaneista, salainen pornon katsominen avioliitossa, ovat huorintekoa kaikki. Loukkaava on myös puolison, ulkonäön, tai muiden ominaisuuksien vertaaminen toiseen henkilöön, mielestäni tämä liippaa läheltä huorintekoa?  Oma puoliso pitäisi olla se paras. Virheitä löytyisi tästä ihailunkohteestakin jos tutustuttaisiin häneen paremmin. Paljonko tällaista tapahtuu kristittyjenkin keskuudessa, tietoisella tasolla, eikä synnintunto edes herää.

”Älä varasta” tämä käsky ei kristittyjä pitäisi koskettaa mitenkään. Varastamisen kielto on sisällytetty myös maalliseen lakiin, jotenka sitä kautta kristityt osaavat olla varastamatta. Vilppiä ja huijausta voisi tietenkin rinnastaa varkaudeksi, sitä valitettavasti on tapahtunut kristittyjenkin keskuudessa, ikävän jälkimaun jäädessä kristikansan leimaksi, näin uskosta osattomat saavat aihetta moittia kristittyjä. Synnin huomaakin monesti ulkopuolinen herkästi, oletetaanhan kristittyjen olevan rehellisiä. Valitettavaa on, että vihollinen pääsee kristityksi tunnustautuvan moraalisen tason pilaajaksi ja vilpillisyyttä tapahtuu.

”Älä sano väärää todistusta” tästä käskystä on liikaakin luistettu ja rikottu käskyä. Valehtelu, lähimmäisistä pahan puhuminen heidän ollessa poissa, liian yleistä kristittyjen keskuudessa. Urho Muroma, Suomen Raamattuopiston perustaja ja johtaja on sanonut: ” Missä kaksi kristittyä on kahvipannun äärellä, siinä perkele on kolmantena.” Joku toinen tuntematon lausunut, että on kolme asiaa jotka yhdistävät seurakuntaväkeä: kahvi, juorut ja kolehti. Panettelija on aina sielunvihollisen asialla. Tähän kahdeksanteen käskyyn ei tarvinne lisätä mitään, loput jokainen saa miettiä itse, mitä on tehnyt ja mitä käsky pitää sisällään.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” ennen tätä käskyä noudatettiin melko hyvin. Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin jo siksi, että heillä oli ikää ja iän tuomaa elämän viisautta. Oman vanhempien kunnioittamiseen liittyy lupaus, menestyksestä elämässä ja pitkä ikä. Nykyisin tämä käsky on menettänyt asemansa, nuorempi polvi ei anna vanhemmille heille kuuluvaan kunnioitusta. Ikääntyvät jätetään lähes heitteille, hoitamattomina elävät kodeissaan, nuoret ovat kiireisiä, heillä ei ole aikaa vanhemmilleen. Ikääntyvät vanhemmat saavat olla yksin, sukulaiset kuolleet ja lapset eivät välitä heistä. Tätä ei voi yleistää mutta paljolti tähän on menty, niin kristittyjen kuin uskosta osattomien kohdalla. Vanhempien tekemiä virheitä nuoret eivät anna anteeksi, kuitenkin kaikki vanhemmat hoitavat lapsensa omien voimavarojensa ja taitojensa mukaan, kukaan terve vanhempi ei vihaa omaa lastaan. Rakkaus on kaikilla vanhemmilla mukana, jos aina ei lapsen mielestä ole onnistuttu, parastaan jokainen yrittää. Siksi isää ja äitiä tulisi virheineenkin kunnioittaa.

”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” ellei ihminen ole saanut kokea rakkautta hän ei osaa rakastaa itseään eikä lähimmäistään. Apuun tulee Jumalan rakkaus meidän kauttamme lähimmäiselle. Jumala rakastaa kaikki tasapuolisesti ja hellästi. Saatuamme kokea uudestisyntymässä syntimme anteeksi ja koettuamme Jeesuksen hellän kosketuksen sydämessä, me muutumme. Joka on saanut paljot synnit anteeksi, kokenut Jeesuksen armon ja laupeuden, tällöin ihminen oppii myös antamaan tästä omasta kokemuksen kautta saadusta rakkaudesta, osan myös lähimmäiselle. Jeesuksen hoidossa oleva ihminen alkaa myös rakastaa itseään sillä rakkaudella jonka Pyhä henki antaa, näin vähitellen laupeus myös alkaa näkyä kauttamme lähimmäisiin, joidenka parissa elämme ja olemme.

Siis emme ole yksikään täysin viattomia, kaikki olemme varmasti jotakin käskyä rikkoneet vielä uskossa olon aikana. Kuitenkin meillä on suuri etuoikeus tutkia itseämme ja tekojamme. Vastauksen ollessa rehellinen, päästäksemme sisälle iankaikkiseen elämään, parannus on tehtävä. Synnit saa tunnustamalla, Jeesukselta anteeksi, lähimmäisten kanssa voidaan asiat sopia, kun olemme vielä tässä ajassa. Käskyt ovat meidän uskon elämän tienviittoja, meidän parhaaksemme laadittu. Siksi tutkikaamme jokainen itseämme käskyjen valossa, saattaa löytyä paljonkin pois laitettavaa. Armo kuuluu vielä meille syntisille lankeaville, vielä matkalla oleville. Raamatun sanan valossa vaeltaessamme, pääsemme perille, ei omilla teoilla eikä ansioilla, ei maallisilla rikkauksilla, vaan armosta Jeesuksen veren kautta. On ihanaa kulkea Jeesuksen omana vaikka matelemalla, kirkkautta kohti. Ole siunattu lukijani.

@LR.

This entry was posted on 12.8.2015. Bookmark the permalink.