Eksytysten kavalat juonet

”Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Matt. 24. 3-4. KR. 33/38.

Edellä olevat Raamatun jakeet, antavat ymmärtää että Jeesuksen toista paluuta ja maailmanloppua pohtivat jo opetuslapset aikanaan. Onko sitten ihme, jos tänä aikana sama asia mietityttää ihmisiä. Maailman loppu ja Jeesuksen toinen tuleminen, mistä voi päätellä koska tämä aika lähestyy?

Jeesus antaa suoran ja selkeän vastauksen, mihin ei jää tulkinnan varaa. Hän sanoo, ” katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Eksytys on asia, jota kaikki kristityt eivät hyväksy, että siitä kirjoitetaan tai puhutaan. Koska oletetaan kaikkien puhujien ja saarnamiesten puhuvan Jumalan hengen mukaisia sanoja, siihen kun vielä lisätään ihmeteot, oikea opetus on taattua, kaikki tämä perustuu Raamatun sanaan. Asia ei ole näin suoraviivaisen yksinkertainen, koska eksytys ei tule niin selvästi että sen huomaisi. Eksytyksessä on paljon hyvää ja oikeaa mutta enemmän on sellaista joka vie etäälle Jumalasta, sehän on eksyttävän opin tarkoituskin. Lopunaikana tämä kaikki tulee Jumalan sallimuksesta, näin kristittyjen usko koetellaan, erottavatko oikean väärästä? Kenen usko kestää koetuksen ja pysyy vahvana loppuun saakka, kuka pysyy, siinä opissa ja uskossa jonka esimerkkinä on Kristus ja Hänen sovitustyönsä.

Maallistuminen jatkuu kristittyjen piirissä ja seurakunnissa. Seurakuntien entinen esimerkki uskova ja johtaja, valitsee tien joka johtaa harhaan, siitä lähtee eksytys alkuun. Valvomattomuuden päästessä uskovien elämään, oli pappi tai saarnaaja, seurakunnan rivijäsen, joka hyväksyy sellaista, mikä ei Raamatun oppiin kuulu, silloin lähdetään eksymään. Raamatun käännökset muutetaan helppolukuisiksi, poistetaan oleellisia kohtia Sanasta, näin Raamatun sanaa on kevennetty ja uskon elämä ei ole niin vaikeaa kuin se on, silloin muutosten tuulet alkavat puhaltaa

Viides evankeliumi

”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,” Kol. 2. 6. KR. 33/38.

Meistä kristityistä sanotaan että olemme viides evankeliumi. Uudestisyntyneenä meistä sanotaan, että olemme Jumalan lapsia, uskovia. Uskovista on useita termejä, joita voidaan käyttää. Ihmiset lukevat meitä uskovaisia, ei lueta Matteusta, Markusta, Luukasta, Johannesta vaan sinua ja minua.

Ihmiset ovat laiskoja lukeakseen Raamattua. Mutta minä ja sinä, meitä luetaan ahkerasti ja alleviivataan jokainen teko tai tekemättä jättäminen. Olemme avoimia ihmisten silmien edessä, siksi meitä on helppo lukea. Ihmiset näkevät virheemme, kuulevat jokaisen sanamme jonka lausumme, he näkevät helmasyntimme, heikkoudet he tietävät, he tietävät mihin seurakuntaan tai kuppikuntaan kuulumme. He herkästi näkevät, mitä ajattelemme muista kristityistä.

Meidän todistaessamme ihmisille uskostamme ja Jeesuksesta, vaivaantuneen oloisina he meitä kuuntelevat, olevat olevinaan kiinnostuneita, kuitenkin takanapäin naureskelevat meitä. Ihmiset siis lukevat meitä, kuuntelevat meitä mutta kuitenkaan he eivät koe pelastusta Jeesuksessa. Miksi he eivät pelastu?

