”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette;” Jaak. 2: 8. KR. 33/38.
Jokaisella itsenäisellä valtiolla on oma perustuslaki. ”Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.” ( Wikipedia) Kristittyjä kiinnostaa monestakin syystä Israelin valtio, jotenka tieto ettei, Israelilla ei ole perustuslakia, on ehkä tärkeä. Israelissa ei voida hyväksyä perustuslakia siksi, että ortodoksijuutalaiset eivät voi hyväksyä Israelin tasavaltaa Raamatussa mainituksi uudeksi Israeliksi. (Wikipedia)
Mooses antoi Israelin kansalle, Jumalan itsensä kirjoittamat kymmenenkäskyn laintaulut, jotka ovat voimassa myös uuden liiton israelilaisille ja kaikille kristityille kaikkialla maailmassa. Jeesuksen sovitustyö täytti kaikki lait, mutta Hän antoi myös Jumalan valtakunnan perustuslain. ”…Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” Matt. 22. 37- 40. KR. 33/38.
Kristityn elämään kuuluu kasvaminen, hidas muuttuminen Kristuksen kaltaiseksi. Tämä elinikäinen prosessi ei koskaan tässä ajassa tule valmiiksi. Meissä oleva turmeltunut lihamme, sotii meidän henkeämme vastaan. Sodankäynti hidastaa kasvua. Pyhä henki on voiman henki ja Hän asuu jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Pyhä henki tekee työtä meissä ja muuttaa. Meidän vihollisemme paholainen käy meidän ympärillämme, saalistaen meitä, kärkkyen koska voisi iskeä kyntensä meihin. Monesti heikkona hetkenä saakin saaliikseen, me alamme tehdä lihantekoja. Sanomme ilkeitä loukkaavia sanoja lähimmäisille, teemme kiusaa, olemme vihamielisiä, riidan haluisia, kannamme kaunaa ja katkeruutta sydämessämme. Lihan teot eivät näy yksin meissä yksilöihmisissä vaan meistä koostuvassa seurakunnassakin saattaa vallita lihanmieli. Seurakunta on uskovien joukko, joka kokoontuu yhteen, jotenka on loogista että minkälainen joukko kokoontuu, sellainen on seurakunta.
Jos ja kun tätä tapahtuu kristittyjen keskuudessa, olemme unohtaneet perustuslain, säädöksineen. Lyhyt ja ytimekäs laki, luulisi se jäävän muistiin, koska läpi seurakunnan historian, alusta saakka, sitä on opetettu kaikille kristityille.
’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’. Siinä se on, onko liian vaikea noudatettavaksi? On, ellemme ensin ole oppineet rakastamaan itseämme. Itserakkaus, sehän on hirmuinen synti, joku saattaa älähtää!
Jumala on ensin rakastanut meitä jokaista ihmistä, sellaisena kuin olemme. Hän ei valikoi rakkautensa kohdetta, kaikki ovat samanarvoisia. Kaikilla meillä ihmisillä on, ihmisarvo, se kuuluu meille jokaiselle. Jeesuksen tullessa sydämeemme Herraksi ja Hän tulee meihin asumaan, Pyhän henkensä kautta. Jeesuksen rakkauden tulee olla ensisijaisena rakkautena meissä. Tämä rakkaus alkaa meidän kauttamme vaikuttaa rakkaudentekoja.
Opimme ensin näkemän itsemme oikeassa valossa, sellaisena kuin Jeesus meidät näkee. Ensin Hän näkee meidät läpeensä turmeltuneina, syntisinä. Näin näemme mekin itsemme, minussa ei ole mitään hyvää, olen suuri syntinen. Enää ei se vierellä oleva lähimmäinen ole se syntinen, vaan minä itse olen pahin synninpesä. Jeesus tekee puhdistuksen, suuresta syntisestä tulee armahdettu syntinen. Jeesuksen veri puhdistaa suuret ja pienet synnit, me tulemme sydämeltämme lunta valkeammiksi. Pisara Jeesuksen maahan vuotanutta verta muuttaa meidät ja antaa kaikki synnit anteeksi, joita kadumme tehneemme. Tulemme vapaiksi Vapahtajan käsittelyssä. Huomaamme itsekin oman sisäisen vapauden ja puhtauden. Jeesus rakastaa meitä, Hän vuodattaa tämän rakkauden meihin, huomamme minä olenkin rakastettava ihminen. Minua rakastetaan. Näin alamme itsekin arvostamaan itseämme Jumalan luomana kuvana, kokemus Jeesuksen rakkaudesta saa tämän muutoksen aikaan. Näemme edelleen omat heikkoutemme mutta me voimme ne tunnustaa, vikoja on. En ole parempi ihmisenä mutta en huonompikaan. Minulla on ihmisarvo ja pelastuksen armo.
Meidän sisäinen pimeys ja sokeus väistyvät, näemme lähimmäiset rakastettavina. Heissä on ehkä edelleen omanlaiset vikansa, kuitenkin Jeesuksen rakkauden avulla, voimme rakastaa lähimmäisiä, samalla rakkaudella kuin me Jeesuksessa rakastamme itseämme. Vieläkö voimme sanoa, että itserakkaus olisi syntiä?
Läpikäytyämme tämä prosessin, voimme toteuttaa Jeesuksen antamaa perustuslakia kaikille ja kaikkialla. Enää se ei ole vaikeaa toteuttaa, koska rakkauden tekijänä en ole minä, vaan Kristus minun kauttani. Jumalan valtakunnan perustuslaki voidaan kiteyttää, tähän määritelmään. Rakkaus on tila, jossa toisen ihmisen hyvinvointi ja turvallisuus, ovat sinulle yhtä tärkeitä kuin omasi. Nyt Jeesuksen asettamaa käskyä on helppo noudattaa, Pyhän hengen voimassa. Omassa voimassamme, emme voi rakastaa itseämme emmekä lähimmäistämme, niin kuin rakastaa tulisi.
”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” Jaak. 2. 8 – 10. KR. 33/38.
Taivaan ja maan Kuninkaan Kristuksen asettama laki, tähän kristityn vaellus perustuu, jos tämä saa toteutua, meillä kaikilla on hyvä olla.
@LR.
Liisa Rantasaari 