Riitelevät uskovat

jos sanommeMistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?” Jaak. 4: 1. KR. 33/38.

Lapsiperheissä on hyvin tuttua, että sisarukset nahistelevat milloin mistäkin asiasta. Aikuisen näkökulmasta katsottuna asia on vähäpätöinen, lapselle se on iso juttu. Riita saattaa kehittyä tappeluksi ja nyrkit otetaan avuksi.. Kuka on oikeassa ja kuka omistaa lelun, vahvin voittaa pienempien kustannuksella. Yleensä lasten riitoihin eivät vanhemmat saa puuttua, heidän tulee oppia sopimaan itse riitansa, kuitenkin jos tilanne riistäytyy hallitsemattomaksi, pakko on vanhempien sovitella riita poikki.

Jumalan lapset, uskovat kristityt, olemme tavallisesti aikuisia ihmisiä. Kuinka usein meidän keskuudessamme myös syntyy riitaa ja eripuraisuutta, tavallisesti riitamme liittyvät opillisiin asioihin. Oikeassa olemisen tarve on niin hallitseva piirre, ettei edes uudestisyntymä eikä uskovan kasvu aina sitä poista meistä. Parannusta tehdään monista synneistä mutta himo, olla oikeassa se on syntiinlankeemuksessa meihin tullut ominaisuus, josta emme taida päästä eroon, tässä ajassa. Jopa kaksi eri seurakuntaan kuuluvaa uskovaa, voi riidellä oikeaoppisuudesta, niin ettei yhteiselo suju. Koska eri näkemykset eri oppiasioista tuottavat riitaa, kumpikin tahtoo olla oikeassa. Sisaret ja veljet kodin sisällä, riitautuvat keskenään, ellei avoimesti tapella, hiljainen vihamielisyys paistaa  kasvoilta. Mistäs ne riidat tulivatkaan?

Jaakobin kirje vastaa, ” eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne.” Meidän lihallinen ihmisemme elää vallanhalussa ja vallantavoittelu sekä oikeassa oleminen on hengellistä ylpeyttä sekä lihallista ylpeyttä. Meidän sisimmässämme taistelee armeijan kokoinen joukko pahoja haluja. Tahdotaan sellaista mitä meillä ei ole, jopa monet ovat valmiit tappamaan sisaren tai veljen saadakseen sen, mitä halutaan. Ellei aivan henkeä riistetä, kuten monissa muissa uskonnoissa tehdään, kuitenkin tahdotaan alistaa lähimmäinen, hiljaiseksi. Olisiko mahdollista tehdä parannus tällaisesta käytöksestä?

Myös seurakunta joka koostuu uskovista kristityistä, monesti koko seurakuntalaisten joukko riitautuu keskenään. Aikansa riidellään opista ja toiminta tavoista, sopua kun ei saada, seurakunta jakaantuu, kahdeksi eri uskovien yhteisöksi. Tätä on ilmennyt alkuseurakunnasta saakka, siten ei tämä ole uusi asia.

Ikävintä tässä on se, että sisaret ja veljet menettävät yhteyden toisiinsa. Toinen ikävä puoli on se, että jos lihanmielellä ja vihoissa erotaan toisistaan, uudessa seurakunnassa jatkuu tämä lihanmieli. Näin paholainen on saanut otteensa syntyneeseen uuteen yhteisöön ja liannut vanhan, jotenka siunaukset saattavat pahimmassa tapauksessa kadota molemmilta osapuolilta. Myös lihallinen kristitty jatkaa lihantekoja ja näin yhteisö, ei tuota Hengen hedelmiä, ennen kuin Jumalan edessä on tehty totinen parannus ja tunnustettu synti synniksi. Jeesuksen veri voi puhdistaa koko yhteisön uudelleen ja alkaa uusi vaihe kristittyjen keskuudessa. Siunauksen sateet alkavat virrata parannuksen tehneissä yhteisöissä ja anteeksianto, molemmin puolin luo uuden yhteyden rikki menneen tilalle, näin sisar- ja veljesrakkaus alkaa alusta. Usein tällaisen hajaannuksen jälkeen evankeliumi pääsee leviämään laajemmalle, näin alkuun ikävästä asiasta tulee siunaus kaikille.