Meidän vaellusko on niin, heikkoa etteivät he koe pelastusta? Olisiko syynä se, että vaikka olen velvollinen elämään ja vaeltamaan uskossa, Jeesuksen esimerkkiä noudattaen, en kuitenkaan tee niin, en vaella niin kuin Jeesus vaelsi? Tekommeko, ovat aivan muuta, kuin mitä Jeesus teki ihmisille? Ei, kyllä ihmiset ymmärtävät ettemme voi olla täydellisiä, uskomme horjuu ja lankeillemme. Ihmiset ymmärtävät että olemme vain ihmisiä. Miksi ihmiset eivät pelastu, todistustemme kautta?

Kärsimyksen siunaus

”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi. ” Ps. 34. 19-23. KR. 33/38.

Miksi uskovaiset ovat niin kärsineen näköisiä?”, eräs henkilö kysyi minulta.

Vaikea tuohon oli antaa mitään pätevää vastausta. Toteamus oli tämän henkilön näkemys uskovista.
Eikä tätä voi yleistää koskemaan kaikki kristittyjä. Kärsineen näköinen uskova, mistähän on kyse? Voisiko Jeesuksen seuraaja, olla kokenut uskonelämänsä aikana kovia koettelemuksia? Mahdollisesti näin on, se on jättänyt jälkensä ihmiseen. Hänellä on voinut joskus ollut särjetty sydän. Sydämen särkyminen on kuvakieltä, tarkoittaa masennusta, ahdistusta muita ahdinkoja elämässä, joku toinen lähimmäinen on särkenyt sydämen kovilla sanoillaan, monet sairaudet saattavat lyödä leimansa ihmiseen.

Kristus joka koki ihmisenä olon tuskan kaikkine vivahteineen, Hän sai kärsiä paljon meidän ihmisten tähden. Kärsimys huipentui Golgatan ristille, siellä täytettiin se työ, jota varten Jeesus tuli maailmaan ihmisen osaan. Hänen kärsimystään ei voi verrata yhdenkään ihmisen kärsimykseen, koko maailman taakka oli Hänen hartioillaan, sairaudet, synnit, pahuus, vihollisen voittaminen oli rankka tehtävä, siihen kuului myös kuoleman kukistaminen. Kristukselle annettu tehtävä, oli kärsimys, jota ei inhimillinen ihminen voi eikä osaa kuvitella, mitä se oli. Jeesus Jumalan poika kesti kaiken ja voitti kaiken. Hän nousi voittajana haudasta, ei kuolema voinut pitää Jumalaa haudassa. Ylösnousemus voima on suurempi voima kuin kuoleman mahti on. Ylösnousemus voima on atomiasettakin väkevämpi ase.

Jos joku on saanut hitusen maistaa kärsimystä, se on ollut Jumalan koulua. Kristittyä Jumalan lasta opetetaan käytännön harjoitusten kautta elämään sitä elämää, jota Kristus Mestarimmekin maanpäällä ollessaan eli. Psalmin kirjoittaja oli varmasti saanut käydä kärsimyksen koulun oppitunneilla, koska hän voi rohkaista, ” lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli.” Hän kokemuksesta tiesi sanoa, että Herra on lähellä, juuri silloin kun elämässä on kaikkein vaikeinta.
Hän tiesi sanoa myös, että ” monta on vanhurskaalla kärsimystä mutta Herra vapahtaa niistä kaikista.” Kärsimykset eivät ole pysyvä olotila, vaan niistä pääsee aikanaan vapaaksi. Valtava toivon sanoma, tällekin ajalle. Jokainen Jeesuksen oma pääsee vapaaksi ahdistuksistaan ja ahdingosta, vaikka nyt tuntuisi kaikki ylipääsemättömän vaikealta. Tämä on meidän kristittyjen suuri toivo, jotenka ei tarvitse mennä epätoivoiseksi, tuntui miltä tuntui.

Kristityn perustuslaki

”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette;” Jaak. 2: 8. KR. 33/38.

