Archive | syyskuu 2015

Älä pelkää

ole luja ja rohkea2

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. ”Joh. 4: 18–19. KR. 33/38.

En usko olevani pahasti pielessä ajatuksineni, jos sanon, että tänä aikana ihmisten mielissä on pelkoa enemmän tai vähemmän, koska ajasta tuntuu tulevan päivä päivältä levottomampi. Monia outoja, asioita tapahtuu, sellaisia joita tämä sukupolvi ei ole kokenut, uutta tulee sellaista elämäämme ja ympäristöömme, mitä mikään sukupolvi ei ole ihmiskunnan historiassa kokenut. Monen huulilla pyörii kysymys, mitä on tulossa? Pieni ihminen kokee turvattomuutta suurten asioiden edessä. Hengellisissä piireissä, kiertävät pelottavat profetiat ja ennustukset, kaikki nämä saavat ihmiset väsymään ja ahdistuneiksi, toivottomiksi, jopa epätoivoisiksi.

Valveutunut kristitty tietää, kyseessä olevan lopunajan tapahtumat, jotka on ennustettu Raamatussa, Jumalan Sanassa. Antikristuksen ajan aattoaikoina ihmiskunta on pelon ja ahdistuksen vallassa, siinä ajassa elämme nyt. Koska kristityt uskovat ovat Adamin lihaa ja verta, siinä kuin kaikki muutkin ihmiset, ei ole ihme että lopunajan myrskyjen noustessa, pelko nousee monen Jumalan lapsen sieluun.

Käskeekö Jeesus Sanassaan, meitä kauhistelemaan lopunajan tapahtumia. Pelottelemaan ihmisiä, jotka ovat muutenkin jo kovilla? Jumala ilmoittaa palvelijoilleen, profetian muodossa tulevista tapahtumista, kuitenkin Jumalalta saatu profetian sanoma, ei koskaan pelottele ihmisiä. Mikäli uhkakuvia profetiassa on, sama sanoma, myös antaa neuvon, mitä tehdä suojautuakseen uhasta, siinä on lohduttava osa, sekä sanoma on rakkauden sävyttämä. Kaikki ihmiset pysäytetään. Luonnossa tapahtuvien epätavallisten tapahtumien kautta tai muulla sellaisella tapahtumalla, joka saa ihmiset pysähtymään, miettimään näiden ilmiöiden merkitystä. Jumala ilmoittaa kaikki kaikille, tavalla tai toisella. Jeesuksen toinen tulo, ei ole salainen tapahtuma, sitä ennen ihmisiä valmistetaan siihen, että kristityt, Kristuksen omat, temmataan ylös taivaaseen, Jeesusta vastaan. Lue loppuun

This entry was posted on 28.9.2015.

Puolustusliitto

vaikka minä vaeltaisinMitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? ”Room. 8: 31. KR. 33/38.

Apostoli Paavali asetti kysymyksen, kuka voi olla meitä vastaan? Monesti koemme vastaanasettelu tilanteita elämässämme. Ihmiset kokevat kristityttyjen asettuvan toinen toisiaan vastaan, koska on monia eri uskontoja maailmassa. Uskontojen välisiä konflikteja on, monissa maissa käydään sotia uskonnon varjolla. Monet vihapuheet tulevat siitä, kuinka ihmiset eri uskonnoissa kohtelevat toisiaan vihamielisesti. Uskontoja pidetään syynä moniin ihmisten välisiin kahnauksiin. Ellei uskontoja olisi, maailmassa kaikki olisi paljon paremmin, kuin nyt on. Uskonnot ja uskovaiset syyllistetään maailmassa olevien konfliktien aiheuttamiksi. Uskonto pitää ihmiset yhdessä pelosta käsin, jos eroaa jostakin uskonnosta, seuraa siitä kauhea rangaistus. Tämän vuoksi on perustettu järjestö, Uskontojen uhrit, tähän saavat liittyä kaikki, jotka kokevat tulleensa uskonnossaan väärin ymmärretyksi tai vihapuheiden kohteeksi, sairastuneet uskonnon vuoksi, syitä liittymiseen löytyy runsaasti. Kieltämättä on selvää, että uskonnot sisältävät niin kahlitsevia oppeja, sääntöjä ja määräyksiä, ihminen saattaa kokea, olevansa uhri, mikäli väsyy suorittamiseen. Nyt huomioitavaa on se, että on eri asia kuulua uskontoon ja olla jonkin uskonnon kannattaja, kuin olla uskovainen ja kristitty. Monet uskonnot sisältävät käskyjä ja määräyksiä, joita noudattamalla pelastuu, pääsee paratiisiin tai korkeammalle tasolle ihmisenä.