Mikäli Raamatun sana pidetään esillä niin kuin se on kirjoitettu, eikä aleta etsiä uusia keinoja saada seurakuntaan uusia jäseniä, keinoja jotka poikkeavat Sanan opetuksesta, Jumalan siunaus, seuraa seurakuntaa. Jumala saa antaa Pyhän hengen voitelunsa. Monesti kuitenkin havaintoni on, että toinen yhteisö alkaa käyttää epäraittiita keinoja, osin maailmasta lähtöisin olevia, näin monet eksyttävät opit pääsevät yhteisöön sisälle. Parannuksesta huolimatta ylpeys joka alkuun jo on pesiytynyt, saa uudelleen otteen yhteisön jäsenissä ja näin eksytyksen kavalat juonet pääsevät leviämään ja tekemään tuhotyötään. Vilpillisyys pesiytyy seurakunnan johtoon ja ei hyväksytä Raamatun koko totuutta. Kielletään jopa joidenkin sisarten tai veljien kanssa yhteistyö, näin epäraitis opetus juovuttaa oppilaansa, vihollinen jatkaa tihutöitään.

Nykyisin sallitaan tatuoinnit, korvakorut ovat miehillä sekä pitkät hiukset. Mikään ei ole epämiellyttävämpää katsoa, kuin miehen korvassa koru, pitkät hiukset häpäisevät miehen. Raamattu kieltää tatuoinnit ja ihomaalaukset, myös Paavali opetti korinttilaisille seurakunnille: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ” 1. Kor. 11: 14. KR. 33/38.

Joissakin yhteisöissä sallitaan enkelien palvonta, joka sekin on Raamatun mukaan kielletty. Enkelit ovat palvelevia henkiolentoja, niille jotka saavat autuuden periä, opettaa Sana, ihmiset eivät saa palvoa enkeleitä. On paljon erilaisia asioita, jotka Raamattu kieltää, ettei kristitty saa tehdä, kuitenkin niitä tehdään. Tuntuu kuin luetun ymmärtäminen olisi nykyajan kristityiltä kadonnut tai tieten tahtoen, tahdotaan uhmata Sanaa vastaan. Pieni joukko onneksi on jotka näin tekevät, kuitenkin ellei opetusta anneta, helposti tämä eksyttävä opetus leviää.

Riitely ja kiivailu opinalkeista ovat ”tuttipullo” kristillisyyttä ja kuuluu vastasyntyneen Jumalan lapsen opetukseen. Kasvun pitäisi jatkua, eikä tuttia imetä loppuelämää. Jos lapsi jää loppu elämäkseen imeväisikäisen tasolle, on kehitys pahasti pielessä.

Siksi ei Paavali turhaan sano, Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Heb. 5: 12 -14. KR. 33/38.

Riitaisuus ja opin asioita kinastelu, ovat näitä lasten leikkejä, ellei osata lopettaa niistä riitely. Myös vallantavoittelusta pitäisi kasvaneen uskovan päästä, koska Jumala antaa meidän kasvaa Hänen kaltaisekseen ja kutsuu työhönsä kenet Hän hyväksi näkee, Hänen valinta osuu aina oikeaan ja tuottaa siunausta ja hedelmää.

Jos itse oma-aloitteisesti alamme havitella valtaa ja kunniaa, se ei ole Jumalan tahto. Jumala antaa Pyhässä hengessä voitelun ja voiman työhönsä, viisauden tehdä viisaita ratkaisuja, taidon opettaa vastasyntyneitä, taidon hoitaa ihmisten välisiä suhteita. Jumalan valitsema ei ole puolueellinen, vaan hän hyväksyy heikoimmankin ihmisen joukkonsa.

Jumalan valtakunnan työ ei ole helppoa, se on työtä sanan täydessä merkityksessä. Vihollinen härnää jos ei suoraan niin epäsuorasti toisten ihmisten kautta. Sammutusjoukkoja on valmiina jos työ menestyy. Mikään työ oli se minkä laatuista tahansa, ei tuota hedelmää, ellei Jumala siunaa. Into ei ole hyväksi ellei ole taitoja, taidot antaa Pyhä henki. Jeesus sanoi alkuseurakunnan kristityille ja sama koskee tämän ajan kristittyjä:

”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Apt. 1: 4 – 5. KR. 33/38.

Ihmeet ja merkit seuraavat Pyhän hengen voitelussa tehtyä työtä, ihmisiä pelastuu ja sairaita paranee, uudestisyntyneet kasvat ja lähtevät seurakunta kodistaan, edelleen tekemään työtä, mikäli saa Jumalalta kutsun ja voiman, voitelun Pyhässä hengessä. Uskovien joukko lisääntyy ja monet tulevat uskolle kuuliaisiksi. Anna Herra meidän kasvaa sinun täyteyden täysi-ikäisyyteen saakka, täytä Pyhällä hengellä ja tulella. Varjele meitä lihanmieleltä ja vihollisen viettelyksiltä. Aamen.

@LR.

This entry was posted on 15.9.2015. Bookmark the permalink.