”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,” Kol. 2. 6. KR. 33/38.
Meistä kristityistä sanotaan että olemme viides evankeliumi. Uudestisyntyneenä meistä sanotaan, että olemme Jumalan lapsia, uskovia. Uskovista on useita termejä, joita voidaan käyttää. Ihmiset lukevat meitä uskovaisia, ei lueta Matteusta, Markusta, Luukasta, Johannesta vaan sinua ja minua.
Ihmiset ovat laiskoja lukeakseen Raamattua. Mutta minä ja sinä, meitä luetaan ahkerasti ja alleviivataan jokainen teko tai tekemättä jättäminen. Olemme avoimia ihmisten silmien edessä, siksi meitä on helppo lukea. Ihmiset näkevät virheemme, kuulevat jokaisen sanamme jonka lausumme, he näkevät helmasyntimme, heikkoudet he tietävät, he tietävät mihin seurakuntaan tai kuppikuntaan kuulumme. He herkästi näkevät, mitä ajattelemme muista kristityistä.
Meidän todistaessamme ihmisille uskostamme ja Jeesuksesta, vaivaantuneen oloisina he meitä kuuntelevat, olevat olevinaan kiinnostuneita, kuitenkin takanapäin naureskelevat meitä. Ihmiset siis lukevat meitä, kuuntelevat meitä mutta kuitenkaan he eivät koe pelastusta Jeesuksessa. Miksi he eivät pelastu?
Meidän vaellusko on niin, heikkoa etteivät he koe pelastusta? Olisiko syynä se, että vaikka olen velvollinen elämään ja vaeltamaan uskossa, Jeesuksen esimerkkiä noudattaen, en kuitenkaan tee niin, en vaella niin kuin Jeesus vaelsi? Tekommeko, ovat aivan muuta, kuin mitä Jeesus teki ihmisille? Ei, kyllä ihmiset ymmärtävät ettemme voi olla täydellisiä, uskomme horjuu ja lankeillemme. Ihmiset ymmärtävät että olemme vain ihmisiä. Miksi ihmiset eivät pelastu, todistustemme kautta?
He eivät voi pelastua siksi, etteivät ihmiset näe meissä Kristusta eivätkä Kristuksen rakkautta. Ihmiset näkevät meissä vain pelkkiä sanoja, tekopyhyyttä, ulkokultaisuutta, omavanhurskautta, meistä näkyy tuomionhenki, farisealaisuus, en ole niin kuin nuo toiset syntiset, asetamme vaatimuksia, kuitenkaan emme vapauta ihmisiä heidän taakoistaan. He eivät näe meissä Kristuksen rakkautta.
Mitä on Kristuksen rakkaus? Se on Kristus sinussa ja minussa, Pyhä henki meissä, sinussa ja minussa. Kristus on meidän kauttamme liikkeellä ihmisen hahmossa. Meidän antamaa, viilentävää virvoitusta kuumeiselle ja sairaalle, lääkitsemistä ja hoivaamista. Vesilasin ojentamista janoiselle lähimmäiselle. Se on nälkäiselle ruoan antamista, alastoman vaatettamista. Kulkijan ottamista kotiinsa ja vieraanvaraisuutta vaikka olisi tuntematon kulkija. Se on, yksinäisen luokse menemistä, kuuntelemista ja keskustelua, jos ahdistunut ihminen tahtoo purkaa tuntojaan. Se on lähtemistä pois omalta mukavuusalueelta, tervehdyskäyntejä sairaaloissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa. Se on, Kristuksesta todistamista baareissa ja ravintoloissa, kaduilla ja naapureille, alkoholisteille puistoissa, siellä missä liikumme ja olemme. Tämä kaikki on Kristuksen rakkautta, Kristus on liikkeellä ihmisen muodossa, uhrautumista rakkauden teoin lähimmäisen hyväksi. ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria”, Jeesus sanoo sanassaan. ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”, on Raamatussa myös.
Viides evankeliumi olen siis, sinä ja minä. Ihmiset lukevat viidettä evankeliumia, kuitenkaan he eivät usko eivätkä pelastu. Jos sinä ja minä, me viides evankeliumi olemme vain tyhjät kannet, meissä ei ole sisältöä, ei sivuja eikä tekstiä. Meidän viides evankeliumimme on vailla sisältöä, onko ihme, etteivät ihmiset pelastu kauttamme? Ihmiset etsivät sinusta ja minusta, meistä kristityistä, Kristusta ja Kristuksen pyyteetöntä rakkautta. Kuinka usein annamme vain neuvoja tekojen sijaan. Mikäli ihmiset näkisivät ja löytäisivät sinusta ja minusta, Kristuksen pyyteettömän rakkauden, niin he uskoisivat ja pelastuisivat.
Laupiaan samarialaisen mielen laatu, on tuntomerkki että meissä asuu Kristus. Herra uudista työsi meissä, uudista ensirakkauteen, anna parannuksen armo, tätä saamme rukoilla ja pyytää. Uudistunut kristitty elää Kristuksen rakkauden täyttämää elämää, lähimmäisten hyväksi, vaikka se vaatisi omista mukavuuksista luopumista, hän tahtoo tehdä Kristuksen tahdon mukaisia tekoja, kuunnella ja totella Mestarinsa käskyjä.
Jeesus itse sanoo:”… vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Matt. 20. 27 -28. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 