Käsittelin uskonnosta tulevia ongelmia, ei uskosta tulevia ongelmia. Kysymykseksi muodostuu, mikä ero on uskonnolla ja uskolla?

Kristittyinä me kuulumme kristinuskoon. Uskoon joka tunnustaa Jeesuksen Jumalaksi, Jeesuksen Jumalan Pojaksi, joka tuli Jumalan tahdosta maailmaan ihmiseksi, ihmisen muotoon ja eli ihmisen elämän. Hän ei kuitenkaan luopunut Jumaluudestaan, ollessaan ihmisenä täällä maailmassa. Kärsi ihmisten syntien ja pahojen tekojen tähden verisen ristin kuoleman. Vuodatti Pyhän verensä ihmisten edestä, sovitti näin syntiinlankeemuksen seuraukset, jotka kohdistuivat ihmiseen, Jumalan kuvaan. Heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen, istuu nyt Isän Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ennen ylösnousemustaan Hän näyttäytyi monille ihmisille, jotta tuli todistetuksi, että Jeesus Kristus elää. Hän antoi Pyhän henkensä, toisen puolustajan olemaan Hänen seuraajiensa kanssa, siihen saakka kunnes Hän palaa toistamiseen takaisin, seurakuntansa noutamaan kirkkauteensa. Lue loppuun

This entry was posted on 24.9.2015.

Pilvipalvelu

autuasJa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”. Mark. 9: 7. KR. 33/38.

Pilvillä on omatarkoituksensa, ne jäähdyttävät maapallon ilmakehään tulevaa auringon säteilyä, toisaalta talvella, estävät lämpötilan karkaamista maapallon pinnalta ilmakehään. Tavanomaisesti ajattelemme pilviä vain poudan ja sateen yhteydessä, pilvettömältä taivaalta paistava aurinko, on kesäpäivän ihana kokemus. Raamatussa on useissa kohdissa kerrottu pilvistä, ne ovat ”palvelleet” ihmisiä eriaikoina eri muodossa. Markuksen evankeliumin kertoma edellä oleva tapaus, liittyy ilmestysvuori kokemukseen. Jeesus otti kolme opetuslastaan mukaan korkealle vuorelle, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Jeesuksen kasvot yhtäkkiä kirkastuivat ja alkoivat säteillä. Hänen vaatteensa muuttuivat hohtavan valkoisiksi, ne loistivat, kyse ei ollut luonnollisesta valkoisuudesta. Mukaan ilmestyivät Elia ja Mooses.

Pietari joka oli aina sanavalmis kaveri, huudahti, ”Me tahdomme rakentaa tänne kolme lehtimajaa, yhden teille jokaiselle.” Opetuslapset olivat syystäkin peloissaan ja tuo Pietarin huudahdus ei kuulostanut tuossa kohtaa järkevältä, kuten huomaamme. Pelkäävä ihminen saattaa sanoa, aivan mitä tahansa, pelko vie itsekontrollin. Pietarin puheen aikana, pilvi peitti kaiken. Aurinko ei näkynyt, jotenka pilvikerroksen on ollut oltava paksu, koska Jumalan kirkkaus on niin voimakas, ettei ihminen kestä sulamatta Jumalan kirkkauden kohtaamista. Pilvestä Jumala puhui korvin kuultavasti: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”. Pilvi palveli, etteivät opetuslapset sulaneet. Nykyisin joissakin hengellisissä tilaisuuksissa sanotaan, Jumalan kirkkauden olevan siellä mukana. Huomaatko ystäväni, mikäli mukana olisi todella Jumalan kirkkaus, tilaisuudessa olevat ihmiset sulaisivat, jotenka hengellisten tilaisuuksien kirkkauspuheet saa jättää omaan arvoonsa, ne ovat eksyttäviä puheita. Lue loppuun

This entry was posted on 20.9.2015.

