Hoosianna, Herra auta, Herra pelasta

hoosianna

”Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” Matt. 21. 1. KR. 33/38.

Meillä Suomessa ja monissa ulkomaalaisissa kirkoissa ja kristityissä seurakunnissa lauletaan tätä hoosianna hymniä 1. Adventtisunnuntaina. Kuitenkaan Hoosianna hymni ei liity joulunviettoon eikä Jeesuksen syntymään hengellisessä kontekstissa, vaan aivan muuhun. Jeesus pyysi, opetuslapsia tuomaan aasin tamman joka oli nuori, eikä sitä ollut käytetty ratsastamiseen. Hän ratsasti tällä aasilla Jerusalemiin, kansanjoukot riemuitsivat Jeesuksen tuloa kaupunkiin, laulamalla tätä hyminä ja heittivät palmunlehviä. Jeesus oli suosiossa, Hänestä odotettiin tuona aikana maallista maailman hallitsijaa. Maallisen kunnian valtakunnan odotukseen myös opetuslapset itsepintaisesti syyllistyivät.

Jeesus saapuu Jerusalemiin juuri ennen pääsiäisjuhlaa. Jeesuksen saapumisen ajankohta oli ennalta määrätty. Kansa tunnisti heti profetaaliset merkit, Jeesuksen saapuessa, siksi kansa riemuitsi Jeesuksen tulosta. Hän muistutti juhlimaan tullutta suurta kansajoukkoa, vanhan liiton ennustuksesta. ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. ”Sak. 9.9. KR. 33/38.

Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin, temppelin varakkaan uskonnollisen johdon välillä syntyy heti yhteenotto. Ylipappi Kaifas ja hänen kannattajansa olivat hyvässä yhteistyössä Rooman viranomaisten kanssa. Nämä eivät sietäneet ketään joka on erimieltä heidän kanssaan. Heti Jeesus uhmaa näitä johtajia häätämällä rahanvaihtajat pois temppelistä. Jeesus palautti temppelin rukouksen ja eheytymisen paikaksi. Matteuksen evankeliumia lukiessamme, huomaamme että Jeesus uhmaa kaikilla teoilla ja opetuksilla viranomaisia. Papit kyseenalaistavat Jeesuksen valtuudet mutta Jeesus ivaa näitä, etteivät olleet edes tunnistaneet Johannes Kastajan, edelläkävijän profeetallista työtä. Jeesus vertaa heitä poikaan, joka lupaa auttaa viinitarhassa isäänsä mutta ei täytä lupaustaan. Jeesus ei kauniisti lepsuttele ja silittele papiston päätä vaan tuomitsee heidät terävin sanoin, että ”portot” ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin papisto.( Matt. 21. 31. KR. 33/38.)

Jeesus tietää, mikä reaktio tästä syntyy, väistämätön vastaisku oli tulossa.”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoistaan ansaan.” Matt. 22. 15. KR. 33/38. Näin Raamattu jatkaa tapahtumien kertomista siihen saakka, kunnes Jeesus vangitaan ja syyttömästi ristiinnaulitaan ja Hän täyttää sen tehtävän, jonka Jumala oli Hänelle ennalta määrännyt. Hän sovitti ihmisten ja maailman synnit. Jumalan Karitsa otti pois maailman synnit. Hän voitti kuolemalla kuoleman ja Hän nousi ylös kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella. Emme odota enää Jeesus- lasta, pientä kapalovauvaa, vaan Kaikkivaltiasta Kuningasta, Jumalan poikaa.

Jeesus lähtiessään täältä maailmasta lupaisi tulla takaisin ja Hän pitää lupauksensa. Nyt odotamme Jeesusta joka saapuu valkealla hevosella ratsastaen. Hän noutaa Hänen omansa jotka ovat pesseet vaatteensa ristiinnaulitun Karitsan verellä ja ovat tehneet elämässään moraalisen täyskäännöksen. Kaikki se mikä, on epäsiveellistä ja häpäisee ihmisarvoa, joka rikkoo maallisia lakeja vastaan, joka turmelee ihmisen elämän, tästä kaikesta Jeesus vapauttaa jokaisen, joka tulee Hänen luokseen. Syyttävä omatunto saa rauhan ja levon, ilo virtaa sisimpää. Syyllisyys on pahin sairaus ihmisellä, rauhaton olo tulee aina rikkoessamme Jumalan tahtoa vastaan. Syyllisyys ei poistu maallisin keinoin, mikään uskonto ei rauhoita syyllisyyden tuomaa levotonta omaatuntoa. Puhdistusta ei saada ihmiskeinoin, vain Jeesuksen maahan vuotanut viaton veri on ainoa puhdistaja.

Silloin kun asiat ovat selvät Jumalan ja ihmisten kanssa, me saamme ilolla odottaa Jeesusta saapuvaksi. Jeesus osti meidät kalliilla hinnalla, omalla verellään maailmasta. Ei pidetä halpana veren hintaa. Verellä pesty morsian on liitetty yleismaalliseen Jumalanlasten seurakuntaan, joka ei näy tälle maailmalle. Jumala ei asu käsin tehdyissä temppeleissä. Jumala asuu jokaisen uudestisyntyneen sydämessä. Me saamme Jumalallisen rakkauden, millä me voimme rakastaa toinen toistamme. Tästä rakkaudesta meidät maailma tuntee Jumalan lapsiksi.

Ellemme rakasta toinen toistamme, ei Jumalan rakkaus ole meissä. Jos me uudestisyntyneet karsinoimme toisemme eri lahkoihin ja kuppikuntiin, maallisiin seurakuntiin, emmekä hyväksy toisiamme. Riitelemme toinen toistemme kanssa, opista ja kaikesta toisarvoisesta, Jumalan rakkaus ei ole meissä. Täysin oikeassa olevaa uskovaa ei maanpäältä löydy, täysin oikeaoppista seurakuntaa ei löydy. Olemme seurakunnan jäseninä vielä vajavaisia ja keskeneräisiä, siksi ei voi olla täydellinen seurakuntakaan, koska seurakunta koostuu meistä epätäydellisistä Jeesuksen omista. Siksi me Jeesusta tarvitsemme, koska emme ole täysin terveitä vielä.

Jos koet, ettet ole syntiä tehnyt, eikä sinussa ole enää mitään korjattavaa, olet mennyt pahasti harhaan Jeesuksesta. Koska kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Tahallamme emme saa murehduttaa armon henkeä. Voimme jo täällä opetella taivaselämää, rakastamalla toisiamme Jeesuksen rakkaudella. Jeesus antaa meille kyllä siihen voiman. Toteutuisipa edes vähän Jeesuksen rukouksesta meidän elämässä jo täällä ajassa, ”että he yhtä olisivat.” Tässä meillä itse kullakin on kasvamisen aihetta loppuelämän ajaksi.

Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” Mal. 3. 16 – 18. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 29.11.2015. Bookmark the permalink.