Puolustusliitto

vaikka minä vaeltaisinMitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? ”Room. 8: 31. KR. 33/38.

Apostoli Paavali asetti kysymyksen, kuka voi olla meitä vastaan? Monesti koemme vastaanasettelu tilanteita elämässämme. Ihmiset kokevat kristityttyjen asettuvan toinen toisiaan vastaan, koska on monia eri uskontoja maailmassa. Uskontojen välisiä konflikteja on, monissa maissa käydään sotia uskonnon varjolla. Monet vihapuheet tulevat siitä, kuinka ihmiset eri uskonnoissa kohtelevat toisiaan vihamielisesti. Uskontoja pidetään syynä moniin ihmisten välisiin kahnauksiin. Ellei uskontoja olisi, maailmassa kaikki olisi paljon paremmin, kuin nyt on. Uskonnot ja uskovaiset syyllistetään maailmassa olevien konfliktien aiheuttamiksi. Uskonto pitää ihmiset yhdessä pelosta käsin, jos eroaa jostakin uskonnosta, seuraa siitä kauhea rangaistus. Tämän vuoksi on perustettu järjestö, Uskontojen uhrit, tähän saavat liittyä kaikki, jotka kokevat tulleensa uskonnossaan väärin ymmärretyksi tai vihapuheiden kohteeksi, sairastuneet uskonnon vuoksi, syitä liittymiseen löytyy runsaasti. Kieltämättä on selvää, että uskonnot sisältävät niin kahlitsevia oppeja, sääntöjä ja määräyksiä, ihminen saattaa kokea, olevansa uhri, mikäli väsyy suorittamiseen. Nyt huomioitavaa on se, että on eri asia kuulua uskontoon ja olla jonkin uskonnon kannattaja, kuin olla uskovainen ja kristitty. Monet uskonnot sisältävät käskyjä ja määräyksiä, joita noudattamalla pelastuu, pääsee paratiisiin tai korkeammalle tasolle ihmisenä.

Käsittelin uskonnosta tulevia ongelmia, ei uskosta tulevia ongelmia. Kysymykseksi muodostuu, mikä ero on uskonnolla ja uskolla?

Kristittyinä me kuulumme kristinuskoon. Uskoon joka tunnustaa Jeesuksen Jumalaksi, Jeesuksen Jumalan Pojaksi, joka tuli Jumalan tahdosta maailmaan ihmiseksi, ihmisen muotoon ja eli ihmisen elämän. Hän ei kuitenkaan luopunut Jumaluudestaan, ollessaan ihmisenä täällä maailmassa. Kärsi ihmisten syntien ja pahojen tekojen tähden verisen ristin kuoleman. Vuodatti Pyhän verensä ihmisten edestä, sovitti näin syntiinlankeemuksen seuraukset, jotka kohdistuivat ihmiseen, Jumalan kuvaan. Heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen, istuu nyt Isän Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ennen ylösnousemustaan Hän näyttäytyi monille ihmisille, jotta tuli todistetuksi, että Jeesus Kristus elää. Hän antoi Pyhän henkensä, toisen puolustajan olemaan Hänen seuraajiensa kanssa, siihen saakka kunnes Hän palaa toistamiseen takaisin, seurakuntansa noutamaan kirkkauteensa.

Kristinuskossa, ainoastaan Kristus Jumalan poika, teki kaiken puolestamme, rakkaudesta ihmiseen. Hän sovitti ihmisen pahat teot, rikokset ja synnit. Ihminen pääsee sisälle pelastukseen, ei tarvitse kuin Jumalan edessä nöyrtyä ja vastaanottaa sovituksen armon. Kristus teki kaiken puolestamme, otamme tai emme ota, pelastuksen lahjaa vastaan, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, mikään ei ole pakkoa. Mitkään ihmisen suoritukset ja teot, eivät pelasta ihmistä kadotukselta, vain ja ainoastaan Jeesus Kristus ja Hänen Golgatan täytetty työ. Itse ei ihminen voi muuttaa itseään paremmaksi, se on täysin mahdotonta. Kristuksen tullessa Pyhän henkensä kautta meihin asumaan, me alamme muuttua, vähitellen Kristuksen kaltaiseksi. Täällä ajassa emme tule täysin pyhiksi koskaan, meidän lihamme on synnin seurauksena turmeltunut pahoin. Sielu meissä, meidän persoonamme, se muuttuu vähitellen ja kasvaa Kristuksen tuntemisen täysi-ikäisyyteen, nyt me katselemme kuin pelistä tulevaa täydellisyyttä.

Kristus ei tee uhreja, uhreista tulee terveitä, haavoitetut sidotaan ja hoidetaan, särkyneet ihmiset Pyhän hengen hoidossa parantuvat ja eheytyvät. Jumalan rakkaus, hoitaa ja parantaa. Pyhä henki tekee terveeksi ja pehmittää liha sydämen joka on muutoin kiveäkin kovempi. Mikään uskonto ei tätä tee, eikä siihen kuuluminen. Vastakkain asettelun pitäisi päättyä, mikäli Kristus saa tehdä Pyhän hengen avulla työtään meissä.

