Jumala ole armollinen

älkää mukautuko1

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden…” Ps. 51:3 Kr. 33/38.

Armo ja armollinen, mitä nämä sanat pitävät sisällään? Avaava määritelmä on löydettävissä.

”Hyväksyvä, rakastava suhtautuminen toiseen silloin kun tämä on tehnyt väärin; ansaitsematon hyvyys, jotakin mikä saadaan lahjaksi ilman omia ansioita. Virheiden katsominen sormien läpi eli piittaamattomuus toisen erehdyksistä ja rikoksista ikään kuin niillä ei olisi mitään merkitystä.
Jumalan pelastusteko eli Jeesuksen ristinkuolemassa ja sovintoveressä tarjolla oleva armahdus, syntien anteeksiantamus. Jumalan rakastava asenne ja suhtautumistapa ihmiseen; asenne jota Hän odottaa kristityiltä näiden suhteessa toisiin ihmisiin.” (Urbaani sanakirja.)

”Jumala ole minulle armollinen hyvyytesi tähden,” Daavid rukoilee. Rukous on lyhyt ja ytimekäs. Jumala on juuri kaikkea tuota, mitä armo ja armollisuus merkitsevät. Hän on 100 % täynnä armoa ja laupeutta. Kaikkien kristittyjen tulisi rukoilla Daavidin tavoin, emme oikeastaan yksikään voi lähestyä Jumalaa kuin rukoilemalla armoa itsellemme. Olipa kristittynä oloaika kuinka pitkä tahansa, olemme aina vain Jumalan silmissä armon kerjäläisiä. Vain Jumalan lahjoittama armo säilyttää meidät lähellä Kristusta, vain armosta me pelastumme, armosta saamme syntimme anteeksi, armoa on että saamme kasvaa Kristuksen tuntemisessa. Joka hetki elämme Jumalan armon varassa, jokainen uusi päivä, jonka saamme elääksemme, on vain armoa Herralta. Arvokkainta on kokea olevansa vain ihminen, ei sen suurempaa.

Ne ihmiset jotka puhuvat uskostaan, kehuvat hengellisyydellään, ovat kuin tyhjiä veneitä ulapalla, ne kelluvat pinnalla. Jumalan lapsi joka kokee, ettei ole kuin vajavainen ihminen, huutaa avukseen Jumalaa ja Hänen armoaan. Mikäli, olemme raskaassa lastissa, meidän veneemme on syvissä vesissä. Monella tapaa olemmekin ihmisenä painojen alla, ei Jeesuksen seuraajan risti ole kevyt kantaa.

En ymmärrä nykyistä hengellisyyttä, kaikki on helppoa ja kevyttä. Leijaillaan pilvissä ja tanssitaan, aina eletään ” halleluja kukkuloilla.” Armosta on tehty liian kevyttä armoa. Synti on kevyttä, sen armo peittää. Tällainen kevyt kristillisyys, tuudittaa ihmisen väärään rauhaan. Siunauksia ja menestystä, etsitään yhdessä vaikutusvallan kanssa. Onhan tällainen kristitty, joka elää tällä tavalla, suosittu maailmassa. Hän on vaaraton ja vihollinen nauttii siitä. Pahinta on että tämän kristillisyyden edustajat opettavat herätyksessä oleville vain armoa, ei saarnata ensin syntiä ja synnintuntoa, joka johtaa armon etsintään. Kadotuksella ei saa pelotella, se traumatisoi ihmisiä. Kysynkin, onko tällainen opetus Raamatun mukaista?

Mikäli ajatuksen kanssa luemme Raamattua, tutkimme Raamatun ajan pyhiä, harvoin heillä oli helppoja päiviä. Useimmiten oli taisteluja syntiä ja vihollista vastaan, oli vaaroja valheveljien suunnalta, heitä kidutettiin ja heidän uskoaan testasivat uskosta osattomat. Mestarimme Jeesus Kristus, Hänen elämänsä ei ollut helppo, Hän tuli edustamaan ihmisen osaa, ajaksi jonka Jumala lähetti Hänet maanpäälle ihmisenmuodossa. Kuinka paljon Hän sai pilkkaa ja ivaa, halveksuntaa osakseen. Häntä ei uskottu Jumalan Pojaksi. Häntä vihasivat ne, jotka olivat farisealaisen hapatuksen hapattamia oikeaoppisia. He olivat kirjanoppineita, jotka osasivat kirjoitukset ulkoa, suorittivat muotomenojaan, eivätkä kuitenkaan tunteneet Jeesusta Mestariaan. Heissä oli jumalisuuden ulkokuori mutta ei voimaa ja rakkautta, jonka vain Jeesus antaa. Heillä oli kaikki tieto, he osasivat käskyt ja säädökset, näitä he opettivat kansalle, syntisille ihmisille. Kuitenkaan heillä ei ollut armoa päästää syntisiä vapaaksi. Oliko heillä itsellään koskaan ollut edes omakohtaista synnintuntoa? Olivat valmiita kivittämään syntisen naisen, joka löydettiin itse teosta.