Automaatti usko

jeesuksen lähelläOnko Jeesus meille rukous automaatti, heti kun pyydämme Hän antaa? Näin koen että joidenkin usko menee tähän tyyliin. Jos on vaikeuksia ja ongelmia elämässä, huokaus Herran puoleen ja vastaus on ennen aamenta valmiina. Jos vain pidämme uskon Jeesukseen vain tätä aikaa varten ja tämän ajan ongelmien nopeana tienä poistaa ne, olemme surkuteltavampia kuin ne jotka eivät usko Jumalan olemassa oloon.
Minun Raamattuni lupaa antaa kun rukoilemme, mutta minun Raamattuni Jeesus, ei anna heti kuin vain pyydämme. Hän tarkkailee kuinka käyttäydymme ongelmien tullessa? Siunaammeko silloin vai kiroammeko? Kiitos saattaa olla kova pala, jos koetus on kova, hiljainen huokaus riittää kiitokseksi.

Jumala näkee lapsensa hädän ja Hän on luvannut auttaa. Israelilaiset pyysivät lihaa, koska Egyptin lihapadat houkutteli. Maristuaan aikansa, kansa sai pyytämäänsä, viiriäisiä tuli taivaan täydeltä. Samoin mannaa, sitä ei vain saanut kuin päivän annoksen. Liika alkoi haisemaan. Nykyuskovat ovat saaneet siunauksia, minäkin, kiitän niistä. Jumala on pitänyt nyt koetusten ahjossa huolen, on ollut tarvittava, ei liikaa, ettei ala haista. Lue loppuun

This entry was posted on 16.9.2015.

Riitelevät uskovat

jos sanommeMistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?” Jaak. 4: 1. KR. 33/38.

Lapsiperheissä on hyvin tuttua, että sisarukset nahistelevat milloin mistäkin asiasta. Aikuisen näkökulmasta katsottuna asia on vähäpätöinen, lapselle se on iso juttu. Riita saattaa kehittyä tappeluksi ja nyrkit otetaan avuksi.. Kuka on oikeassa ja kuka omistaa lelun, vahvin voittaa pienempien kustannuksella. Yleensä lasten riitoihin eivät vanhemmat saa puuttua, heidän tulee oppia sopimaan itse riitansa, kuitenkin jos tilanne riistäytyy hallitsemattomaksi, pakko on vanhempien sovitella riita poikki.

Jumalan lapset, uskovat kristityt, olemme tavallisesti aikuisia ihmisiä. Kuinka usein meidän keskuudessamme myös syntyy riitaa ja eripuraisuutta, tavallisesti riitamme liittyvät opillisiin asioihin. Oikeassa olemisen tarve on niin hallitseva piirre, ettei edes uudestisyntymä eikä uskovan kasvu aina sitä poista meistä. Parannusta tehdään monista synneistä mutta himo, olla oikeassa se on syntiinlankeemuksessa meihin tullut ominaisuus, josta emme taida päästä eroon, tässä ajassa. Jopa kaksi eri seurakuntaan kuuluvaa uskovaa, voi riidellä oikeaoppisuudesta, niin ettei yhteiselo suju. Koska eri näkemykset eri oppiasioista tuottavat riitaa, kumpikin tahtoo olla oikeassa. Sisaret ja veljet kodin sisällä, riitautuvat keskenään, ellei avoimesti tapella, hiljainen vihamielisyys paistaa  kasvoilta. Mistäs ne riidat tulivatkaan? Lue loppuun

This entry was posted on 15.9.2015.