Jokaisella itsenäisellä valtiolla on oma perustuslaki. ”Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.” ( Wikipedia) Kristittyjä kiinnostaa monestakin syystä Israelin valtio, jotenka tieto ettei, Israelilla ei ole perustuslakia, on ehkä tärkeä. Israelissa ei voida hyväksyä perustuslakia siksi, että ortodoksijuutalaiset eivät voi hyväksyä Israelin tasavaltaa Raamatussa mainituksi uudeksi Israeliksi. (Wikipedia)

Mooses antoi Israelin kansalle, Jumalan itsensä kirjoittamat kymmenenkäskyn laintaulut, jotka ovat voimassa myös uuden liiton israelilaisille ja kaikille kristityille kaikkialla maailmassa. Jeesuksen sovitustyö täytti kaikki lait, mutta Hän antoi myös Jumalan valtakunnan perustuslain. ”…Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” Matt. 22. 37- 40. KR. 33/38.

Kristityn elämään kuuluu kasvaminen, hidas muuttuminen Kristuksen kaltaiseksi. Tämä elinikäinen prosessi ei koskaan tässä ajassa tule valmiiksi. Meissä oleva turmeltunut lihamme, sotii meidän henkeämme vastaan. Sodankäynti hidastaa kasvua. Pyhä henki on voiman henki ja Hän asuu jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Pyhä henki tekee työtä meissä ja muuttaa. Meidän vihollisemme paholainen käy meidän ympärillämme, saalistaen meitä, kärkkyen koska voisi iskeä kyntensä meihin. Monesti heikkona hetkenä saakin saaliikseen, me alamme tehdä lihantekoja. Sanomme ilkeitä loukkaavia sanoja lähimmäisille, teemme kiusaa, olemme vihamielisiä, riidan haluisia, kannamme kaunaa ja katkeruutta sydämessämme. Lihan teot eivät näy yksin meissä yksilöihmisissä vaan meistä koostuvassa seurakunnassakin saattaa vallita lihanmieli. Seurakunta on uskovien joukko, joka kokoontuu yhteen, jotenka on loogista että minkälainen joukko kokoontuu, sellainen on seurakunta.

Jos ja kun tätä tapahtuu kristittyjen keskuudessa, olemme unohtaneet perustuslain, säädöksineen. Lyhyt ja ytimekäs laki, luulisi se jäävän muistiin, koska läpi seurakunnan historian, alusta saakka, sitä on opetettu kaikille kristityille.

’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’. Siinä se on, onko liian vaikea noudatettavaksi? On, ellemme ensin ole oppineet rakastamaan itseämme. Itserakkaus, sehän on hirmuinen synti, joku saattaa älähtää!

Ilmaistarjous

”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei
ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” Jes. 55: 1- 6. KR. 33/38.

Profeetta Jesajan suulla, Jumala huutaa ihmiskunnalle, koko maailmalle. Tulkaa ja juokaa, tulkaa minun tyköni! Saatte syödä hyvää! Tulkaa katsomaan, mitä olen teille valmistanut!

Ihmiset ovat kuuroja, eivät kuule. Yleensä eivät aterialle kutsut hylkää kutsua, vaan menevät, koska on kutsuttu. Jumala kutsuu, niin ulkoisesti ihmisiä kuin sisäisesti, kuitenkin liian paljon on ihmisiä, joilla on kuurot korvat.

Jumalan tarjoama lahja, joka on täysin ilmainen, ei kelpaa, eikä siitä välitetä. Jumala kutsuu meidän aikanamme, toisten kristittyjen suulla, aivan samoin kuin Jesajan aikanakin, liikaa on kuuroja korvia, ihmiset eivät välitä Jumalan lahjasta. Pitävät Jeesuksen uhrikuoleman ja syntien sovituksen, liian halpana hintana, ihmisen sielusta, joka olisi muutoin kadotuksen oma. Jeesus toteutti Jumalan tahdon ja oli Isälleen kuuliainen.

TV:ssä tai sanomalehdessä, ilmoitus tuotteen ilmaistarjouksesta, saa ihmiset jonottamaan, jopa yöstä lähtien liikkeen aukeamista, varmistaen näin, että saavat tarjotun tuotteen itselleen, koska siitä ei tarvitse maksaa. Ilmainen tarjous houkuttaa, koska sen saa rahatta. Sielun pelastus, joka on ikuisuutta ajatellen, kaikkein tärkein asia ihmiselle, se ei huoleta, ei, vaikka saisi ilmaiseksi, rahatta ja hinnatta.