Apostoli Paavali, entinen Saulus oli hyvä esimerkki, kuinka hän vainosi kristittyjä jotka olivat löytäneet Jeesuksen Vapahtajaksi. Kokemus Kristuksen rakkaudesta ja armosta, muutti entisen vainoojan, Hänestä tuli alkuseurakunnan väkevä vaikuttaja. Hän sai kokea, ettei olekaan ihmistä kummempi ja parempi, hän tunsi että oli tehnyt syntiä ja katui tekojaan. Hän uudestisyntyi ylhäältä. Hänenkään elämänsä ei ollut pelkkää ” ruusuista hyppelyä”, hänkin sai Jeesuksen seuraajana kokea monet tuskat ja ahdistukset elämässään, siis Kristuksen seuraajan osa on sama kuin Mestarinsa osa oli. Mikä olisi tehnyt kaidan tien kulkemisen helpommaksi? Ei ainakaan Jumala lapsiaan helpolla päästä, monen ahdistuksen kautta me menemme sisälle Jumalan valtakuntaan. Olisiko Saatana saanut jotkut uskovat sokaistua ja uskomaan että taivaaseen mennään nauraen ja hypellen? Luulevatko tällaisen opin edustajat olevansa muita ihmistä parempia ja täysin valmiita, tätä vain kyselen? Menestysteologia ja jatkuvassa siunausten virrassa olo, ei ole Raamatullista.

Raamatun ensimmäiset viisi Mooseksen kirjaa, ovat ihmisten elämän tärkeimmät kirjat. Ne paljastavat ”leipäpappien” valheet, ne paljastavat väärät profeetat, väärät uskonnot ja – opit. Ne ovat elämän lakikirjat. Niissä on Jumalan Sana ja sisältävät vapauden lain. Jeesus tuli täyttämään Mooseksen viiden kirjan sanoman, Hän ei kumonnut sitä. Laki ja armo yhdessä ovat Kristuksen täytetty työ, Golgatalla.

Vanhassa Testamentissa pirskoteltiin Pääsiäisenä verta israelilaisten pyhäkköön mutta myös koteihin. Tämä kaikki oli esikuvallista siitä tapahtumasta, minkä Jeesus suoritti Golgatalla, Hänen verensä vuosi maahan pelastukseksi maan asukkaille…ihmisille, syntisille ihmisille.

Tarvitsemme siis armoa rukouksiimme, saarnoihimme, hyviin tekoihimme, pyhimpiin asioihin. Mitä me voimme sanoa synneistämme, jos tarvitsemme armoa hyviin tekoihimmekin? Jumalan pohjaton armo ja rakkaus odottavat meitä, se on lohdullista tietää. Armo varjelee lankeamasta ja sitoo haavamme, eheyttää murtuneen sydämen.

Monet hartaus puhujat puhuvat Muumi mammasta ja papasta, musiikin teorioista, kaikesta muuta kuin Kristuksesta ja Hänen sovitus työstään, olemme menneet pahasti pois siitä, mitä on todellinen kristillisyys. Jeesus sana kartetaan, ettei vahingossakaan Hänestä mainita, puhumatta rististä, Jeesuksen verestä, Golgatan sovitustyöstä, synneistä ja anteeksi saamisesta ja – annosta. Jotakin on pahasti pielessä.

Kaiken tämän uuspakanuuden keskellä, pieni lauma joka vielä elää Kristuksessa, rukoilkaamme armoa kaikille, jotka vihollinen on päässyt sokaisemaan. Jos armollinen Jumala antaisi vielä virvoituksen ajat maahamme ja maailmaan, niin että kirkas evankeliumi saisi vielä kaikua. Kadotukseen johtavalla tiellä kulkevat saisivat löytää armollisen Jumalan, synnin sokaisemat kristityt, etsiytyisivät parannuksen paikalle, pyytämään armoa ja anteeksiantoa Jumalalta. Jokainen meistä valvoisi omaa vaellustamme, ettei vihollinen pääse meitä sokaisemaan ja eksyttämään pois kaidalta Kristus-tieltä. Anokaamme kuin Daavid, Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Syntisiä olemme ja vain ihmisiä loppuun saakka. Syntinen olen minäkin mutta rukoilen armoa, etten uupuisi kesken matkaa ja kerran pääsisin voittajana perille, Pyhä henki antaa anovalle voimaa ja ohjaa oikeaa tietä loppuun saakka, niin tehköön myös sinun kohdalla rakas lukijani. Ole siunattu Jeesuksessa Kristuksessa.

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille hän antaa armon”. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa
.” Jaak. 4. 5 – 10. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 22.8.2015. Bookmark the permalink.