Uskontojen tieto on päässä, siksi uskonnoissa oleminen ja uskontojen sääntöjen noudattaminen on raskasta, joka saattaa pahimmassa tapauksessa, sairastuttaa tai katkeroittaa ihmisen. Pään tiedolla ei ole muuttavaa voimaa, ihmisen sieluun, vain Pyhän hengen aikaan saama rakkaus, sisältää voiman joka muuttaa ihmistä. Jumalan agape-rakkaus tekee muutoksen ihmisessä ja niiden ihmisten kautta jotka ovat uudestisyntyneet Kristuksessa. Jotka ovat oppineet tuntemaan Kristuksen sisäisesti ja henkilökohtaisesti. Opetuksen antaa Pyhä henki ja Hänen voitelunsa, Sanan kautta, joka on luettavissa Raamatusta. Pyhä henki joka kastaa meidät, opettaa meidät kaikkeen totuuteen ja Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kristuksessa on kaikki tieto ja ymmärrys kaikkeen.

Kuka voi olla meitä vastaan? Kristuksessa elävä ihminen on täysin suojattu veren suojaan. Ne jotka eivät ole sisäistäneet Kristuksen rakkautta, saattavat meitä loukata, ulkoapäin tulevat ahdingot saattavat ahdistuksiin, saatetaan vainota, puhua takanapäin pahaa, ympärillämme tapahtuva pahuus, voidaan syyllistää kristittyjen aiheuttamaksi, fyysisesti tai psyykkisesti voidaan haavoittaa, voimme sairastua vakavasti, olemme kuoleman lain alla täällä ajassa, pahantahtoiset antavat kadotustuomioita, viedä vankeuteen, saatamme kärsiä nälkää ja puutetta, uhataan surmata Kristuksen seuraajia, henkensä menettäneitä kristittyjä on, näissä tilanteissa saatamme ajatella, ettei Kristus enää rakasta meitä, Jumala on hylännyt meidät.

Apostoli Paavali lupaa, ei mikään näistä voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Mikään ei voi tehdä mitättömäksi Jumalan rakkautta, eivät edes helvetin henkivallat, ei kuolema, ei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta. Mikään mahti maailmassa voi erottaa Kristuksen omia Jumalan rakkaudesta. Ihmiset saattavat erottaa yhteydestään, joudumme ehkä täysin yksin, kuitenkin olemme Kristuksessa Hänen yhteydessään.

Seurakuntaa väheksytään tänä aikana, kuitenkin se on meidän hengellinen kotimme. Kodissa meitä ruokitaan sanan leivällä ja ehtoollisessa saamme nauttia yhteysaterian, Kristuksen ruumiin ja veren. Yhteisessä rukouksessa saamme rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa yleismaailmallista hätää Jumalalle tiettäväksi. Saamme siunata toinen toistamme. Koditon Jumalan oma, joutuu helposti tuuliajolle ja väärien oppien vietäväksi. Seurakunta on Jumalan asettama kristittyjen yhteisö, ei maallinen rukoushuone tai kirkkorakennus. Seurakunta on sydämen yhteys kristittyjen välillä. Seurakuntaa ei tuonelan voimat voita.

Vihollinen hyökkää seurakuntaa vastaan, mutta Kristus seurakunnan pää, suojaa veri muurilla seurakuntansa. Siis seurakuntaakaan voi mikään erottaa Jumalan rakkaudesta, kristittyjen kodissa tulisi vallita keskinäinen rakkaus ja sopu, onhan Jumala aina keskellämme Pyhän hengen kanssa, missä kristityt yhdessä kokoontuvat. Siksi seurakunnassa pitäisi käydä, eikä jättää sitä. Joskus olosuhteet estävät, ettei pääse seurakunta yhteyteen. Jopa Raamattu kieltää jättämästä omaa seurakunnassa kokoontumista. Seurakunta on juuri sellainen, minkälaisia sen jäsenet ovat, ei ole yksittäisen seurakunnan syy, jos asiat siellä ovat huonosti, silloin on seurakuntana kaikkien uudistuttava uuteen hengen palavuuteen. Jumala Kristuksessa antaa uuden voiman ja voitelun kaikkeen. Siunataan ja rukoillaan yhteisesti kaikkien kristittyjen puolesta, että saisimme olla valona ja suolana täällä maailmassa, missä oikeudenmukaisuus ei toteudu. Heikkoja sorretaan maailmassa, näin ei pitäisi olla kristittyjen keskuudessa, jokaisella on ihmisarvo ja jokainen on Jumalan silmissä yhtä arvokas, oli yhteiskunnallinen asema mikä tahansa. Yhdenvertaisuus pitäisi kristityillä olla itsestään selvä asia.

Monesti ylpeä vanha luontomme saa lankeemuksen aikaan, siksi emme saisi menestyksen päivänäkään ylpistyä. Mikään hyvä joka meissä on tai meidän kauttamme tulee esille, ei ole meidän omaa ansiotamme. Jumala on kaiken hyvän antaja, Hänelle kuuluu kaikesta kiitos ja kunnia. Kristityn puolustusliitto on tehty Golgatan kummulla ja on yhä voimassa.

Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia
.” Room. 8. 15- 16. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 24.9.2015. Bookmark the permalink.